» Sateenkaarisillalle siirtyneet
Aivan taivaan täällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Riku (Brick, 1970-1986) Kasvattaja: Hannele Achrén
Rodultaan Riku oli harmaa kääpiövillakoira. Riku oli suuri haaveideni täyttymys, ikioma koira. Se tuli mukaan elämääni kun olin 9-vuotias ja lähti sinne koirien sateenkaarisillalle lähes 17 vuoden yhteisen taivalluksemme jälkeen, joten se tulee aina olemaan iso osa elämääni kasvaessani lapsesta aikuiseksi. Istuttiin kaupan portailla vierekkäin ja vuoronperään nuoltiin samaa jätskiä... Leikittiin piilosta ja Riku oli etsijä. "Saa tulla", huusin ja aina minut melkein heti löydettiin! Luonteeltaan Riku oli sellainen pieni suuri mies, kiltti ja oppivainen seuralainen ja ystävä. Se rakasti veneilyä ja oli mukana kesäisillä saariretkillämme touhuten tuntikausia mukana meidän leikeissä. Osallistuin sen kanssa muutaman kerran epävirallisiin toko-kisoihin, paras sijoituksemme oli 4. ja huonoin sijoituksemme 10. Rikun kanssa koin kuitenkin arjessa paljon hienoja ja unohtumattomia hetkiä, jotka nousevat päällimmäisinä mieleeni, oma pieni koirani.
Nikke (Nick, 1984-2001) Kasvattaja Marja-Leena Huuskonen
Nikke oli rodultaan musta keskikokoinen villakoira, mutta sen sielussa asui pieni terrieri. Periksiantamaton, mutta tottelevainen pieni koira, jota ei pelottanut mikään eikä kukaan vaan sen häntä oli aina pystysssä. Rähinää se ei koskaan aloittanut, mutta periksikään ei annettu. Vastapainona Nikke rakasti pieniä lapsia, pieniä koiranpentuja sekä pyöreänmallisia pieniä vinkuleluja. Ostin sille kerran vinkulelun, joka malliltaan oli kahdella jalalla seisova tiikerihahmo, jolla oli jaloissaan valkoiset tennarit. Hieman happamannäköisenä Nikke otti vastaan uuden lelun ja häipyi tuotapikaa se suussaan pihalle. Kun se sieltä palasi, ei tiikeri ollut enää matkassa. Illalla sitten kasvimaalla käydessäni silmäni osuivat kummalliseen näkyyn; maasta tökötti pystyssä kaksi pientä jalkaa. Nikke oli käynyt hautaamassa tiikerin maahan pää edellä, niin että vain valkoiset tennarit pilkottivat näkyvissä. Nikke sai elää lähes 18-vuotiaaksi ja viimeiseen päiväänsä saakka se pystyi liikkumaan niin ketterästi, että jaksoi esim. hypätä sänkyymme. Se oli oikea koiramaailman pystypäinen pikku kenraali.
Oskari (FIN MVA Whoop's Pac Man, 1987-1998) Kasvattaja Laila Laakso
Oskari, valkoinen isovillakoira, jota voi vain luonnehtia sanoilla: aito herrasmies. Se oli todella korrekti koira, jota ei komennettu vaan sen kanssa keskusteltiin asiat, jotta päästiin haluttuun lopputulokseen. Asioin kerran apteekissa Oskari mukanani. Kun astuimme sisään ja pysähdyin hetkeksi katselemaan ympärilleni etsien katseellani apteekkaria, istahti Oskari viereeni. Se katsoi myös apteekkarin suuntaan ja nosti sitten arvokkaasti etutassunsa. Apteekkari ymmärsi heti yskän ja kiersi tiskin takaa tervehtimään koiraa tassusta pitäen. Tätä ei siis oltu koiralle opetettu, mutta tapahtuma kuvastaa tyypillisesti Oskarin käytöstä, aito herrasmies. Arvokaseleinen Oskari riehaantui ainoastaan vain yhdessä tilanteessa, autolle mentäessä. Autoon päästyään se oli jälleen hillitty oma itsensä. Se rakasti autoja, niiden ei tarvinnut edes liikkua, pääasia että sai olla autossa. Poikkeuksen teki ainoastaan Lada-merkkinen henkilövaunu, sinne sai Oskarin pyylätä... Kasvain koitui sitten hienon koirani kohtaloksi sen ollessa 11,5-vuotias ja vei mennessään sinne koirien sateenkaarisillalle.
Aku (FIN MVA Whoop's Silver Power, 1991-2003) Kasvattaja Laila Laakso
Aku, harmaa isovillakoira. Sen emä oli harmaa venäjäntuontinarttu ja isä Oskarin veli. Sukulaispoika siis saapui taloon. Kovin eriluontoinen silti kuin setänsä, mutta ah, niin rakastettava persoona, mutkaton ja herkkä. Aku oli yhden ihmisen koira, ja minä sain kunnian olla sen valittu. Se olisi mennyt vaikka tuleen niin pyytäessäni. Luonteessa virtaava venäläinen veriköhän lienee tehneen siitä myös aika puheliaan ja kävimme paljon keskusteluja Akun kanssa. Minä kerroin asioita ja Aku kuunteli tarkkana ja sitten se kommentoi asiaa: vuh-vuh-vuu. Luonteeltaan se oli nöyrä, tottelevainen ja erittäin luotettava. Tarkka poika myöskin; esimerkkinä tapahtuma ajalta kun Hiski (3 kk) tuli taloon. Olin ulkona ripustamassa pyykkiä narulle, kun Aku tulee sisältä huolestuneen näköisenä ja pyytää minua seuraamaan itseään sisälle. Edellä mennessään se kurkkii, että seuraanhan varmasti, silla nyt on kiire. Sisällä Aku opasti minut olohuoneeseen, jolloin näin, että Hiski oli ottanut pöydältä kaukosäätimen! Uljasryhtinen Aku-ystäväni poistui 12,5-vuotiaana koirien sateenkaarisillalle, lyhyen, rajun sairauden murtamana. Suurta persoonaa on iso ikävä.
Sivuilta kopioiminen ilman lupaa kielletty!