|
|
Se, että ensimmäinen oma koirani oli dalmatialainen oli puoliksi sattumaa ja puoliksi lapsen unelmaa. Tottakai kaikki vähänkin nuoremmat lapset haluavat itselleen dalmiksen, koska se on niin kuuluisa rotu. Loppujen lopuksi minulla oli yhtä tyhmät perusteet, eikä mitään sen suurempaa tietoa rodusta kuin että se on kivan näköinen. Pitänee vielä huomauttaa, että Santun tullessa taloon olin 13 vuotias ;) En silti ole joutunut tätä valintaa katumaan. Santtu on ollut ihana, energinen ja oppivainen koira. Oikein sopiva lajiin kuin lajiin. Ainoa miinus on tosiaan se pienoinen luonnevika, eli vihaisuus muille koirille, mikä kuulemma dalmatialaisille on varsin yleistä. Harmi. Santtuhan tuli meille 4-vuotiaana pitovaikeuksien vuoksi |
|
Miksi juuri bordercollie? Bordercollien valinta toiseksi omaksi koirakseni oli huomattavasti harkitumpi kuin aikanaan Santun valinta. Jo silloin 13- vuotiaana haaveilin bordercolliesta - lähinnä vain sen ulkonäön vuoksi. Kun ensimmäisen todella minun oman koirani valinta oli edessä perehdyin paremmin useampaankin rotuun ja bordercollie nousi uudestaan esille hyvin vahvana. Rodussa minua viehätti sen monikäyttöisyys, energisyys sekä hyvin usein mainittu älykkyys. Lisäksi kuulin monilta, että borderit ovat mukavia kouluttaa, sillä ne ovat halukkaita oppimaan ja muutenkin varsin miellyttämisen haluisia. Lisäksi rotu oli mielestäni todella kaunis, mikä oli vain plussaa kaikkien luonteen ihanuuksien lisäksi. Santun jälkeen osasin tutkia, miten yleisiä luonneviat missäkin rodussa ovat ja niitä ei pahemmin bordereilta tuntunut löytyvän, joten tämäkin asia sai minut suuntamaan kohti omaa bordercollieta. Mitä enemmän tutkin rotua, sitä enemmän se minua viehätti. Se, että rotu oli älykäs, tarkoitti myös sitä että siinä on haastetta (Jos on älykäs, osaa olla myös kiero), ja haasteet ovat aina viehättäneet minua jostain syystä ;) Bordercollie vaikutti kaikin puolin minulle täydelliseltä rodulta ja niin se on myös osoittanut olevansa :) |
|
|
Miksi juuri valkoinenpaimenkoira? Valkkarin ottamista harkitsin varmasti eniten aikaisempiin koiriini verrattuna. Tammikuussa 2006 törmäsin rotuun ensi kerran, mutta silloin sen ympärillä pyörivä kohu jalostukseen, luonteeseen ja terveyteen liittyen säikäytti minut pois muuten mukavan rodun luota. Utelias ihminen kun kuitenkin olen, heräsi kiinnostukseni rotuun uudestaan vähän ajan päästä. Tällöin rupesin keräämään tietoa valkkarista itse niiltä ihmisiltä, jotka rodun kanssa elävät. Suurin osa kertoi valkoisenpaimenkoiran olevan energinen, nopea oppimaan, avoin ja sosiaalinen, täydellinen perhe- ja seurakoira. Myös negatiivisia asioita rodusta nousi esiin keskusteluiden lomassa, mutta tässä vaiheessa ne rodun positiiviset piirteet ja todella kaunis ulkomuoto olivat jo valloittaneet minut. Kasvattajien kanssa käytyjen keskustelujen varjolla löysin sellaisen ihmisen, jonka päämäärät kasvatuksessaan olivat yksissä sen kanssa, millaisen koiran Giaralle kaveriksi haluan. Silloin ei minun enää tarvinnut miettiä. Valkkariin päädyin rotuna siksi, että siitä saa varmasti oikein mukavan kaverin lenkeille ja harrastuksiin. Wandan kanssa on tarkoitus testailla vähän kaikkia lajeja ja - kuka ties- vaikka joskus käydään jossain kisoissakin, jos kaikki menee hyvin. Valkkari on kuitenkin rotu, jonka suorituskyky ei ole huippuluokkaa, mutta ainakin Wandalla tuntuu potentiaalia olevan ;) Valkkarin yleisesti kehuttu luonne oli myös asia, jonka takia rotu minua viehätti. Wandakin on luonteeltaan erittäin ystävällinen, avoin, oppivainen ja reipas(!) nuori koira, mikä on ollut iso onnenpotku :) Valkkarin valitsin toiseksi rodukseni myös siksi, että ne ovat aktiivisia koiria, joilla on energiaa ja kestävyyttä pysyä vilkkaassa elämänrytmissäni mukana ;) Kaikki asettamani kriteerit ovat Wandan kanssa täyttyneet ja päivä päivältä olen enemmän tyytyväinen rotuvalintaani. |
