Päiväkirja 11.2004-9.2005  Päiväkirja 9.2005-9.2006 Päiväkirja 10.2006-5.2008

13.11.2008 Reeni edistystä ja jumitusta :)

Wanda on oppinut hypyn :D Kuulostaa juu vähäpätöiseltä, mutta tämä on ollut iso ongelma meillä, koska Wanda ei ole tykännyt hyppäämisestä ollenkaan vaan on pyrkinyt välttämään sen kaikin mahdollisin keinoin. Viime reeneissä sain sen sitten lopulta hyppäämään esteen ja kouluttajan apuna ollessa opetettiin alokas luokan hyppyliike Wandalle sitten alusta loppuun oikea oppisesti. Nyt toimii :) Seuraavaksi jätetään esteen takana olevat namit pois, kun vain hyppy-käsky on tarpeeksi vahva, että Wanda sen ymmärtää ilmankin nameja.

Toinen ongelma kivemme Wandan kanssa on nouto. Nyt olen saanut Wandaa tuomaan sisällä lelut käteen. Samoin jos olemme kahdestaan reenaamassa kentällä niin se tuo pallon joskus käteen ja koko ajan yleistyvässä määrin. Eli pikku hiljaa näyttäisi esineiden käteen tuonti edistyvän. Itse noutoliikkeeseen tämä ei kuitenkaan auta, sillä Wanda jäytää kaikkea mitä se pitää suussaan. Eli se pureskelee tavaroita niitä kantaessaan. Minun pitäisi siis lähteä opettamaan nouto ihan pelkästä pitämisestä, jotta pureminen saataisiin pois. En kuitenkaan keksi mitää keinoa millä saisin Wandan ottamaan jotain suuhunsa käskystä ja rauhallisesti. Jos teen tavarasta mielenkiintoisen esim. leikittämällä sillä, pureskelee Wanda varmasti sitä. Yritin puuttua tähän ongelmaan naksuttimella. Homma lähtikin hyvin luistamaan ja Wanda oppi parin toiston jälkeen, että kun kapulaa koskee nenällä, saa namia. Noh, ongelma on nyt se, että en saa Wandaa millään naksuttimellakaan ottamaan kapulaa suuhun. Koskettamisen keston pidentäminen ei ole auttanut ja sekään ei auta mitään, että vaadin kapulan suuhun ottamista, mutta koira ei vain sitä tajua ja niin ei tule palkkaakaan mistään. Minun pitäisi siis löytää välimuoto koskemisen ja hampaisiin oton välille, joka ei olisi liian hankala koiran tajuta... Ongelmallista. Noh, täään reeneihin, jospa sieltä tulisi jotain vinkkiä mitä en ole itse tajunnut kokeilla :)

Opetin Wandalle myös ruutuun menoa. Lähti sujumaan hienosti :)

Giara reenaili viime sunnuntaina taas hienosti. Otettiin kaukokäskyjä ja Giaran maahanmeno niissä on aivan loistava. Istumaan nousu puolestaan on jonkin verran hitaampi ja Giara tahtoo teputtaa etujaloillaan itsensä ylös, eikä hypätä suoraan ylös. Noh, tämä on pienempi ongelma kuin mikä meillä aiemmin oli. Aiemmin Giara liikkui istumaan nousuissa eteenpäin kaukkareissa. Se ongelma on nyt saatu pois. Yritän saada istumaan nousunkin yhtä salamannopeaksi innostamlla Giaran esim. pallolla ja muka heittämällä sen. Jospa se siitä :)

Tänään lähdetään illalla myöhään Nivalaan, jonne on tullut myös Anna-Kaisa ja Aslak :) Koirille jälkioppeja jos ei tule lunta ja jos tulee niin sitten tottisrääkki reenit :P Odotan jo innolla :)

Ai niin.. viime viikolla käytiin Dexun (valkkari uros Zelmarian Daisuke) ja Hannen kanssa lenkillä. Ensimmäisen kerran ei tullut mitään ongelmia omien koirieni välille kun Dexu liittyy seuraan :) Otettiin lenkin jälkeen näyttely- ja ohitusreenejä Dexulla ja Wandalla. Dexu poika nimittäin lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä noin viikon kuluttua ;) Alku oli hankalaa, kun Dexu olisi kovasti halunnut Wandan luo, mutta lopussa mentiin todella kauniisti ja se on pääasia :)

5.11.2008 Tottistelua, ensi lunta ja uimista :P

Ensi lumikin satoi maahan viime perjantaina heti parinkymmenen sentin pakuisena peittona. Ei uskoisi, että yllä olevat kuvat on otettu vain pari päivää aiemmin :D Ja jopa Giarakin ui! Lumikuviakin otettiin, mutta jäivät äidin koneelle, joten niitä näette myöhemmin :)

Kummankin koiran kanssa on reeneissä käyty ahkerasti. Giaran kanssa on asiat olleet tosiaan helppoja. Koira on osannut hyvin ja muistanut. Ainoa pommi minulle oli nouto. Kehuin kouluttajalle oikein, että juu, nouto on meillä valmis liike niin eihän se sitten ollutkaan :D Giara ei meinannut ensin käskystä edes hakea kapulaa, kun se haki sen se tuli ihan vinoon eteeni, ihan liian kauas ja tiputti vielä kaiken huipuksi kapulan jalkoihini. Nooh, että semmonen valmis liike :D Lähdettiin siis reenaamaan ihan siitä kapulan pitämisestä. Alkuun tuntui olevan todella hankalaa. Kun Giara istui edessäni oikealla paikalla ja pyysin sitä ottamaan kapulan, se nosti samantien perseensä ilmaan ja peruutti hyppimällä muutaman metrin. Kun yritin uudestaan ja uudestaan eikä homma onnistunut, ei Giara enää edes ottanut kapulaa suuhun käskystä. G taas muistutti minua siitä, että sen kanssa on pakko saada onnistumisia tai muuten se menee täysin lukkoon. Siispä tein vähän aikaa sellaista mitä Giara jo osaa ja sitten uudestaan ja alkoihan se onnistua. Noudon kanssa saadaan kuitenkin tehdä töitä, jotta se saadaan taas kuntoon.

Wandan kanssa viime reeneissä harjoiteltiin takapuolen käyttämistä. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin takapuoli alkoi oleilla ilmassa sivuille tuloissa. Tarkoitan siis, että koira hyppää sivulleni jo parhaissa suorituksissa :) Kouluttajalta saatiin hyviä vinkkejä siihen, miten opetan Wandan aina tulemaan sivulleni pienessä kulmassa ja samoin vasemmalle käännöksissä käyttämään takapuoltaan. Opit tuntuvat tehoavan todella hyvin. Nyt tosiaan Wandan reeneissä oli toinen ohjaaja ja hänellä tuntui osaamista olevan ja osasi ottaa jokaisen koiran sen tason mukaan. Niimpä ei reenit enää tunnu arkitottikselta ja liian helpolta meille vaan koko ajan opitaan jotain uutta :) Innolla jo odotan Wandan nouto reenejä, että löytyykö kouluttajalta meille oikeaa kikkaa. itse en ole saanu Wandalle noutoa kuntoon vaikka olen yrittänyt kaikki osaamani keinot. Wanda kyllä hakee mitä vain, mutta ei tuo minulle käteen asti niitä takaisin, saatikka sitten eteen istumalla. Ja jos se istuu edessäni ei se käskystä ota suuhun mitään. Pitää kotona yrittää reenata tuota suuhun otto käskyä, jottei käy reeneissä ylivoimaisen mahdottomaksi :) .. Suuhun otto käsky, kaikkea minäkin kirjoitan :D

Olen myös saanut Wandan viimein leikkimään reeneissä. Patukalla tms. se ei edelleenkään leiki, mutta keppi toimii todella hyvin. Jännä juttu miksi, mutta pääasia että toimii :) Aion kokeilla keppiä myös seuraavissa Wandan näyttelyissä. Jospa se sillä vapautuisi ja lähtisi liikkumaan paremmin sisä näyttelyissä ;)

30.10.2008 Misseilemässä ja Assia rakastamassa

Viime viikonloppuna oltiin Wandan kanssa Seinäjoella riekkumassa. Wanda oli onnensa kukkuloilla kun sai olla ilman Giaraa reissussa ja vielä onnellisemmaksi se tuli, kun AK:n koira Assi oli sitä vastassa. Assihan on siis Wandan kasvattajalta Sarilta muuttanut ystävälleni Anna-Kaisalle aikanaan. Assi ja Wanda olivat parhaita ystäviä. Täydellinen pari, harmi et toiselta pallit puuttuu :D

Iloittelua näyttely urakan jälkeen :)

Vaikka Wanda ei nykyään enää niin muista koirista välitä ja harvoin intoutuu kenenkään kanssa enää leikkimään, niin Assin kanssa oli ilo taas ylimmillään. Assi on samanlainen kuin Wanda, ei tungettele liikaa ja antaa toisellekin tilaa hengittää. Siksi ne varmaan niin hyvin toistensa kanssa tulivatkin juttuun.

Vasemmassa kuvassa Wanda säikkyy hurjan kamalaa kehänauhaa..

Lauantaina käytiin sitten Seinäjoen KV näyttelyssä esiintymässä Wandan kanssa. Wanda oli hyvin hyvin kummallinen esittää. Se oli todellakin taas hyvin vaisu, kun joutui olemaan täpötäydessä hallissa koko päivän ja esiintymisestä ei tahtonut tulla mitään. Kaiken tämän kivan lisäksi se keksi juuri ennen kehään menoa, että kehänauha on ihan hurjan pelottava juttu. Siinä sitten yritin viedä ponin kokoista koiraani kymmenen senttiä korkean kehänauhan yli kehään ja Wanda seisoi jarrut pohjassa eikä liikkunut mihinkään. Vilkaistessa taakseni näin naureskelevan tuomarin ja kehäsihteerin. Hyvä että jollakin oli hauskaa :D Noh, ei auttanut kuin juosta kehä ulkopuolelta ympäri, jotta pääsin kehään ilman kehänauhan ylittämistä. Ryhmässä rinkiä juostessamme löi Wanda saman kehänauhan kohdalla taas jarrut lukkoon ja hyvä etten nurin mennyt, kun niin voimakkaasti se pysähtyi .. Kummallinen koira . Koskaan ennen ei mitään tällaista ole Wandan kanssa sattunut ja mie olin ihan pihalla mitä sen kanssa olisin tehnyt. Ei mennyt siis kehässä parhalla mahdollisella tavalla. Tulokseksi tuli EH2, arvostelun voitte lukea Wandan tulokset sivulta.

Seinäjoella tosin moni muu pärjäsi hienosti. Näin eka kerran ystäväni Hannen koiran Dexun veljen Röllin. Rölli oli jo kuin kovempikin kehäkettu ja nykäisikin varaSERTin. Isot onnittelut Röllille omistajineen :) Paikalla oli myös vanhoja tuttuja, Donna ja Lode omistajineen. Tällä kertaa oli Donnan vuoro piestä Wanda ja niimpä Donna saikin ensimmäisen sertinsä ja oli VSP. Isot onnittelut myös sinne! :)

22.10.2008 Tottis reenejä

Nyt on takana Giaran ja Wandan kummankin tämän syksyn ensimmäiset Oulun koirakerhon toko reenit. Kumpikin koira käyttäytyi todella hienosti ja Giaran kanssa kisakuume nousee kovasti ;)

Wandan reeneissä oli melko arkitottis meininki ja Wanda veti tosi hienosti helppoja asioita kun oli. Otettiin ohituksia, luoksetuloa yms. perusjuttuja ja miun oli pakko vetää vähän omaa reeniä, koska olisi ollut muuten ihan liiankin helppoa. Otettiin siis Wandan kanssa seuraamisia, paikalla makuuta yms. jotta oikeasti saataisiin jotakin aikaankin :) Olisin kyllä halunnut Wandan vähän enemmän kisoihin tähtäävien reeneihin, mutta jospa nuo tuosta etenevät, kun tosiaan oli vasta eka reeni kerta.

Wanda on todellakin muuttunut mahtavaksi reenatessa. Se tekee todella innolla ja sen kanssa on aivan mahtava nykyään vääntää tottista. OKK:n reenien ohella olen käynyt pari kertaa viikossa tottistelemassa omin päin eri kentillä ympäri Oulua. Nykyään voin Wandan kanssa reenata jo niinkin, että Wanda on irti. Ennen jouduin pitämään sen koko ajan remmissä, koska muuten en olisi saanut sitä kuulolle ollenkaan. Nykyään tosiaan irti reenaaminen onnistuu melkein paremmin kuin remmissä ja pyrinkin siihen, että mahdollisimman pian rupean myös OKK:n reeneissä pitämään Wandaa irti pieniä määriä kerrallaan. Toki tietysti sen mukaan, miten koiraan voi luottaa ;) Omin päin ollaan reenailtu paljon seuraamista, sivulle tuloa ja oikealla paikalla pysymistä. Ollaan otettu pieniä kulmia, peruutuksia yms. ja näin haettu Wandalle sitä oikeaa seuraamis paikkaa. Se onkin alkanut todella hienosti pitää oikean paikan. Sivulle tulot Wanda tekee myös suoraan, mutta kun pysähdyn seuraamisessa se tahtoo jäädä vinoon istumaan ja se onkin seuraava asia mihin puututaan :) Lisäksi ollaan opeteltu liikkeestä maahan menoa. Paikalla makuun aikaa ollaan pidennetty samoin kuin matkaa ja pikku hiljaa aletaan hakemaan alokas luokan paikalla makuu aikoja. Wandan tottistelu on vielä hyvin lapsen kengissä ja kisoihin on todella pitkä matka, mutta koska koira on viimein alkanut toimia minun kanssani niin teen kyllä kaikkeni, että jos siltä tuntuu, niin voin joskus Wandankin kanssa jonkun tuloksen hommata ;)

Wandaa on nykyään helppo kouluttaa ihan pelkillä makupaloilla. Lelulla sitä pystyy reenaamaan ulkokentillä yms. missä ennen ei sille lelu kelvannut. Nykyään siis myös patukka reenit onnistuvat. Ainoa paikka , missä Wandaa ei saa leikkimään on tuo OKK:n reeni halli. Tosin luulen, että sielläkin taistelutahto löytyy, kun vaan muutama kerta käydään ja Wanda tottuu kummalliseen halliin :)

Kun nyt olen Wandaa hehkuttanut niin paljon, että ihan itseänikin ihmetyttä, niin on pakko kertoa et ei meillä kaikki ihan nappiin ensimmäisissä OKK:n reeneissä mennyt :P .. Loppu ajasta, kun Wanda selkeästi jo väsyi vähän, sillä alkoi mennä käskyt sekaisin. No, pyysin Wandaa sivulle ja käskin maahan. Ja mitä tekee Wanda? Siinä se makasi vieressäni ketarat kohti kattoa ihana hubbabubba hymy naamallaan: " Kato nyt äiskä, enkö kuolluki tosi hienosti, just niinku sä pyysit" :D Nostin katseeni ja jostain kumman syystä näin ympärillämme melkoisen monta hymyilevää naamaa ;) Noh, ehkä tota kuole temppua on reenailtu vähän liikaa.. Vieläkin kyllä itseä naurattaa :D

Giaran reenit olivat eka kerran tosiaan sunnuntaina. Giara reenaa OKK:n alo/avo ryhmässä. Giara toimi edelleen kuin ajatus. Ohjaajamme oli valinnut sunnuntain teemaksi oikean paikan löytämisen seuraamisissa ja sivulle tuloissa ja eipä meidän Giaralla näiden asioiden kanssa ollut ongelmia. Seuraamiset sujuivat muutenkin paremmin kuin oikeastaan koskaan aiemmin ja sama meno on jatkunut myös kun ollaan nyt käyty omin päin reenailemassa. Sunnuntain OKK:n reeneissä otettiin lisäksi luoksetuloja, paikalla makuuta.. Luoksetuloissa Giaralla on edelleen vanha vauhti tallella ja se tulee luokse tosiaan kuin ohjus. Jopa niinkin kova ohjus, että kaatoi minut kerran selälleni maahan räpiköimään kun juoksi niin lujaa pahki jalkoihini :D .. Noh, otettiin muutama vähän lyhyemmällä matkalla oleva luoksetulo ja saatiin koira taas istumaan eteeni luoksetulon lopuksi kuten kuuluukin ja uskomaan, että luoksetulo ei ole mikään tyrmäyskoe ;) Paikalla makuissa seisoin selin Giaraan, koska suunnittelen BH.-kokeeseen menoa ja halun tehdä Giaralle arjeksi sen, että minä seisoin selkä siihen päin tai olen piilossa tai missä vain ja se makaa silti paikallaan. Paikalla olothan ovat olleet Giaralla aina todella varmoja, joten tässä asiassa ei ongelmia ollut. Yleensäkin Giaralla on alokasluokan liikkeet todella hienosti muistissa ja se olisi tosiaan liikkeidensä osalta kisavalmis milloin vain. Nyt pitäisi siis potkia itseäni persuuksille ja laittaa ilmo toko kisoihin ;) Kouluttajamme lupasi jo, että jos olemme menossa kisaamaan hän voi järkätä meille epävirallisen toko-kokeen omaisen testin tms. Mut mie en voi sille mitään, että mua jännittää ihan hulluna. Vaikka reeneissä luotan Giaraan ihan satasella ja tiedän, että se toimii, niin kisoissa muhun iskee kauhea olo ja oon ihan varma ettei se koira tiedä edes miten istutaan.. Ennen ei ollut tätä ongelmaa, mutta kun aikanaan muutama kisa meni penkin alle, niin nyt jotenkin on niin kauheat tavoitteet asettanut itselleen ja koiralle. Ei osaa enää mennä kisoihin tyylillä: " Meni miten meni". Ai niin, yksi juttu on mitä Giaran kanssa pitää reenata ennekuin kisakentille lähtee: liikkeestä paikalleen jäänti. Rupesin opettamaan viime viikolla Giaralle liikkeestä istumista ja sen seurauksena ilmeisesti nyt on Giaralla paikalleen jäänti täysin sekaisin. Liikkeestä maahan Giara tippuu kuin kivi, mutta paikalleen jäänneissä yrittää aina mennä maaahan ja istumaan jäänneissä välistä myös. Näihin nyt siis lisä reeniä ja etenkin tuo seisomaan jäänti kuntoon ;)

Huomenna taas Wandan reenit. Odotan jo innolla :)

30.9.2008 TI Jälkeä ja tassukipuja

Giara loukkasi toisen etujalkansa anturan jossakin viime viikon lopulla. Yksi etuvarpaan antura oli keskeltä totaalisesti halki. Neiti onkin nyt saanut - tai siis omasta mielestään joutunut - viettämään useamman lepopäivän, jotta antura parantuu kunnolla. Hyvin se onkin lähtenyt paranemaan ja nyt vajaa viikko halkeamisesta on haava jo hyvän näköinen. Laskeskelin tässä, että Giara ei ole koskaan elämänsä aikana viettänyt näin pitkää lomaa lenkkeilystä. Jopa silloin kun se steriloitiin, oli se jo toisena päivänä mukana pikku lenkillä. Melkoinen tapaus :) Nytkin se on ollut koko ajan sitä mieltä, että ei hän minnekään kotiin jää, kun muut lähtee pitämään hauskaa.

Kun Giara on ollut lepolomalla, on minulla ollut pitkästä aikaa aikaa vain ja yksistään Wandalle. Wanda onkin ollut oikea enkeli. Se on kulkenut remmissä koko ajan hihna löysällä rinnallani, se tarjoaa tokoliikkeitä itse minulle tyyliin: " Tehdään äiskä jotain jooko.. ". Oi ihana Wanda :) Muutenkin Wanda on ehkä viimein saatu kunnolla hanskoihin. Esimerkiksi ennen emme voineet pitää Wandaa irti omalla pihallamme, koska se lähätteli ohi kulkijoiden perään ja naapurin koira häkeille. Wanda oli melkein vuoden verran aina pihalla ollessaan pitkässä liinassa, jotta sen tekemisiin kerkesi puuttua. Nyt viimeisen parin viikon ajan on Wanda saanut olla ihan irrallaan omassa pihassa. Se ei lähättele enää minnekään ja voin esimerkiksi haravoida lehtiä kaikessa rauhassa vaikka kumpikin koira on pihalla irrallaan. Ja tosiaan meidän piha ei missään ihan korvessa ole ;) Neljällä sivulla on naapuri melko lähellä ja kahdella naapureista on koiria pihallaan häkeissä tai aitauksissa. Lisäksi tonttimme ohi menee tie, josta kulkee autoja, koiria yms. kohtuu usein. Hieno edistys askel tämäkin ainakin meille :)

Viime viikonloppuna innostuin pitkästä aikaa ajamaan jälkeä koirille usempaankin kertaan. Jos en väärin muista, niin Wandan kanssa en ollut vielä koskaan aiemmin jälkeä ajanut ja Giarankin viimeisistä reeneistä on aikaa jo ainakin se vuosi. Kumpikin koira ajoivat jälkiä hienosti. Giaran kanssa päästiin nyt siihen asti, että jäljellä on kaksi hyvin tallattua kulmaa ja edelleen joka askeleella makkaranpala. Tästä se suoriutuu jo mallikkaasti. Seuraava askel Giaran kanssa on ruveta vähentämään makkaranpaloja jäljiltä. Wandan kanssa päästiin myös opettelemaan kulmia. Suorat Wanda ajoi tarkkaan samoin myös kulmat. Se on todella tarkka nenäinen otus ja välistä näytti, että sitä ei niin edes makkarat kiinnostaneet vaan se halusi vain nähdä minne jälki vie :D Kumpikin koirista ajoi hienosti nokka maassa ilman minkäänlaista reagointia muuhun kuin maassa meneviin hajuihin. Nyt onkin kauhea kuume ajamaan lisää jälkiä koirille :)

Oulun koirakerhon toko ryhmistäkin tuli tosiaan infoa. Giaralla alkavat viikottaiset reenit kilpailevien ALO/AVO ryhmässä sunnuntaisin ja Wanda puolestaan oli päätynyt jatko-mölli ryhmään torstaille. Hieno homma, että kumpikin koira pääsee nyt tokoilemaan ainakin sen kerran viikossa ohjatusti :) Saas nähdä, mitä tästä tulee :) Giaran kanssa ainakin on kuume kentille kova ja BH-koetta olenkin miettinyt, että voitaisiin käydä kokeilemassa.. myös ne Toko-kokeet jo kovasti houkuttavat pään sisällä ;)

Agility ryhmään Giara ei päässyt, mutta keskitytään nyt sitten tämä syksy ainakin tokoon ja koitetaan keväällä uudelleen :)

24.9.2008 KE  Posion korouoman valloittajat

Vasemmalla Giaran tunnelmat ennen reissua ja oikealla neiti esittelee hienoa reppuaan :)

Perjantaina 19.9 suuntasimme aamulla aikaisin kohti Posiota. Matkassa mukana minä, entinen kämppikseni Tytti, Jari sekä tietysti Wanda ja Giara. Suunnitelmissamme oli huima 60 kilometrin vaellus sunnuntaihin mennessä täysvarustuksella. Tavaraa kertyikin kaikkien rinkkoihin sen verran reilusti, että koirat saivat ottaa omat rinkat mukaan ruokiaan varten ;)

Koirien rinkat eivät osoittautuneetkaan niin hyviksi keksinnöiksi kuin aluksi luulin. Emme olleet kerennyt Lapiosalmen parkkipaikalta askeltakaan autolta kohti metsää, kun Wandan rinkka lojui jo maassa ja koira viiletti yksikseen menemään. Ei auttanut kuin ruveta ompelemaan :D Noh, ompelin kaksi hihnaa paremmin kiinni rinkkaan ja puin rinkan takaisin Wandan päälle. Otin askeleen kohti Korouoman villejä maisemia ja seuraavan kerran kun vilkaisin Wandaa, juoksi se taas ilman rinkkaansa. Tällä kertaa kaiken lisäksi Wanda oli litimärkä, eli se oli jo kerennyt käydä uimassa järvessä. Mie sanoin jo hei hei:t tässä vaiheessa rinkalle, kun kuvittelin sen kelluvan keskellä Lapiojärveä. Onneksi näin ei ollut vaan rinkka löytyi järven rannalta. Tässä vaiheessa halu liikkeelle oli jo kuitenkin niin kova, etten jaksanut enää ruveta ompelemaan vaan kannoin sitten itse Wandan rinkkaa kädessäni.

Pääsimme etenemään ehkä noin kilometrin, kun huomasin, että Giarankin rinkka on tippunut jonnekin. Mielessäni kirosin rinkan valmistajat alimpaan manalaan, kun palasin takaisin päin rinkkaa etsimään. Se onneksi löytyi ja totesin, että siitä oli mennyt yksi kiinnitys klipsi rikki. No, lopulta minä siis kannoin ensimmäisen päivän ajan kummankin koiran rinkkaa :P

Yllättävän nopeaa koirat oppivat siihen, että kun me pysähdymme kannattaa niidenkin huilia. Etenkin Giara ymmärsi tämän asian jo eka päivänä vaelluksella. Vaikka kilometrejä ei päivittäin paljoa kertynytkään, oli maasto melkoisen rankkaa nousuineen ja vaikea kulkuisine paikkoineen. Yllä olevassa kuvassa näkyviä portaita ei todellakaan ollut joka paikassa vaan monesti sai kiivetä ylös jyrkkiä hiekkarinteitä puiden juurissa roikkuen ja koiria veto apuna käyttäen ;)

Eka yöksi jäimme Koivulammen laavulle. Matkaa oli taitettu 11 kilometriä eli reilusti alle tavoitteemme. Rinkkoihin oli tullut vissiin pakattua pikkaisen ylimääräistä tavaraa, koska jokaisella meistä rinkka tuotti eniten ongelmia. Saapuessamme pimeän jo hämärtäessä Koivulammen laavulle laittoi Giara välittömästi nukkumaan. Se tiesi jo aiemmista reissuistamme, että kotiin ei olla hetkeen menossa ja että nyt kannattaa levätä. Wanda puolestaan hyöri ja pyöri ympärillämme, eikä oikein heti osannut rauhoittua nukkumaankaan, kun me vetäydyimme laavun sisään. Wanda oli vähän sitä mieltä, että eihän täällä ulkona voi nukkua :D Aamulla ompelin koirien rinkat kuntoon jokaisesta saumasta ja sain itselleni ompelijan peukalon :D Hauska homma oli ensimmäisenä aamuna myös se, kun lähistöllämme käveli kaksi patikoijaa. Otin koirien remmit käteeni, että laitan ne kiinni, jos pian patikoijat tulevat samalle laavulle. Kumpikin koira veti ihan super hepulit remmeistään tyyliin : " Jes, me päästään lenkille, Wihii!! ". Juu-u, eihän me oltukaan oltu lenkillä kuin 24 tuntia tässä vaiheessa :D

Ommeltuani koirien rinkat kuntoon ne kestivätkin melkoisen hyvin. Eli rinkkojen kunnon kanssa ei enää ollut ongelmia. Giara sen sijaan aiheutti lisää reppu katastrofeja, kun se syöksyi syvään ojaan juomaan ja juuttui repustaan pajuun kiinni. Koira nyki itsensä irti ja reppu tipahti virtaavan ojan pohjalle ja takertui luojan kiitos kiinni pajuun, ennenkuin virtasi maan alle. Ylä kuvassa oikealla repun pelastus operaatio. Huomatkaa kuinka aktiivisesti meidän koirat oli mukana tässä operaatiossa :D

Kun ekapäivän vaellusreitti sisälsi korkeita harjuja, kaunista mäntymetsää ja lukuisia järviä harjun molemmin puolin, vei meidän toisen päivän reittimme niittylaaksoille keskelle rotkoa ja sekä tietenkin lopulta myös itse korouoman jylhiin kallio maisemiin. Edellispäivän vaelluksesta unohdin rinkkakatastrofia miettiessäni kertoa, kun Wanda kävi toimimassa porokoirana :P Ihmeteltiin pitkään, kun aina välistä kuului sellainen lehmän kellon ääni. Yhdelläkään meistä ei tietenkään välähtänyt, että porojahan vissiin posiolla liikkuu ja niin koirat saivat juosta irti äänistä huolimatta. Yhtäkkeä meidän oikealla puolellamme, ihan meidän vierestämme juoksi porotokka. Wandahan siitä riemastui ja lähti juoksemaan porojen perään. Sinne katosi Wanda ja takaisin ei kuulunut. Meidän ei auttanut kuin pysähtyä odottamaan ja Giaran haukulla yrittää saada Wandaa palaamaan. Noin vartin päästä koira palasikin kieli vyön alla ihan mielissään: " Äiti äiti, arvaa mitä. Mä näin kummia koiria. Niillä oli siistit sarvet. Mie kävin sanoon niille heipat " :D ..

Korouomassa oli todella mukava vaeltaa koirien kanssa. Maasto oli vaihtelevaa. Välissä oli rakennettu todella hyvä kulkuisia pitkospuita ja portaita, mutta välistä tosiaan sai kulkea kontaten rinteitä ylös ja alas. Alussa matkan varsi oli täynnä järviä ja sen jälkeen rinnallamme virtasi lähes koko ajan Korojoki. Koirien juomisista ei siis tarvinnut huolehtia, sillä lähdekirkas Korojoki tarjosi juomiset koko matkan ajan. Koirat olivat jopa sen verran viisaita, etteivät menneet kovinpiin virtapaikkoihin juomaan vaan kävivät vilvoittelemassa ja ryypiskelemässä vedessä tyynissä paikoissa.

Jos suunnittelee itse menevänsä koiransa kanssa Korouomaan vaeltamaan, niin kannattaa varmistaa, että koira ei pelkää esim. pitkospuita, portaita .. :P Wandahan pelkäsi ennen jyrkkiä portaita kuollakseen. Kun muutimme Herukkaan ja se ensi kerran syöksyi vintin portaat onnessaan ylös, ei se tullutkaan alas yhtä nopeaa ;). Saimme houkutella sitä melkoisen tovin ennenkuin se lopulta tuli portaat alas. Posiolla kaikkiin hienohiin näköalapaikkoihin oli yleensä pitkät pitkät portaat. Siellä Wanda onneksi ei portaita pelännyt vaan kulki niissä kuin vanha tekijä. Me naurettiinkin matkan aikana, et ois ollut melko mukava kantaa tuota rotjaketta muutaman sadan askeleen portaita pitkin :D Portaiden pelon sijaan Wanda pelkäsi joitakin korkealla olevia pitkospuita jonkin verran. Niistäkin se kuitenkin tuli lopulta aina yli hetken mietittyään, että onkos tää nyt turvallista. Giaralle maasto kuin maasto oli helppo nakki :D Se saattoi hypellä isoilta kiviltä toisille, kun me muut kuljimme huomattavasti helmpompaa reittiä pitkin ';)

Ennen reissuun lähtöämme minua hiukan huoletti koirieni välit. Väsyneet koirat voivat olla äkäisempiä kuin levänneinä. Koko reissun  ajan kaikki sujui kuitenkin hyvin. Oudot nukkumapaikat eivät tuottaneet ongelmia. Ainoa asia, missä huomasi, että koirillani ei kaikki ole ihan niinkuin ennen, oli se kun hämärä laskeutui. Pimeän tultua Wanda kyttäili Giaraa jonkin verran. Uskoi onneksi, kun sitä siitä kielsi. Jäimme kuitenkin  miettimään, että mikä hämärässä ja pimeässä saa Wandan toimimaan noin.

Toisena päivänä saimme kuljetuksi vain 8 kilometriä :/ Tällä kertaa matkan hitaus ei johtunut meistä, ei koirien rinkoista tms. Sillä jätimme rinkoista kaiken ylimääräisen Pajupuron autiotupaan. Samassa paikassa tajusimme myös, ettemme kerkeä kulkea koko 60 kilometriä (eli reittiä edestakaisin) ja meidän olisi käännyttävä aiemmin takaisin ja puolet korouomasta jäisi näkemättä. Onneksi autiotuvalle sattui jokin vanhusten päiväporukka, joilla oli linja-auto odottamassa muutaman kilometrin päässä. He ottivatkin Tytin ja Jarin kyytiinsä ja vievät Lapiosalmeen, missä meidän automme oli. Tytti ja Jari toivat auton sitten lähemmäksi meitä, jotta kerkeäisimme käydä reitin edestakaisin.  Toiseksi yöksi tosiaan jäätiin Kanjonin laavulle. Siellä koirat tiesivät kyllä heti, että nyt kannattaa levätä kuten yllä olevista kuvista näkee ;) Vaikka  8 kilometrin päivä matka ei kuulosta kovinkaan pahalta koirille, jotka normaaleinakin päivinä saattavat lenkkeillä tuon määrän, on kulkeminen Korouomassa huomattavasti rankempaa ja lisäksi koirien edes takaisin juoksut varmasti tuplaavat tuon kilometri määrän, jonka me ihmiset kuljimme ;)

Kolmantena päivänä jätimme omat ja koirien rinkat Kanjonin laavulle ja jatkoimme matkaa ilman kantamuksia. Valloitimme Julmakallion, mistä ylimmät kuvat.

Julmakallion lisäksi valloitimme myös Piippukallion, sekä kävimme katsomassa Jääputousta.

Matkamme huipentui hienojen kalliomaisemien jälkeen Koivukönkään putoukselle. Siitä sitten lähdettiin paluumatkalle ja kolmantena päivänä meille kertyikin kilometrejä ilman rinkkoja 16 ja rinkkojen kanssa vielä noin 6, eli yhteensä 22 kilometriä.

Vaelluksen jälkeen oli autossa hiljaista, kun ajeltiin kotiinpäin keskellä yötä. Kumpikin koira oli rättipoikki, kuten odotinkin :) Tosin, jos niille vilauttikaan remmejä, olivat ne taas lähtövalmiina ;)

Maanantaina käytiin koirien kanssa vain lyhyet palauttavat lenkit remmissä ja Tiistaina lenkkeiltiin irrallaan rauhallisesti vanhan sataman maisemissa Herukassa. Palautus systeemimme näytti toimivan, sillä kumpikaan koira ei tunnut saaneen kipuja lihaksiinsa. Sen sijaan me ihmiset oltiin kyllä melkoisen jäykkiä alkuviikosta. Itse en tahtonut sängystä ylös päästä maanantai aamuna :D

 
Satamassa.

Paluu arkeen :/ Oulun toko ryhmistä kuului sen verran, että ainakin jompikumpi koiristani niihin pääsi. En vielä tiedä kumpi, mutta reenit alkavat ensi viikolla. Toivottavasti sitä ennen selviää, kumpi koira pääsee tottistelemaan :D

8.9.2008 Mitäs tapahtui kesällä 2008?

Kesä 2008 oli ja meni ja mitä meille huiskuhäntien kanssa jäi siitä käteen? Annas kun mietin.. hmm.. yksi ongen koukku ja n. 3 metriä siimaa, muutama missitulos prinsessa Wandalle, vähän useampi kuin muutama elopainokilo pikku possu Giaralle sekä vapautus hullun papereista samaiselle neitokaiselle. Lisäksi paljon revittyjä hiuksia omistajan päästä, monia ryppyjä liiallisen hymyilyn ja naurun johdosta ynnä paljon muuta. Kesällä 2008 kerettiin paljon :)

Kesällä reenailtiin Giaran ja Wandan kanssa välistä ahkerasti ja välistä vähän vähemmän ahkerasti. Alku kesä kului pari kertaa viikossa reenatessa yhdessä Anna-Kaisan ja hänen koiriensa Rimin ja Assin kanssa. Noissa reeneissä kyllä revittiin välillä hiuksia päästämme. Giara ja Rimi olivat unelma koiria, mutta  näiden valkoisten kanssa meillä oli ongelmia. Suuria ongelmia. Kovasti kuitenkin yritettiin ja eiköhän jotakin oppia jäänyt jokaisen koiran päähän ;)

Giaran kanssa reenailtiin myös agilityä muutamaan otteeseen. Vähiin reenauskertoihin mahtuikin sitten paljon hyvää. Giara kuunteli ja toimi. Vedettiin sellaisia ratoja, missä meillä oli käytössä koko Nivalan agilitykentän varustus, eli: 7 hyppyä, puomi, kaksi A:ta, rengas, 2 pöytää ja lyhyet pujottelukepit. Giara veti ratoja puhtaasti ja sitä oli helppo ohjata. Radat onnistuivat hyvin myös, vaikka järkkäsin niin, että ohjasin Giaraa "meidän väärältä puolen" x) Agilitystä jäikin sen verran positiivinen maku, että ilmoitin Giaran OKK:n syksyn agility ryhmiin. Toivottavasti pääsemme.

Giara tosiaan kävi myös hakemassa terveen paperit herroilta Hynynen ja Kerkkä syyskuun alussa. Pitkät sepostukset luonnetestin kulusta ja minun ajatuksistani löytyy Giaran sivut osiosta omana linkkinään nimeltä luonnetesti. Kaiken kaikkiaan olen kyllä todella ylpeä siitä, mitä Giarasta on kasvanut kaikkien vaikeuksien jälkeen. Jos olisin vienyt Giaran luonnetestiin kaksivuotiaana, ei se sitä olisi läpäissyt millään. Nyt nelivuotiaana se on päässyt pahimpien mörköjensä yms. yli ja olen siitä tosissaankin todella ylpeä :) Ainoa harmi, mitä tästä hienosti menneestä luonnetestistä seuraa on se, että kukaan ei enää usko mua ku yritän selittää et ihan joka asiassa ei Giaralla oo kaikki kotona :D Noh, se on onneksi pieni paha, mistä en jaksa välittää sillä olen vain niin onnellinen tästä suorituksesta :) Nyt sitten käännetäänkin Giaran kanssa nokka kohti uusia haasteita ;)

Wandan reenailuistaki on varmaan pakko kirjoittaa, jotta joskus muistan miten monta hiusta olen päästäni repinyt ja toivottavasti nauran tälle kaikelle jälkeenpäin :D Mieluummin kyllä kirjoittaisin vaikka siitä, kun Jari soitti mulle töihin, että Wandalla taitaa olla lenkin jäliltä selässään ongen koukku jonka perässä roikkuu 3 metriä siimaa ja se koukku menee aina syvemmälle ku Wanda astuu siiman päälle, mitä hän tekee asialle. :D No mie meinasin et kannattaa varmaan katkasta se siima ainaki ens hätään :D .. Mut tosissaan, oltiin käyty lenkillä semmosella montulla missä oli yksi äijä virvelöimässä ja näimmä saanut sit aikamoisen kalan, ku koukku on takertunut meidän uimassa olleeseen Wanda reppanaamme. Ois hauska tietää miten kovia kalajuttuja mies on kotonaan jälkeenpäin kertonut :D

Niin, mutta niistä Wandan reenailuista.. Wanda toimii tosiaan kotona ja kotipihalla hienosti ja siellä se tekee innokkaasti ja sen kanssa on todella mukava tehdä töitä. Kun sitten mennään kentälle reenaamaan onkin mulla käsissäni ihan eri koira. Taisteluhalu on tiessään ja minä en saa koiraa kiinnostumaan itsestäni en sitten millään enkä mitenkään. Kentällä olen nyt sitten viimein loppu kesästä keksinyt yhden keinon millä olen saanut Wandaa innostumaan ja toivon todella, että tämä keino on ratkaisu meidän ongelmiimme.

Elokuussa lähdettiin sitten Safe Keeper´s leirille Kotkaan. Minä, Jari, Hanne ja kuvassa uivat Wanda ja Dexu suuntasimme perjantai iltana myöhään Kotkan leirintä alueelle, missä kaikki muut jo olivatkin. Paikalla oli iso kasa Safe Keeper´s kasvatteja, sijoituskoirien omistajia ja tietenkin itse kasvattajat Sari ja Tiina koirineen.

Leirillä oli hauskaa. Koirien kanssa ei suurempia tehty muutakuin lenkkeiltiin porukassa ja taas minä ihmettelin miten näin iso lauma toisilleen vieraita koiria voi tulla kaikki toistensa kanssa juttuun. Yllä olevasta kuvasta en rupea tunnistelemaan ketä kaikkia siellä uiskenteleekaan ;)

Wanda ystävystyi parhaiten saksanpaimenkoira Nemon kanssa leirin aikana. Ja toisaalta Wanda sai todella tarpeekseen Dexusta (oikea kuva), jonka kanssa se jakoi mökin viikonlopun ajan :D

SK leirillä tuli otettua viimein kuva Wandan emästä Hipistä ja Wandasta rinnakkain. Tässäpä on nyt ylä- ja alapuolella otos, mistä voivat halukkaat vertailla miten paljon äiskässä ja tyttäressä on samaa näköä ;) Ja huomatkaa myös Hipin hieno bikini lookki ;)

SK leirillä reenailtiin lauantaipäivänä koirien kanssa jonkun verran kentällä ja sen jälkeen otettiin näyttelyharjoitukset. Ylhäällä kuvassa Wandan veljen Aksun omistaja Miia tutkailemassa Dexua. Huomatkaa myös Sari ja Hippi ja heitä ympäröivä yllättävä lumikenttä :D

Aika pian SK leirin jälkeen tuli sitten Jarin äiti, sisko ja siskon lapset Suomeen reiluksi pariksi viikoksi. Minua hirvitti alkuun suunnattomasti, miten tulemme pärjäämään, kun omat koirani ovat aika tottumattomia pieniin lapsiin. Meinasin jo heittää koirat vanhemmilleni hoitoon siksi aikaa, kun lapsoset meillä asustelivat. Turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä koirat tulivat hienosti juttuun lasten kanssa. Eka päivänä Giara yritti kahdesti napata nuorimmaista lasta, mutta kun sain sen heti siitä komennettua, niin se uskoi ja lopetti. Loppu ajan Giara suhtautui lapsiin hienosti.

Wanda oli lasten kanssa kuni vanha tekijä. Lapset saivat rapsutella, leikittää ja tehdä ihan mitä vain ja Wanda vain muikkuili omaan ihanaan tyyliinsä. Se tykkäsi lapsista todella paljon ja lapset tietenkin siitä :) Mukava oli nähdä etenkin Wandasta, että se on hyvin lapsiystävällinen koira ja samoin Giarasta että sekin tulee lasten kanssa toimeen :)

Giara tosiaan leikattiin huhtikuussa. Leikkaus on vaikuttanut aika monella tapaa Giaraan. Hyviä juttuja on se, että Giarasta on tullut paljon rennompi kuin ennen. Se ei enää ressaa turhista jutuista ja sen häntä heiluu lähes koko ajan, kun se ennen heilutti häntäänsä vain kun tulin kotiin tai kun se sai ettiä jotakin metsästä ;) Muutenkin siitä on tullut rempseämpi ja iloisempi koira :) Huonoja juttuja on puolestaan se, että Giara on ruvennut lihomaan todella nopeaa. Vaikka olen vähentänyt sen ruokamäärä reilusti ja lenkit yms. ovat pysyneet yhtä pitkinä niin se vain lihoo. Nyt se tosin ehkä alkaa olla vasta normaali painossa, kun se aina ennen on ollut niin langan laiha vaikka on syönyt kuinka paljon. Minusta se vain näyttää niin todella pulskalta kun olen tottunut sen hoikkaan ulkokuosiin ;) Mutta tarkkana saa kyllä nyt olla, mitä Giara syö, jotta se ei enempää pulskistu.

Loppukevennys: Katso yllä olevaa kuvaa. Onkos Giaran sisaruksilla samanlaisia tassut ristiin hyppy tyylejä? :D Mie olen kuulut vähän huhuja ;)