Päiväkirja 11.2004-9.2005  Päiväkirja 9.2005-9.2006

7.5.2008 KE

Hehee, mie sain kuvia :)

Luin taaksepäin päiväkirja kirjoituksiani koirien väleistä. Joitakin kommentteja tuntui niin hassulta lukea, kun olen asioista nyt niin eri mieltä kuin aiemmin kirjoittamieni juttujen aikana. Enää en jaksa pahoja juttuja taas kaivaa esille ja niitä pohtia, sillä viimeisen reilun puoli vuotta olen sitä tehnyt lähes päivittäin. Tänään koin monta ilon elämystä koirien kanssa. Pystyin tekemään niiden kanssa asioita, joita ennen en ole voinut edes kuvitella tekeväni ilman että syntyisi tappelun alku. Riehuttiin kolmestaan koirien kanssa meidän typötyhjässä olohuoneessa ( Tytti muutti pois meidän kimppakämpästä ja vei olohuoneen tavarat mennessään ). Ensin oltiin siellä yhdessä tottisteltu ja sen jälkeen leikittiin ja riehuttiin pitkin huonetta ilman minkäänlaisia tilanteita. Ennen en pystynyt yllyttämään koiria sisätiloissa juuri ollenkaan leikkimisiin. Monesta kuulostaa varmaan hullulta sisällä hirveä riekkuminen, mutta tänään nautittiin kaikki siitä niin paljon, että tänään se oli sallittua meillä :) En muista olenko näitä jo kirjoitellut, mutta tosiaan koirat muutenkin tulevat todella ihanasti juttuun. Remmissä ei tule tilanteita enää, remmiin kiinni otto hetkellä syntyviä rähinöitä en muista edes milloin meillä olisi ollut. Koirat nukkuvat monesti vierekkäin.. En osaa sanoa, kuinka paljon tästä on Giaran leikkauksen ansiota ja kuinka paljon on sitä, miten koirat ovat oppineet elämään keskenään minun komentoni alla, mutta pääasia on että edistystä tuntuu koko ajan tapahtuvan.

Nyt kun koirien välit tuntuvat helpottaneen taas hetkellisen kiristymisen jälkeen, olen ruvennut miettimään kouluttamis juttuja taasen. Giaran kanssa haaveilen kovasti kisaamaan pääsemisestä. Liikkeet sillä on edelleen hallussa. Löytyisi nyt jostakin jokin möllikisa, mihin päästäisiin ensin kokeilemaan miten Giara suhtautuu tuomariin ja muutenkin hakemaan rohkeutta minulle ilmoittaa Giara viralliseen kisaan ;) Wandan kanssa olen huomannut monia asioita, jotka olen viimeisen puolen vuoden aikana unohtanut Wandasta kokonaan. Senkin kanssa on todella mukava tottistella. Se oppii ihan sika nopeaa asiat ja tekee niin mielellään juttuja. Wandan kanssa ongelma on ollut vain se, että kun ympärillä on jotakin muuta kuin talon seinät sen huomio lähtee harhailemaan omille teilleen ja minä saan jäädä yksin seisomaan nameineni ja leluineni. Tästä johtuen olenkin päättänyt, että ensi syksynä ilmoitan Wandankin jonnekin tottistelu kurssille, missä toivottavasti joku minua viisaampi keksii keinon, jolla saan Wandan huomion täysin minuun ;) Olen nyt jo ruvennut opettamaan Wandalle liikkeestä maahan menoa ja seisomaan jääntiä, sekä ruvennut pidentämään ja kehittämänään Wandan paikalla makuuta, odottamista yms., jotta liikkeet olisivat sillä periaatteessa hallussa hienosti syksyllä. Wandassakin on potentiaalia kisakentille ainakin sinne alokasluokkaan sekä BH-kokeeseen, joissain asioissa jopa enemmän kuin Giaralla, ja nyt olen päättänyt, että meidän ongelmat saadaan kuntoon ja Wandakin pääsee näyttämään, että on siitä johonkin muuhunkin kuin olemaan nätti ;)

Koirien arki käyttäytymisessä ollaan selvitetty monta minua ärsyttänyttä ongelmaa. Hauskaa on se, että aina kun yhden jutun selvittää niin keksii toisen mihin haluaa puuttua, joten tällä saralla työmaata riittänee ;) Wanda kulkee nykyään kohtuu hienosti remmissä. Enää sen kanssa ei tarvitse menettää hermoja ;) Giaran puolelta autossa matkustamiseen on nyt aletta puuttua toden teolla. Jos Jari on autossa mukana, hän pitää Giaran tiukassa otteessa niin kauan, että koira ei inise eikä piipaa ja päästää sen vasta sitten irti, jolloin Giara on todella kauniisti rauhassa auton kyydissä. Jos Jaria ei ole, olen minä opettanut Giaraa siihen, että sen on aina ajon aikana joko istuttava tai maattava vänkärin paikalla. Nämä toimenpiteet on siis otettu käyttöön siksi, että aina autolla ajamaan lähtiessä Giara on huutanut autossa, hyppinyt puolelta toiselle ensimmäisen kilometrin verran ja nyt tähän touhuun halutaan piste. Joku varmaan miettii, miksi tähän ongelmaan emme ole aiemmin puuttuneen ja yksinkertainen syys on se, että ennen Giara huusi koko matkan ajan ajoimmepa sitten 5 tai 500 kilometriä ;) Hienoa työtä tälläkin saralla on siis tehty, kun nyt on päästy tuohon noin kilometrin matkaan ;)

Giaralle täytyy kyllä muuten antaa plussaa. Se on todella hienosti hanskassa nykyään ja kun olen lukenut vanhoja päiväkirjoja minua on ihan naurattanut kaikki ongelmat mitä meillä on ollut. Giaraan luotan kuin kiveen suurimmassa osassa tilanteista ja niissäkin missä en täysin luota, on Giara kuitenkin hallussa, mutta minä vielä epäröin jos se ei pian olekaan ;) Giara on jotenkin niin ihanan aina valmis tyyppi. Sen kanssa voi esimerkiksi ajaa ostoskeskuksen pihaan autolla, kun parkkipaikka on täynnä ihmisiä, koiria, autoja ja pyöriä, ja ottaa sen suoraan ilman remmiä autosta ja se istahtaa välittömästi minun vasemmalle puolelleni ja tillottaa minua pienillä nappi silmillään. Giarassa olen aina ihmetellyt sitä asiaa, että se on irrallaan koko ajan valmis vastaanottamaan minun käskyni eikä se pöllöile irrallaan. Sen sijaan remmissä ollessaan se voi vielä joskus pyrkiä paimentamaan/saalistamaan liikkuvia asioita, se voi olla kuin ei kuulisikaan yms. Giara on aina ollut sellainen, että irti sen kanssa olisi voinut kulkea vaikka tulisilla hiilillä, mutta remmissä ollessaan se on aina kuunnellut huonommin, joskin nyt silloinkin jo aika hyvin. Olen miettinyt monesti mistä ihmeestä tämä johtuu ja keksinytkin joitakin mielestäni hyviä selityksiä, kuten esimerkiksi sen, että Giaran ollessa pentu ja nuori en juuri koskaan pitänyt sitä remmissä koska luotin siihen niin sata prosenttisesti ja se on niistä ajoista oppinut kuuntelemaan minua koko ajan ollessaan irti, koska siitä pidin aina kiinni, että se on kuulolla. Varmaksi en tosin tiedä, mutta hauskahan näitä on pohtia tässä yönsä ratoksi ;)

Kesäloma alkaa huomisen tentin jälkeen ja sitten joutuvatkin koirat kunnon reeniin. Anna-Kaisa tulee myös Nivalaan kesäksi ja ruvetaan yhdessä laittamaan hänen Rimiä ja Assia, sekä minun koiriani kohti kisakuntoa. Odotan jo niin innolla :) Reenailun ohessa kesä tulee kulumaan Wandan kiertäessä joitakin näyttelyitä; Tuuriin menemme ainakin kesäkuussa ja heinäkuussa luultavasti Ylivieskaan ja Ouluun, sekä toivottavasti loppukesästä Giaran kisailun merkeissä sekä ehkäpä Giarankin näyttelypyörähtämisen merkeissä. Kalenteri täyteen koira hommia koko kesäksi :)

Niin joo tuli vielä semmonen juttu mieleen Wandasta mikä on muuttunut huonompaan suuntaan, eli minun uskomiseni. Nuorempana wanda tuli välittömästi kutsusta luokse olipa tilanne mikä tahansa ja jäi siihen odottamaan kunnes sai luvan mennä. Nykyään näin ei tapahdu vaan Wanda hiimailee monesti ihan omiaan kun huudan sitä luokse kesken lenkin. Otankin tästä eteenpäin tämänkin asian koulutuksen alle ja katsotaan saanko kirjoittaa tilanteen paranemisesta jossain vaiheessa :)

6.5.2008 TI

 Mulla on lähtenyt niin inspis tän päiviksen kirjoittamiseen, kun en saa yhtää kuvaa väliin laitettua. Onhan niitä tullut otetutta juu, mutta kun nyt vasta sain koneelle maaliskuiset kuvat niin jotenkin vaan ne ei tunnu enää ajankohtaisilta :P Noh, jospas tästä eteenpäin saisin itseäni tämänkin asian kanssa niskasta kiinni. Koirien kanssa sattuu niin paljon kaikkia juttuja, mitkä harmittaa niin vietävästi ku jää kirjoittamatta ettei viitsi mistään muustakaan kirjoittaa.. minä ja minun ongelmat :D

Giara leikattiin vajaa kuukausi sitten viimeinkin. Wandan ja Giaran välit alkoivat maaliskuussa taas kiristymään pikku hiljaa. Mitään kahakoita ei päässyt tulemaan, mutta pahat merkit olivat ilmassa. Niimpä Giara sitten leikattiin viimeisenä keinona meidän lauman yhdessä pysymiseksi. Kun hain Giaran leikkauksesta kotiin minusta tuntui, että mitä helvettiä olen mennyt tekemään. Minun aina valmis Giarani oli jotain niin kauheaa katsottavaa. Se huusi unilääke pöpperössään kuin hullu tuntikausia kotiin haun jälkeen. Se ei pystynyt liikkumaan kun kroppa ei toiminut. ( juoksi tosin melko vikkelästi eläinlääkärissä minun syliini karaten hoitajilta, mutta siihen loppuivat voimat ja jalat lopettivat toimimasta :D ). Wanda hääräsi ympärillä ihmeissään Giaran huudosta. Tilanne kotona oli ihan kaoottinen. Giaraa en voinut jättää yksin mihinkään huoneeseen lepäämään, koska se alkoi ulvoa kurkku suorana niin, että naapuritkin tulivat pihalle ihmettelemään. Wandaa en voinut lukita huoneeseen, koska pelkäsin että kun jossain vaiheessa päästän sen pois sieltä, se hyökkää välittömästi Giara raukan kimppuun. Lopulta sain koirat rauhoitettua Tytin huoneen sängylle, soitettua Jarille Nivalaan että alkaa tulla hippulat vinkuen Ouluun mua auttamaan koirien kanssa ja siinä sitten istuinkin seuraavat 3-4 tuntia uskaltamatta liikkua minnekään, että koirat eivät ala taas pyöriä. Seuraavana päivänä Giara oli jo ihan kunnossa ja todellakin sitä mieltä, että hän ei kyllä jää kotiin kun Wanda pääsee lenkille. Yhden päivän Giara sitten lepäsi kotona ja sen jälkeen lähti lenkeille mukaan vaikka väkisin :P

Leikkauksesta on nyt siis kulunut kolmisen viikkoa ja olen huomannut monia todella hyviä merkkejä koirien väleissä. Ne makaavat nykyään monesti vierekkäin sohvalla tai sängyllä, ne tulevat toimeen ahtaissakin paikoissa, ilmassa on ollu jo vähän leikkiinkin haastamista.. todella todella hyviä merkkejä siis. Kaikki on sujunut leikkauksesta asti hienosti. Edelleen toimitaan yhtä ennalta ehkäisevästi kuin ennenkin, mutta moni asia on silti selvästi parantunut. Muutama päivä leikkauksen jälkeen koirat rupesivat rähisemään toisilleen remmissä ollessaan, mutta sen jälkeen ei ole ollut yhtään vastaavaa tilannetta. Joissakin tilanteissa Giara saattaa murahtaa Wandalle, mutta Wanda ei tunnu noteeraavan sitä mitenkään. Siis pidetään todellakin peukkuja, että tämä nyt toimi ja meidän lauma saa viimein varmistuksen, että voimme elää yhdessä :)

Muuten on kyllä ollut hauskaa koirien kanssa. Meillä oli operaatio " Pidetään Wanda puhtaana" viikon ajan, kun odottelimme Viitasaaren näyttelyä. Eka päivänä Wanda puri itseään kieleen ja oli ihan veressä koko naamastaan. Toisena päivänä Wanda kävi uimassa ja juoksi sen jälkeen hiekkamonttuun ja oli koko koira sitten hiekan värinen. Kolmantena päivänä Wanda hyppäsi kupariojaan uimaan. Neljäntenä päivänä me luovuimme toivosta ja päivä ennen näyttelyä pesin Wandan vielä selkää lukuunottamatta. Hienosti onnistunut operaatio siis :D Saa nähdä millä ilveellä tuon koiran saa pidettyä kesä näyttelyihin näyttelykunnossa tulevaisuudessa :P

Giaralle rakensin Löllölle ( Jarin koti tilalle) oman agility radan. Pengoin kaikki vanhan navetan ja melkein romahtamaisillaan olevan varaston romu tavarat ja sieltähän sainkin rakennettua mm. hyppyjä, pöydän, pussin sekä renkaan. A on myös valmistumassa. Giara oi niin tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa esteitä menemään. Korvia ei tuntunut olevan taas ollenkaan, mutta hauskaa meillä silti oli ;) Nyt päästäänkin sitten koko kesän ajan reenailemaan agilityä milloin ikinä halutaankaan.. tosin Jari oli jo pöllinyt miun hienon pöydän grillauspöydäksi, että saa nähdä kuin kauan saan ratani pitää koossa. Noh, mie pöllin sen grillauspöydän takaisin ;)

Wandan kanssa käytiin pyörähtämässä pareissa näyttelyissä. Jyväskylässä tuomari piti Wandaa liian kehittyneenä nuorten luokkaan ja väitti minulle, että koirani kuuluisi avoimeen luokkaan. No juu, jos hän kerran muistaa Wandan iän paremmin kuin minä, niin mikäs siinä :D Saaliiksi tuli sieltä EH, NUK1. Tuomari valitteli liian heikkoa alaleukaa ja kökköjä taka liikkeitä. Viitasaarella menikin sitten paremmin. Meinasin alkuun, että en lähde koko Viitasaarelle kun siellä oli tuomari muuttunut Hartuksen Jaanaksi, joka on jo kerran aiemmin Wandaa tuomaroinut EH:n arvoisesti. Miian kanssa oltiin sovittu menevämme ja Miiakin jäi arpomaan viekö Aksua ollenkaan. Onneksi kuitenkin lähdettiin, sillä Miian Armi oli ROP-pentu, Aksu oli ROP ja sai kolmannen sertinsä ja meidän pieni Wanda sai erinomaisen, voitti luokkansa, oli paras narttu kakkonen ja sai ensimmäisen SERTINSÄ!! Vois sitä riemua. En ollut osannut edes haaveilla sertistä, joten ei ollut kaukana, että olisin palauttanut ne sertin ruusukkeet yms. kehäsihteerille että nää ei kyl nyt varmasti kuulu meille :D Narttuja oli todella monta ja paras narttu kehässä juoksi Milhelasin kuvan kauniita koiria meidän kanssamme. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että meidän Wanda toisi sertin kotiin. Mie olen vieläkin ihan pää pilvissä ;) Ja Wanda on saanut palkaksi sotkea itseään sydämmensä kyllyydestä. Se on uinut, hyppinyt sora-ja savimontuilla, pyörinyt lehtikasoissa ja mikä parasta, tallustellut mutalöllöissä ;)

10.3.2008 MA

No niin, juoksut ovat ohi ja koirien välit kunnossa :) Giara lopetti juoksemisen pari viikkoa sitten ja Wanda noin viikko sitten. Edelleen hakevat toisiaan leikkiin sisällä :) Eli arki sujuu hienosti. Oikeastaan ainoat tilanteet missä on enää ollut ongelmia on ne kerrat, kun olen Giaran kanssa kahdestaan reeneissä. Kun sieltä tulen kotiin pyrkii kumpikin koira rähjäämään toisilleen. Joudun aina jättämään Giaran ensin autoon, hakemaan Wandan ulos ja päästämään sitten Giaran sisälle ja näin vältymme yhteenotoilta. Kun tämäkin homma saataisiin vielä kuntoon niin.. :)

Giaran kanssa käytiin tänään taas reeneissä. Nyt olikin semmonen hupikerta ja hauskaa kyllä olikin :) Giara ja Jack pääsivät yhdessä vaiheessa toisilleen rähjäämään, mutta sekin tilanne saatiin kohtuu hienosti hoidettua ja loppu reenit sujuivat ilman rähinöintiä.

Wandan kanssa on pitkään ollut tarkoitus lähteä oulun valkoisten kanssa reenailemaan, mutta aina näyttää siirtyvän päivä jolloin sinne pääsisimme. Ensin oli Wandalla juoksut ja nyt kun ne ovat ohi kävi tuo haaveri silmän kanssa. Viime lauantaina käytiin siis tikkaamassa Wandan vasemman silmän alaluomi, joka meni kahdesta kohtaa poikki Giaran kynnen tai hampaan osuessa siihen. Vahinkojuttu, joka ei liity koirien aiempiin tappelujuttuihin mitenkään. Haava olisi parantunut varmasti itsekseenkin, mutta silmä olisi jäänyt ruman näköiseksi, joten katsoin paremmaksi, että siihen laitettiin tikit. Nyt haava ja silmä on kohtuu hyvän näköinen, vähän turvoksissa vielä, mutta hyvältä silti näyttää :) Wanda juoksentelee nyt vaaleanpunainen ämpäri päässä pitkin taloa, jotta ei pääse raapimaan silmäänsä, kerrassaan huvittavan näköistä vaikka eihän tässä nauraa saisi :P

11.2.2008 MA

Giaran kanssa ollaan nyt kaksi kertaa käyty Oulun koirakerhon toko reeneissä. Olen niin iloinen, että viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ängettyä meidät toko ryhmään. Minulla olisi ollut mahdollisuus ottaa myös Wanda samoihin reeneihin, mutta kumpikin koirani on sellainen, ettei niiden kanssa voi lennosta vaihtaa. Nyt siis Giaran kanssa tokoillaan tuossa ryhmässä viikottain ja Wandalle yritän myös etsiä jotain perus tottelevaisuus kurssia, jossa meidän suhde saataisiin sellaiseen kuntoon, että voisi joskus haaveilla pitemmällekin kouluttautumisesta ;) Giaranhan olen enimmäkseen kouluttanu tähän päivään asti yksin ja sen kanssa ongelmiin ollaan yleensä keksitty itse ratkaisut. Wandan kanssa kuitenkin tämä on hankalampaa ja sen kanssa tarvitsen jonkun minua viisaamman auttamaan. Wanda oppii kyllä asiat nopeaa ja kotona tekeekin todella mielellään. Kuitenkin kun tulee jotakin mielenkiintoisempaa, en minä enää riitäkään. Minun pitäisi siis keksiä joku juttu jolla saisin itsestäni Wandalle sen kaikista mielenkiintoisimman ;) Lisäksi Wanda tarvitsisi paljon kontakteja muiden koirien kanssa. Lenkillä Wanda pyrkii aina haukkumaan kun koira tulee vastaan ja nykyään on todella harvassa ne kerrat kun päästään hiljaa muiden koirien ohi. Vuosi sitten jouluna kun käytiin Wandan kanssa useamman koiran kanssa reenaamassa, oli Wanda aluksi todella kova haukkumaan, mutta rauhoittui sitten ja sen kanssa oli todella mukava reenata. Siis loppujen lopuksi minun pitäisi vain ottaa taas kerran itseäni niskasta kiinni, änkeä Wanda johonkin ryhmään ja hävetä se pari ensimmäistä kertaa aluksi 15 minuuttia haukkuvaa koiraani :)

Giaran kanssa pitkästä aikaa muiden ilmoille reenaamaan meno jännitti minua ihan kauheasti. Olin ihan varma, että se rupeaa vain kyttämään muita koiria kuten se ennen teki aina, mutta nykyään lenkillä onneksi ei enää pitkän koulutuksen tuloksena. Mentiin paikalle ja ensimmäisenä hallin pyöröovesta tuli ulos saksanpaimenkoira, joka rähähti suoraan Giaran naamalle. Olin ihan varma, että Giara antaa takaisin, mutta ei, se vain istui sivullani, vahtasi minua tiiviisti silmiin ja minä tietysti syötin sille kilokaupalla makkaraa, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun Giara ei rähjää takaisin jos joku muu aloittaa. Ennen se olisi niin tehnyt. No, päästään halliin sisälle ja vastassa on kaikki Giarana vihaamat rodut, kuten esimerkiksi berninpaimenkoira, jolle Giara ei edes korvaa lotkauttanut vaan seurasi minua tiiviisti. Sen jälkeen tajusin, että halli oli jaettu kahteen osaan, ja toisella puolella mentiin agilityä ja vauhdilla. Ohjaajien huudot hyppy hyppy, puomi, pussiin kaikuivat hallissa samalla kun into pinkeänä juoksevien koirien ilon haukahdukset. Olin ihan varma, meidän reenistä ei tule mitään.. Ihmeellinen koira on tuo Giara sillä jostain syystä se ei välittänyt myöskään agilitaajista mitään vaan vahtasi minua tiiviisti lähes koko ajan. Sen kanssa oli unelma tehdä hommia. Reeneissä otettiin mm. täys pitkä paikalla makuu, seuraamisia, noutoa, hyppyä ja Giara toimi todella hienosti. Olin ihan pilvissä :) Iso miinus oli kutienki se hetki, kun kouluttaja tuli ottamaan Giaralta luoksepäästävyyttä. Giara väisti kouluttajan ollessa n. 3 metrin päästä meistä. Oli selvää, että lähemmäs Giaraa kouluttaja ei pääse. Koskaan, ei koskaan Giara ole ollut näin paha. Kouluttaja oli onneksi todella ymmärtäväinen, meni maahan kyykkyyn ja syötteli Giaralle makkaraa ja silloinhan Giara oli tietysti jo ylintä ystävää. Minusta tuntuukin nyt, että pakko tutkimiset yms. ovat olleet täysin väärä tie Giaran kanssa. Se on nyt pahempi kuin koskaan, sillä aina ennen toko luoksepäästävyyden se on antanut ottaa. Nyt lähdenkin taas lelun tuoman turvan voimin katsomaan mitä on tehtävissä ja tietysti hyväksi käyttämään reeni ryhmämme ihmisiä luoksepäästävyyden parantamiseksi ;)

Toinen reeni kerta meni myös hyvin. Giara toimi tosi kivasti ja etenkin seuraamiset olivat parempia kuin koskaan. Loppu ajasta Giara ja puna valkoinen bordercollie uros Jack alkoivat toisiaan kyttäämään ja kummatkin koirat pääsivät rähisemään. Sain kuitenkin Giaran lopulta rauhoittumaan, mutta saa nähdä aiheuttavatko nämä kaksi otusta meille omistajille kuin paljon vielä päänvaivaa. Minusta oli vain jännä, että eka kerralla kun Jack ei ollut paikalla, Giara ei rähissyt kellekään ja nyt sitten tosiaan vain tälle Jackille. JUack ja Giara tosin ovat vanhoja tuttuja Oulun bortsujen näyttelyreeneistä, joissa kävin kerran ottamassa neuvoja Giaran rähinöimisiin ja luoksepäästävyys ongelmiin. Sielläkin Jack ja Giara olivat koko ajan toisilleen rähjäämässä. Täytyy toivoa, että ensi kerralla saan Giara huomion taas itseeni ja se ei Jackia huomaa :)  Ja mielenkiinnolla odotan myös ensi kertaa siinä mielessä, että osaan nyt tarkemmin seurata provosoiko Giara Jackia vai toisinpäin. Kouluttajallemmekin sanoin jo, että sanoa heti jos huomaa Giaran kyttäävän ja minä en tajua tms., sillä en halua Jackinkaan reenejä pilata jos Giara on se provosoija. Kouluttaja lupasi karjaista, että häipykääpä sinne nurkkaan jos Giara kyttäilee :D Kaikinpuolin kutienkin olen ollut todella innoissani Giaran kanssa reenailemassa uudessa porukassa ja on ihana nähdä kuinka Giara nauttii siitä kun saa pitkästä aikaa tehdä kunnolla töitä :)

No arki sitten... Giara aloitti juoksut viime viikon lopussa ja tänään huomasin  sitten, että myös Wandalla on juoksut. Kumpikin koira siis juoksee taas samaan aikaan. Tämä on nyt sitten tärkeää aikaa. Olen todella paljon tarkempi kaikissa mahdollisissa tilanteissa, jotta elokuun tapahtumat eivät pääse uusimaan. Seuraan koirien eleitä tarkkaan, pidän kirjaa tapahtumista. Tämä aika kertoo nyt lopullisesti sen, voiko meidän perhe pysyä kasassa. Tällä hetkellä näyttää kohtuu hyvältä. Koirat ovat jopa leikkineet keskenään. Tänään iltalenkillä oli pientä kyräilyä, joka loppui kuitenkin heti kun komensi koirat jatkamaan matkaansa. Toivon todella, että kaikki sujuu hyvin ja kaikenhan pitäisi sujua kun minä pidän tarkkaan kaikki narut käsissäni. Pitäkää peukkuja :)

21.1.2008 MA

Minulla oli taas monta asiaa, mistä minun piti kirjoittaa, mutta nyt en muista yhtäkään :P

Tänään käytiin koirien kanssa hakuilemassa ja tottistelemassa eräällä metsäpalstalla. Giara toimi tapansa mukaan kuin unelma. Rullatkin palautuivat minun jalkoihini asti ja koira antoi kiltisti ottaa itsensä kiinni ennen maalimiehen minulle näyttämistä. Rullien käteen asti tuomista pitää vielä hioa. Kyllä oli ihana nähdä kuinka paljon Giara nautti hakuhommista. Se oli niin into pinkeänä että meinasi melkein naurattaa :) Hakuilun jälkeen pienen tauon jälkeen otettiin vielä tottista. Kaikki liikkeet oli hvyin mielessä. Seuraaminen oli ihanan innokasta. Liikkeestä seisomaan jääntiin otti kaksi pientä askelta ennekuin pysähtyi, liikkeestä maahanmenoon 4. Nuita täytyy siis hioa, jotta pysähtyy kuin seinään käskystä. Luoksetulossa oli sama vanha vauhti tallella, eka kerralla Giara tosin hyppäsi ensin minua vasten ennenkuin jäi eteeni istumaan, mutta myöhemmillä kerroilla tuli kuten koiran kuuluukin tulla. Huomasi kyllä, kuinka Giara nautti yhdessä touhuamisestamme joka on viime aikoina jäänyt aivan liian vähälle.

Wanda ei sitten ollutkaan niin unelma. Paikka johon menimme reenailemaan on sellainen metsäalue, jossa monesti olen käynyt koirien kanssa lenkillä ja päästänyt ne tietysti autosta suoraan metsään riehumaan. Noh, Wanda ei tosiaan sitten oikein hoksannut, että kyseisessä paikassa voisi edes harkita tekevänsä muuta kuin juosta päättömästi. Joten, Wandan kanssa hommasta ei tullut mitään. Vaivoin sain se n kuuntelemaan sen verran, että se malttoi istua, odottaa ja mennä maahan käskystä. Edes sivulle tulo ei onnistunut! Noh, tästä opimme sen, että Wandan kanssa täytyy mennä kunnon kentille reenaamaan jotta sen kanssa saa edes jotain aikaiseksi tässä vaiheessa. Sinne siis seuraavaksi :)

Eilen käytiin tosiaan oulun valkkari immeisten kanssa reffailemassa. Paikalla oli Tarja ja Yukon, Marjo ja Casper sekä kolme Yukonin ja Seitan pentua omistajineen. Wanda oli todella raukka aluksi. Se ahdistui kauheasti Yukonin ja Casperin tutustumis yrityksistä ja kesti melkoisen kauan ennenkuin Wanda alkoi vapaasti liikkua. Loppu ajasta jo vähän leikkivätkin, mutta alussa tosiaan oli Wandalla aika kauheaa. Tai siltä se raukka näytti, kun häntä koipien välissä yritti mennä muita piiloon. Jännä oli huomata myös se, että nyt Wandan haki huomattavasti enemmän turvaa Jarilta, mitä minulta. Siitä on todellakin tullut Jarin koira ;)

8.1.2007 TI

Hyvää uutta vuotta! :)

Vuosi alkoikin meidän pesueessa melkoisen hyvin. Wandan viralliset lonkka- ja kyynärkuvaustulokset saapuivat. Kyynärät 0-0 ja lonkat A-B !! Tulivat siis kennelliitosta takaisin parempina mitä olivat lähteneet :D Voi tätä riemua :)

Tosin itse koko vuosi meinasi alkaa vähän huonommin. Wanda kävi pienen reissun.. Kaikki alkoi uudenvuoden yönä mökillämme. Meitä oli siellä uutta vuotta viettämässä viisi ihmistä ja neljä koiraa; minun Giara ja Wanda ja Riinan kääpiövillakoirat Roni ja Rasmus. Mökkimme on keskellä korpea ja koirat olivat koko reissun ajan juosseet irrallaan mökin ympäristössä. uudenvuoden yönä läksimme ampumaan raketteja niemen nokkaan. Ensimmäiset säikähdykset koettiin kun muutaman raketin jälkeen huomattiin Ronin puuttuvan. Koiraa huudeltiin ja se vastasi vaimealla vikinällä. Missä ihmeessä se pystyi olemaan? Lopulta Roni löytyi autosta :D Se raukka oli hypännyt autoon meidän ottaessamme raketteja sieltä ja jäänyt sitten sinne lukkojen taakse kenenkään huomaamatta. Vähän kyllä nauratti vaikka vakavasta tilanteesta tavallaan kyse olikin. Rakettien ammunta jatkui ja koirat juoksivat kauempana ampumis paikasta, mökin edustalla jossa jari nukkui sisällä. Jossain vaiheessa Giara juoksi jalkoihini ja ei lähtenyt siitä mihinkään. Kulki jalkojeni välissä ja löi maate heti raketin räjähdettyä. Totesin heti, että vien koiran sisälle, ettei sen tarvitse ressata pauketta. Giaraa sisälle viedessäni löysin Ronin mökkimme eteisestä. laitoin koirat sisälle ja vasta silloin tajusin: Missä ovat Rasmus ja Wanda? Rasmus löytyi mökin takapihalta, mutta Wandasta ei löytynyt minkäänlaista havaintoa. Tajusin kyllä heti oman tyhmyyteni. Wanda raukka oli eka kertaa rakettien pauketta kuulemassa. Se oli tietysti säikähtänyt pauketta ja lähtenyt livohkaan kun ei ollut päässyt mökkiin sisälle ja minun luokseni ei voinut tulla turvaan rakettien keskelle. Että olinkin osannut olla tyhmä. Noh, siinä vaiheessa ei auttanut itsensä syyttely vaan taskulamppu koiraan, Giara matkaan ja Wandaa etsimään. Giara lähti hienosti ajamaan Wandan jälkeä ja johdattikin minua hienosti pitkän matkaa. Jossain vaiheessa Giara oli lähdössä keskelle metsää ja sinne minä en lähtenyt eksymään. Riitti kun yksi oli jo eksyksissä. Sen jälkeen ei Giaran jäljestystaidoista ollut enää apua kun se ei jälkiä enää löytänyt. Taskulampuin valolla löysin kuitenkin eteenpäin käveltyäni Wandan jäljet uudelleem. Se oli vetänyt täyttä laukkaa n. 4 kilometriä ja lopulta juossut ison tien ylikin. Itse jouduin välissä palaamaan mökillekin takaisin taskulampun patterien loppuessa. Siellä oli porukka jo minustakin kovin huolissaan ja yrittivät saada minua jäämään mökille. Lopulta lähdettiin yhdessä vielä kerran Wandan jäljille. Jälkiä seurattiin niin kauan, että ne ensin jänistä seuranneena lyöttäytyivät jonkun pikku koiran kanssa samoille reiteille ja lopulta päättyivät erään talon pihaan. Siitä eteenpäin emme löytäneet enää jälkiä mistään. Kello oli jo n. puoli neljä aamu yöllä. Tyhjin käsin palasimme mökille. Matkalla soitin poliisille koiran katoamisesta jos joku olisi siitä jotain ilmoittanut. Vesiperä sielläkin. Haikeissa tunnelmissa istuimme mökillä. Minä kirosin tyhmyyttäni pitää koirat pihalla rakettien ampumisen aikaan. Vannoin moneen kertaan että en enää koskaan jos vain saan Wandan takaisin. Lopulta noin puoli tuntia myöhemmin Wandan juoksi pihaan. Voi sitä riemua! Väsynyt se oli ja nälkäinen. Lisäksi Wanda oli leukaansa myöten läpimärkä ja pitkissä karvoissa vesi oli kerennyt jo jäätyä pitkiksi jääpuikoiksi. Jonnekin oli koira siis tippunutkin ja luojan kiitos päässyt itse ylös. Montaa paikkaa ei Wandan uintireissulle voinut olla. Itse kun olen jälkeenpäin miettinyt Wandan reittiä niin olen melko varma, että se on lähtenyt meidän jälkiämme pitkin takaisinpäin, mutta juossutkin mökkimme vierestä menevän joen väärälle puolen ja tullut siitä joesta sitten ylitse jään pettäessä sen alta. Luojan kiitos sain sen ehjänä takaisin. Jälkeenpäin mieltäni on jäänyt ihmetyttämään myös se kun soitin poliiseille koiran löytymisestä. He tiesivät koiran löytymisen jo. Heti soittaessani en edes tajunnut kun olin vain niin onnellinen Wandan takaisin saamisesta. Vasta jälkeenpäin tajusin ruveta ihmettelemään. Koskaan ei Wandan reissu tule kokonaan minulle aukeamaan. Se mitä kaikkea neiti on kerennyt reissullaan tehdä taitaa jäädä hänen omaksi salaisuudekseen ;)

Wandalle kävin ostamassa vedon esto pannan. Wanda kulkee muuten todella kauniisti hihnassa, mutta kotoa lähtiessämme se on aina niin villissään, että minulla tahtovat hermot mennä väkisinkin. vedonestopanta on nyt käytössä alkulenkin ajan ja jätän sen pois heti kun koira rupeaa kuuntelemaan. Muuten mennään edelleen normaalisti ilman sitä, mutta tietysti jos Wandan kesken kaiken rupeaa pelleilemään, saa se taas tehdä tuttavuutta vedonestopannan kanssa ;) Kerrassaan nerokas keksintö. Enää ei tarvitse lenkille lähtiessään potea kauheaa käsikipua kun tuo 30 kiloinen mötikkä saa lumi hepuleita :P

Koirien välit ovat ihan o.k. Joululoman aikana totesimme, että välit kiristyvät aina kun menemme uuteen paikkaan. Esimerkiksi Oulussa ollessamme koirat eivät ole edes murisseet toisilleen pitkiin aikoihin, eivätkä myöskään Jarin koti tilalla Löllössä. Sen sijaan vanhempieni luona Wanda kyttää Giaraa lähes taukoamatta, samoin mennessämme mökille uutta vuotta viettämään saimme koko ajan olla varuillamme jotta Giaran ja Wandan välille ei tule kinaa. Vaikka arki elämä meillä siis jo sujuu niin hienosti kun se nyt vain voi sujua kaiken tapahtuneen jälkeen, niin olen miettinyt vakavissani Giaran leikkaamista. Takana ajatus, että jospa se rauhoittaisi koirien välejä uusissa paikoissa sekä niissäkin tilanteissa jotka minulla on hyvin tiedossa ja jotka olen oppinut ennalta ehkäisemään. Giara on kuitenkin nykyään selvästi se alempi laumassa. Wandan kyttäilyille en keksi muita syitä kuin sen, että jostain syystä se kuitenkin on epävarma asemastaan. Jospa Giaran leikkaaminen veisi sen uhan pois Wandalta? Toki tiedän, että voi olla ettei leikkaus auta mitenkään koirien välejä, mutta Giaralla ei kuitenkaan koskaan tulla pentuja tekemään, leikkauksella ehkäistäisiin lisäksi mm. monia sairauksia kuten kohtutulehdusta. Leikkaus on siis todellakin harkinnan alla ja näillä näkymin aion Giaran leikata niin pian kuin mahdollista.

13.12.2007 TO

Wanda kävi toissapäivänä lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Alustavissa lausunnoissa Wandan selkä ja kyynärät ovat terveet. Lonkkia arveltiin että toinen olisi B ja toinen C. Nämä siis eivät ole vielä virallisia tietoja. Virallisia tietoja odotellaan siis.

Olihan se pieni pettymys, mutta pääasia että koira pystyy terveenä elämään :) Ja jos sattuisi pian tulemaan B:n lonkat kennelliitosta niin sehän olis juhlaa :)

4.12.2007 TI

Joulu tulloo! :) Jee!

Mitäs meille kuuluukaan? :P .. Pelkkää hyvää :)

Olen unohtanut täysin kertoa, että meillehän on tullut myös perheenlisäystä :P Syyskuussa muistaakseni, vai olisiko ollut lokakuun puolella, löysimme eräästä isosta tien risteyksestä pikkuisen kissanpennun, joka oli likimain paleltunut kuoliaaksi. Kello oli löytöhetkellä liki neljä aamu yöllä, joten suoraan emme kehdanneet sitä lähteä kissahoitolaan viemään, vaikkakin serkkuni vaimo sellaista pitääkin. Pentu sai siis jäädä yhdeksi yöksi huomaamme. Seuraavan päivän ruotsin pojat olivat jo niin ihastuneet kissaan, että inttivät kovasti minulta, että se saisi jäädä. Lopulta sitten hellyin, sillä kyseessä on todellakin yksi maailman kivimmista kissoista, mutta vain siksi aikaa että sen oikeat omistajat etsisivät sitä :) Koko ajan tietysti seurattiin, jos jossain kissaa joku kyselee, mutta vieläkään ei kukaan ole etsinyt löytämäämme kissaa ja se on nyt majaillut meillä siis useamman kuukauden ajan. Tässä vaiheessa jos joku tulisi väittämään sitä omakseen, niin minäkään en siitä enää haluaisi luopua ;) Saanen siis esitellä: kissaneiti VOLVO :)

Noh, kissaneiti Volvohan on tosiaan tosi kiva kissa. Wanda etenkin rakastaa sitä. Wanda nuolee, tökkii ja vahtii kissaa alituiseen. Volvo käy monesti tahallaan härnäämässä Wandaa ja sitten ne vetävät kauheaa kyyry laukkaa ympäri taloa. Hupaista katseltavaa :) Giara suhtautuu Volvoon epäilevämmin. Sekin tykkäisi Volvoa haistella, mutta tuntuu sitä kuitenkin vähän enemmän kunnioittavan kuin Wanda :P Noh, tosiaan. Wanda ja Volvo ovat melkoinen pari. Tässä eräs päivä totesimme, että minun ÄITINI digikamera on kadonnut. Kamera, joka minulla on ollut lainassa ja joka oli erityisen tärkeä nyt pitää tallessa kun tulossa ovat veljeni tytön ristiäiset. Tosiaan, kamera oli kateissa. Minä olin ihan paniikissa. Etsin koko talon ympäriinsä Jari apunani. Yhdessä mietittiin, että minnekään me ei sitä kyllä olla talosta viety. Joka huone koluttiin läpi ja kaikki ne oudoimmatkin paikat tuli tutkittua, että jos sitä pian ajatuksissaan olisi laittanut kameran esim. uuniin :D Juu-u, sieltäkin tuli etsittyä, samoin jääkaapista ja mikrosta. Kyllä meitäkin välistä nauratti, mutta kun tiesimme, että kameran on pakko olla talossa niin oli pakko tutkia jo ne mahdottomimmatkin paikat :P Minä olin jo luopunut sitten toivosta. Kamera on hukassa ja pysyy ja miun on vissiin pakko käydä ostamassa uusi kamera äitilleni. Sitten Jari sai eilettäin ihme idean. Se keksi, että ainoa paikka mitä emme olleet tutkineet on kylpyammeemme alla. Noh, sinne kontattiin sitten taskulampun valossa katsomaan ja siellähän se kamera sitten oli. Ilon päivä :) Jälkeenpäin rupesimme sitten miettimään, että miten ihmeessä kamera on voinut joutua kylpyammeen alle. Ainoa selitys on tämä viha-rakkaus parivaljakko Wanda ja Volvo. Volvon on täytynyt pudottaa kamera keittiön pöydältämme, jolloin luultavasti Wanda on napannut sen suuhunsa ja kuskannut kylpyhuoneeseemme, jossa sitten neiti Volvo on kameralaukun nauhalla leikkiessään vetänyt kameran ammeen alle. Melkoinen parivaljakko siis :P

Volvo ja Wanda

Wanda on ruvennut kulkemaan remmissä taas nätemmin. Jes! :) Wandan lonkkakuvaus ja selkäkuvaus on nyt ihan päivistä kiinni. Olen kilpailuttanut halvimpia kuvia usealla eri eläinlääkärillä ja nyt näyttää siltä, että Wanda lähtee lonkka-, selkä- ja kyynärkuviin nivalaan ensi viikolla. Samalla mahdollisesti kuvataan myös Wandan silmät, jos vain silmälääkäri sattuu paikalle ensi viikon aikana. Jännittäviä hetkiä siis tulossa :)

Miulle on näköjään tullut yksi koirakin lisää. Saanen esitellä, sekarotuinen ruotsin tuonti Jari :P

Giara on oikea enkeli :) Ihana sessukka, siitä ei ny tule mitään pahaa sanottavaa mieleen :P ..

" Osta mut, kiltti. Oon jopa alennuksessa. vain 20 euroo... ja laukkuki on jo pakattu " :D .. Juu-u, kyllä Giarakin tykkää kissa Volvosta. Tämä itsensä myyminen ei johdu Volvon taloon tulosta :P

Kaikinpuolin menee siis hyvin. Elämä koirien kanssa on niin ihanaa kun tappelut ovat ( tai vaikuttavat olevan) historiaa. Koirat ovat hyvin tottuneet Volvoon ja muutenkin elämä on rauhoittunut omiin uomiinsa :)

Joulua odotellaan jo kovasti.. :)

20.11.2007 TI

Ihanata ihanata, lunta on maassa kilokaupalla ja ohi ovat (toivottavasti) tämän syksyn kurakelit :) Pitkästä aikaa on päästy koirien kanssa reenailemaan, kun arki on saatu kuntoon :)

Giaran kanssa rupean nyt taas tosissani reenaamaan luoksepäästävyyttä. Giarahan välistä oli jo oikeinkin hyvä antamaan tutkia itsensä, mutta koirien tapeltua sai se taas ilmeisesti eläinlääkärisedästä vähän huonoja kuvia :/ Noh, tutkimisjuttuihin taas kiinni ja siinä sivussa reenaillaan toko hommiakin kuntoon. Mukava oli huomata ettei tuo otus mitään ole unohtanut, kun pitkästä aikaa sen kanssa pihalla tottistelin. Alokasluokan liikkeet menevät kuin vettä valaen :) Nyt onkin tarkoitus lähteä joululomani aikana viikottain ottamaan häiriöreeniä ja niitä tutkimisjuttuja haapajärvelle ja sitten kevään korvilla haaveilen uskaltavani taas kisaamaan :) Myös BH-koe on käynyt mielessä nyt kun uskon Giaran läpäisevän myös kaupunkiosion. Ennenkun tiesin että se ei sitä koskaan pääsisi läpi sillä sen verran kiinnostavia sen mieleen olivat autot, pyöräilijät yms. Nyt voi jo hymyssä suin muistella aikoja kun Giara saalisti kaikkea mikä liikkui ;) Nykyään se on niin enkeli liikenteenkin seassa, tosin tietty olihan se pitkä tie että tähän päästiin .. seuraavan bortsun kohdalla kyllä osaan jo pennusta asti puuttua paimennustouhuihin :P

Wandalla on ollut havaittavissa jotain ihme pentukohtauksia :/ Lumen tultua maahan on se alkanut remmissä ollessaan saamaan ihan tolkuttomia hepuleita. Ihan sellaisia pikku pennun ensi lumi temmellyksiä. Nyt onkin sitten muutaman viikon ajan ollut remmilenkkeily pikkaisen tuskaa Wandan yrittäessä kaikki temppunsa. Liekö voisi olla myös jotain murkkuikää ilmassa. Nyt sekin kuitenkin on alkanut jo taas rauhoittua vaikka ei todellakaan kulje niin nätisti kuin ennen ja remmissä olomme onkin ollut jonkin aikaa kävele-pysähdy-kävele-pysähdy meininkiä, noh onneksi meillä on aikaa :) Periksi Wandalle ei kärsi yhtään antaa, sillä sen verran jääräpää se kyllä osaa olla, että kerran saatuaan periksi se yrittää pitkän aikaa samaa jippoa ;) Wandan kanssa on myös tottisteltu pihalla ja on tullut huomattua että siitä on löytynyt ihan uusi into treenailuun. Taisteluleikit ovat sille nyt ihan ykkösiä ja se repii ja kiskoo niin ettei tämmönen pikkunen tyttö tahdo matkassa pysyä :P Joululomalla myös Wandan kanssa lähdetään ihmisten ilmoille reenaamaan, katsotaan vieläkö silloin löytyy yhtä paljon kiinnostusta minuun :)

Jyväskyläs näyttelyssäkin käytiin pyörähtämässä. Näyttelyhomma oli vähän sivuseikka sillä paljon hauskempaa oli kun sai nähdä kauhean paljon kaikkia kivoja ihmisiä :) MM. Wandan kasvattajan Sarin, Wandan omistajan Pirjon, Wandan siskolikkojen omistajat jne. Ihan sattumalta tuli myös törmättyä monini vanhoihin koiratuttuihin joita ei ollut nähnyt enää vuosiin, mm. Senniin ja Leeviin. Harmittavan monta ihmistä jäi vaan näkemättäkin ja liian vähä tuntu taas olevan aikaa :( Giaran kasvattajankin kerkesin nähdä vain ihan vilaukselta..nooh.. ensi kerralla paremmin :) Ai niin, äkkiseltään näin myös Giaran siskot Lilyn ja Keiran.. yllättävän paljon erinäköä siskoksissa kyllä oli .. vaikkaki todella todella kauniita siskot olivat ja Giara muistutti mielessäni lähinnä rottaa niihin verrattuna :D No ei vaiskaan, Giara on miun mieleen ulkonäöllisesti vaikkei se varmasti perus bortsun kauneusihanteita ihan täytäkään ;) Wandalle tuli näyttelyisä saaliiksi EH ja JUK3, kaikkiaan valkkareita oli paikalla 36 kappaletta! Arvostelun voi lukea Wandan tulos sivulta.

29.10.2007 MA

Taas sitä aikaa on mennyt ihan liikaa. Kiitos kaikille niille ihanille ihmisille, jotka ovat tukeneet ja neuvoneet meitä. Nyt on elämä jo paljon valoisampaa kuin nuiden viime kirjoitusten aikaan. Koirien välejä setviessä ja niiden paremmaksi saamisessa on vierähtänyt aikaa näimmä ihan hyvän aikaa ja siksipä nettisivujakaan ei ole tullut päiviteltyä kun on ollut oikeasti tärkeämpääkin tehtävää. Toivottavasti nyt tästä eteenpäin aletaan taas päästä normaali rutiineihin myös täällä netin puolella :)

Moni asia on muuttunut tässä reilussa kuukaudessa. Tappelut ovat nyt hallussa. Mutta hassuahan tässä on se, että enää se ei ole Giara joka tappeluita yrittää aikaan saada vaan WANDA!!? Tilanteet yrittävät nykyään lähteä siitä, että Wanda lähtee kyttäämään Giaraa, joka välittömästi väistää ja pyrkii karkuun.. Wanda vetelee perässä jos kerkeää ja hyvin selkeästi ajaa Giaraa aina nurkkiin tai muihin ahtaisiin paikkoihin, sitten se iskee kiinni jos saa mahdollisuuden. Minun mielestäni on täysin hullua, miksi Wanda edes kokee tarpeelliseksi enää Giaraa komentaa, sillä Giara hyvin selkeästi alistuu Wandalle tilanteessa kuin tilanteessa. Sisällä Giara kiertää Wandan aina kaukaa ja joissain tilanteissa selvästi osoittaa jopa pelkäävänsä Wandaa. Tätä kuvioita en ihan siis ymmärrä, mutta pääasia on se, että minun on paljon helpompi hallita tilanteita joissa tappeluita meinaa tulla ja niitähän ei enää ole edes tullut tämän "vallanvaihdon" jälkeen eli sen tappelun jälkeen jonka aiemmin tänne kirjoitinkin jo. Wanda on minun paljon helpompi saada sellainen ote, että se ei tohdi lähteä yrittämäänkään tappeluita kuin mitä Giaraan oli aiemmin.

Tilanteet joissa Wanda pyrkii riitaa haastamaan ovat yleensä sellaisia tilanteita, joissa se tietää että minä en ole heti menossa mukana. Esimerkiksi ulkoa sisälle tulo, jossa päästän koirat kylmäeteisestä sisäeteiseen ja jossa ne kerkeävät luikasta ennen minua sisälle ja minun katseeni luota pois. Muita tilanteita missä riitaa on yritetty haastaa on ollut esimerkiksi lenkillä se tilanne, kun otan koirat kiinni. Giaraa kiinni ottaessani Wanda on useamman kerran yrittänyt Giaran päälle.

Kuitenkin elämämme on palautunut melkolailla normaaliksi. Tappelu yritys tilanteet osaan ennakoida jo niin hyvin, että hätää ei ole. Tietenkään yhtä iloista ja huoletonta elämämme ei enää koskaan tule olemaan mitä se oli joskus esimerkiksi viime kesänä vielä. Tämäkin kuitenkin riittää minulle kun voimme kaikki elää sovussa ja onnellisina. Täytyy vielä mainita että tappelu yrityksiä ei todellakaan tule päivittäin vaan enimmäkseen elämme jo täysin ilman niitä :)

Mutta vähän valoisempiakin asioita :) Vaikka onhan tuo meidän elämä jo muutenkin paljon paljon valoisampaa :)

Oulun näyttelyssä käytiin pyörähtämässä Wandan kanssa ja saaliiksi saatiin ERI, JUK1, PN2 ja varaSERT. Siskolikka Tiitu veti meistä vielä astetta paremmin ollen PN1 ja saaden sertin, cacibin ja ollen vielä ROP! Rutkasti onnea Tiitulle! :)

11.9.2007 TI

Lauantain tappelun haava tikattuna

Voi luoja.. Tähän voin vain sanoa että aiemmin kirjoittamani koirieni tappelut eivät olleet mitään siihen verrattuna mitä tapahtui viime lauantaina ja mitä tapahtui tänään. Olen niin moneen kertaan saanut jo kertoa lauantain tapahtumista, jolloin koirat ottivat astetta rankemmin yhteen, etten enää yksinkertaisesti sitä tapahtumaa jaksa kirjoittaa.( Wandan juoksu jatkuu edelleen ja viime perjantaina myös Giara aloitti juoksunsa)  Lopputuloksena nyt kuitenkin oli se, että Giara sai tikit kaulassa Wandan tapporavistelujen jäljiltä. Tämän taistelun jälkeen koirat elivät erillään talossa sisällä ollessaan, mutta ulkona edelleen leikkivät kuin aina ennekin. Minä olin ihan ihmeissäni. Siispä tyhmänä lenkitin koirat kuitenkin yhtäaikaa rajusta yhteenotosta huolimatta, ne kun ulkona tulivat niin hienosti juttuun.. vaan eipä mitä. Tänään sitten lenkillä ottivat yhteen niin etten minä voinut mitään. Koirat olivat kaukana minusta ja Giara vain alkoi komentamaan taas Wandaa. Wandalla paloi käpy välittömästi. Giaralla ei ollut mitään mahdollisuuksia vaan Wanda sai sen heti selälleen ja puri kaulasta, ravisteli jne. eikä irrottanut otettaan yritinpä minä raukka yksinäni mitä tahansa ja huusipa Giara kuinka kovaa tahansa. Kaksi kertaa koirat tappelivat hullun lailla. Minä huusin, kiljuin, potkin, itkin, revin.. ei mitään hyötyä.. Noh, jälkimmäinen tappelu loppui omia aikojaan sitten Wandan ollessa vielä täysissä voimissa, mutta Giaran ollessa melkoisen kauhea näky. Giara kulki jaloissani ja minä komensin Wandaa aina pois kun kotiinpäin yritimme kulkea. En uskaltanut nostaa Giara parkaa edes syliini kotimatkan ajaksi, kun pelkäsin Wandan siitä hermostuvan. Olin itsekin jo niin poikki. Kotimatkalla koirien vielä ollessa irti sattui kaksi tilannetta vielä joissa Giara yritti nostella hampaitaan Wandalle, Wanda selätti Giaran ilman hampaita, murisi matalasti ja tilanne oli sillä selvä. Tämän jälkeen on Giara nyt vain väistellyt Wandaa. Taisi tapahtua arvojärjestyksen muutos?

Giara on ollut ihan uupunut koko loppu päivän. Minäkin ehkä ensin säikähdin ihan liikaa tämän päivän tappelujen jälkiä. Lääkäri reissua ei tällä kertaa kuitenkaan tarvittu, sen verran "nätimpää" tappelu kuitenkin oli vaikka minusta näytti ihan yhtä hurjalta kuin lauantainenkin. Giara sai kaksi hampaan reikää vasemman etujalkansa yläosaan ja niitä se arkoo jonkin verran. Aiemman tappelun vanha haava kaulan alla aukesi, mutta onneksi kaulan toinen tikattu haava ei saanut pahempia kolhuja. Etujalkaansa Giara ontuu nyt hieman, mutta johtunee vain haavoista joita se sai, sillä ei muuten arro jalkaansa ollenkaan vaikka kuinka sitä tunnustelen ja kokeilen. Wandalle ei tullut jäljen jälkeä.

Itketty tässä on nyt vähän turhan monet kerrat. Omia mokia vielä näissä tappelutilanteissa ollut paljon. Giara parka. Ette usko kuinka huono omatunto minulla on, kun en ole tuota pientä ystävääni pystynyt suojelemaan. Se on nyt niin raasu. Toisaalta tällä hetkellä säälittää minua myös Wanda, joka yrittää Giaraa leikkimään normaaliin tapaansa ja ei tunnu ymmärtävän miksi kaveri vaan nyt väistelee häntä ja juoksee karkuun. Tiedän myös sen, että varmasti joku minusta menee puhumaan, kuinka tyhmä olen ollut kun olen antanut tilanteen riistäytyä tähän asti. Tyhmä varmaan olenkin, mutta koskaan en tällaista tilannetta halunnut ja kaikkeni olen yrittänyt tehdä että asia johonkin muuttuisi.

Ehkä huomenna kirjoitan jo valoisemmista tunnelmista. Nyt tuntuu todella raskaalta. Yrittäväthän nuo ihmiset sanoa, että nyt varmaan Giara sai tarpeeksi kovasti vönttiinsä että uskoo jo sen, että sen on annettava paikkansa Wandalle. Jos niin on ja välien selvittelyt ovat nyt tässä niin ehkä tässä kaikessa oli järkeä, mutta jos taas Giara haavoistaan parannuttuaan yrittää Wandaa komentaa niin ollaan alkupisteessä. Siihen tilanteeseen minä varaudun kaikesta huolimatta. Tottakai toivon parasta, mutta osaan nyt myös pelätä pahempaa.

Näiden tappaluiden takia on nyt sitten monet suunnitelmat peruttu mitä aiemmin tuossa ylhäällä luettelin. Seuraavan kerran astumme ihmisten ilmoille oulussa Wandan kanssa. Giara saa nyt parannella haavansa rauhassa ennenkuin sen kanssa suunnitellaan mitään sen suurempaa.

28.8.2007 TI

Nyt ollaan vajaa viikko eletty koirien ensimmäisistä yhteen otoista ja ihan hyvältä näyttää :) Yhteen ottoja ei ole enää tullut. On tilanteita ja paikkoja joissa joudun olemaan skarppina että koirille ei tule tarvetta alkaa rettelöimään. Ruoan anto on yksi näistä. Nyt koirat odottavat ruokiaan eri puolilla keittiöitä ja kummallakin on oma erillinen syöntilokero jotta ruoasta ei voi tulla riitaa. Toinen tilanne missä tahtoo aina tulla hampaiden nostelua on minun kotiintuloni. Siinäkin on saatu kuitenkin rauha maahan kun olen alkanut aina huomioimaan Giaran ensin ja kunnolla ja vasta sitten olen antanut Wandalle tervehdyksen. Onhan tässä joutunut vähän rutiineja muuttamaan, mutta pääasia on että me kaikki kolme pystymme elämään saman katon alla ja vielä niin ettei kumpikaan koirista joudu koko ajan ressaamaan tilannetta. Alkuun pelkäsin Wandan tilannetta, se kun rupesi kulkemaan pitkin seiniä ja välttelemään jopa minua jottei saisi hampaasta. Nyt kuitenkin Wanda on oma iloinen itsensä, aina iloinen muikku :) Giara ja Wanda ovat myös alkaneet taas leikkiä keskenään mikä sekin mielestäni on todella hyvä merkki. Sen kuitenkin tiedän, että yhteenottoja varmasti on vielä tulossa. Sen verran samanikäisiä nuo narttuni ovat ja Giara kuitenkin on sen luontoinen koira mitä se on. Nyt pitää vain itse pitää asemansa silleen vahvana että pystyy estämään kahinoinnit.

Wandan kanssa käytiin pitkästä aikaa tässä yksi päivä kahdestaan lenkillä. Sen kanssa on niin mukava kulkea kahdestaan kun se kulkee remmissä niin nätisti ja muutenkin huomio minua kauheasti verrattuna siihen miten se huomioi Giaran ollessa matkassa. Käytiin ottamassa myös tokoa yhden koulun kentällä ja ihan hyvin neiti keskittyi vaikka ympärillä oli monenlaista hälinää. Paikalla makuut, sivulle tulot, odottamiset sujuivat hyvin. Neito myös edelleen seuraa todella innokkaasti ja jaksaa pitkiäkin aikoja, se myös on alkanut muistaa aina minun pysähtyessäni istuutumisen ilman eri käskyä. Ongelmana tahtoo vain vieläkin olla se, että Wanda meinaa seurata vinoon ja samoin se meinaa istua vinoon. tuon kanssa pitäisi nyt olla tarkkana ettäWanda oppii korjaamaan asian, minä en vain oikein tiedä miten sen korjaisin :/ Mutta joka tapauksessa Wandakin on kyllä oikein mukava tottistelu kaveri :)

Giaran kanssa oteltiin eka kertaa omilla esteillä pihalla agilityä. Pystyssä ei vielä ollut kuin kepit, yksi hyppy ja pussin tapainen, mutta niiden kanssa homma sujui ihan jees. Neito kuuntelee ihanasti ohjeitani nykyään ja taitaapa olla minun ohjauvirheitäni kaikki mokat mitä meillä tuossakin reenissä tuli ;) Reenin välissä sattui vuokranatajani minua jututtamaan ja kun muistissani oli Giaran viime kertainen käytös häntä kohtaan kerkesivät karvani jo nousta pystyyn että voi apua. Komensin Giaran paikalle makuuseen ja menin jututtamaan vuokranantajaa. Siinä sitten rupatellessa aikaa meni ja kun viimein lopetettiin tajusin Giaran olleen paikalla makuussa puoli tuntia! Minä olin siihen lähes koko ajan selin ja siellä se vaan oli kiltisti samalla paikalla minua tiiviisti tuijottaen. Vuokranantajani on vielä sellainen mies, että selittää kauhean elävästi kaiken. Heiluu, hyppii ja tanssahtelee juttujensa välissä :) .. Ainakin tuntuu Giaralla paikalla makuu olevan kunnossa :D

Muiden koirien kanssa on Giara myös petrannut. Täällä Herukassa asuessamme ei se oli ruvennut rähjäämään yhdellekään koiralle ketä olemme täällä nähneet. Hieno homma! :) Vielä pitäisi päästä pitkästä aikaa tottistelemaan muiden koirien sekaan. Kesällähän pääsimmekin ja muuten siellä sujui hyvin, paitsi että tuttavallani oleva Fila (aussin ja pohjanpystykorvan sekoitus) sai aina Giaran nostamaan karvojaan. Sielläkin kuitenkin reenissä Giara unohti koko Filan, vaikka vapaalla ollessaan pyrki sille koko ajan hampaita näyttelemään.

Wandan kanssa ollaan nyt ruvettu paneutumaan siihen ongelmaan, että tietyissä tilanteissa se ei tahdo antaa kiinni. Normaalisti Wandakin tulee salamana luokseni kun pyydän, mutta on joitakin tilanteita joissa se mieluummin huitelisi omiaan. Esimerkiksi kun päästän ne illalla pihallemme irralleen iltapissalle, tykkäisi Wanda jäädä käskyistäni huolimatta pihalle pyörimään. Nyt olen pitänyt sillä vastaavissa tilanteissa monen kymmenen metrin liinaa. Eli järjestänyt niin että tilanteita joissa se voisi jättää luoksetulo käskyni huomiotta ei tule, vaikka tilanteet muuten Wandasta varmasti tuntuvatkin sellaisilta kuin ennenkin kun se pääsee minusta niin etäälle. Seurataan mielenkiinnolla miten tämä alkaa toimia :)

Niin joo, Wandan juoksulle tapahtui jotakin? Silloin yksi päivä se tiputti, mutta sen jälkeen se ei olekaan enää tiputtanut ollenkaan eikä värkki ole turvonnutkaan.. ? Mie olen ihan äimän käkenä, että mitä ihmettä?

23.8.2007 TO

Kesä on ollut ja mennyt. Paljon on tapahtunut meidän koira perheessämme. On iloisia ja ihania asioita, mutta myös suurta surua on osallemme tullut.

Jos ensin muistellaan niitä iloisia asioita.. Kesän aikana käytiin aktiivisesti reenailemassa koirien kanssa. Giara petrasi agilityssä todella kivasti ja nyt sitten rakentelenkin tänne uudelle asunnollemme agilityrataa kun tuota pihaakin nyt on :) Wandan kanssa agility jäi vielä ihan esteopettelu asteelle, mutta pikku hiljaa. Mikään agility tykki Wanda ei kyllä ole, joten se laji jäänee meidän osalta vain harrastelu tasolle, Giaran kanssa toivottavasti päästään vähän siitä pidemmälle :)

(C) Pyhäjärven kennelkerho

Kesällä uskaltauduin myös pitkästä aikaa viemään Giaran "ihmisten ilmoille" elikkä mätsäriin. Viimeisestä mätsäristä onkin Giaran osalta aikaa vuosi ja näyttelystäkin kerkesi puolisen vuotta kulua. Viime näyttelyssähän Giara tosiaan puri tuomaria. Kesän ajan tehtiin kovasti töitä tutkimisen kanssa ja kiitoksen hedelmää saatiin sitten Pyhäjärvellä pidetyssä mätsärissä, jossa Giara antoi hienosti tutkia itsensä, vaikka vähän pälyilikin epäilevästi. Lopulta sijoituttiin sinisten narttujen neljänsiksi. Mie olin onnesta soikeana :) Erityiskiitosta täytyy antaa näyttelyssä toimineelle tuomarille, joka oikein ekstra paljon Giaraa pelmutti ja leikitti, jotta koiralle varmasti jäisi hyvä maku suuhun :)

(C) Anne Laitinen

Wandan kanssa kierrettiin myös mätsäreitä tiuhaan, joissakin sijoituttiin ja toisissa taas ei. Virallisissa näyttelyissä käytiin Nurmeksessa ja Kokkolassa ( nurmes kuvia ja kokkola kuvia tulossa myöhemmin enemmän kun jäivät nivalan koneelle ). Nurmeksessa saatiin laatuarvosteluksi vain Hyvä, mutta Kokkolassa menikin sitten paremmin ja sieltä saaliiksi tuli ERI, JUK2, PN3 !Tarkoitus oli vielä ehtiä Kajaanin elokuun näyttelyyn, mutta kaiken sekamelskan ja surun keskellä ilmoittautuminen sitten jäi tekemättä. Seuraavan kerran Wanda esiintyykin sitten Oulussa lokakuussa :)

Sitten niihin surullisempiin uutisiin. Santtu jouduttiin lopettamaan muutama viikko sitten. Sille tuli luultavasti kohtu tulehdus, joka kerkesi todella pahaksi ennenkuin me tajusimme mikä rakkaallamme on. Ystävän menettäminen ei ole koskaan helppoa. Ei edes silloin vaikka on jo vuosia tiennyt, että rakkaan aika on käymässä loppuun. Aina silti tuntuu, että lähtö tulee liian pian. Niin paljon jäi vielä tekemättä. Muutaman rapsutuksen olisi koira vielä tarvinnut, vielä kerran olisi sen pitänyt saada tuntea viileän kesäillan raikkaat tuulet, haistaa niityllä leijailevat tuoksut, nukkua sille niin rakkaassa mökin vihreässä sohvassa, nuolla isän varpaat sen tullessa saunasta, syödä herkullisia jäniksen lihoja ja önistä tyytyväisenä sen omien ihmisten sitä rapsuttaessa. Vaikeinta kaikessa tässä on ollut se, että minun on täytynyt pystyä olemaan se ihminen, joka päättää milloin Santun on aika lähteä. Ei ollut isää tai äitiä tekemässä sitä puolestani. Sisimmässäni tiesin jo tiistaina Santun vanhemmiltani hakiessa, että sen tie oli tullut päätökseen. Silti toivoa herätellen sai Santtu vielä elää perjantaihin asti. Ne päivät eivät olleet sille helppoja. Sen surullinen katse tuntui anelevan minulta helpotusta: " Anna minun jo mennä, auta minua". Ilman kyyneleitä ei niihin silmiin voinut katsoa. Perjantaina kun viimein eläinlääkäri saatiin kiinni iski pala kurkkuuni. Santtu tuntui aavistavan minne oltiin menossa. Se halusi oman hetkensä haistella vielä maailman tuulia. Eläinlääkärillä Santtu oli rauhallinen. Lääkärin kanssa ei meidän tarvinnut edes puhua mahdollisista parannus keinoista, tiesimme kumpikin että Santulle oli parasta lähteä. Santtu nukkui rauhallisesti pois minun sitä silitellessäni. Yhdessä Jarin kanssa kannoimme Santun autoon ja ajoimme isäni metsiin Rauhalaan, jonne hautasimme ystäväni. Voin vain kiittää siitä, että Jari lähti matkaani. Ilman häntä en olisi vaikeasta tehtävästäni selvinnyt. Tästä kaikesta opin sen, että kun Giaran tai Wandan aika joskus koittaa, niin minusta ei ole saattamaan niitä viimeiselle matkalleen...

Surulliset asiat eivät loppuneet vielä Santun poismenoonkaan. Vajaa kaksi viikkoa meni normaalisti, mutta sitten viime yönä aloitti Wanda juoksunsa. Ihan salamana tapahtui se, mitä olin pelännyt, Giara ja Wanda ottivat yhteen todella rajusti viime yönä. En tiedä oikein varmaksi edes mistä kaikki alkoi.. Tulimme Tytin kanssa kotiin ja päästin koirat irrallaan pihalle tarpeilleen. Wanda juoksi vähän kauemmaksi ja Giara pian sen perään. Giara pysähtyi kuin seinään ja siitä se lähti. Koirat juoksivat sisälle ja ottivat sen verran kovaa yhteen että veret lentelivät. Sain ne erilleen alkuun, mutta pian ne olivat uudestaan toistensa kimpussa ja siinä vaiheessa piti huutaa Tytti avuksi koirat erottelemaan. Wanda oli saanut iskun nenäänsä josta vuosi verta yllättävän paljon, Giaralla puolestaan oli toisessa korvassa pitkä vekki. Samalla huomasin myös Wandan juoksun alkaneen. Tytti meni nukkumaan ja minä mietin mitä ihmettä teen. Siinä välissä pääsivät koirat vielä kerran toistensa kimppuun ja kun en saanut niitä yksinäni eroteltua oli minun pakko napata Giara syliin niin korkealle ettei Wanda yllä sitä puremaan. Siinä hötäkässä hyppäsi Wanda selkääni vasten ja raapi selkäsi verille sekä Giara yrittäessään purra Wandaa nappasi minua päästä. Heitin Giaran Tytin huoneeseen nukkumaan ja Wandan omaani. Aamulla heräsin ja minun oli pakko lähteä kouluun. Mitään ajattelematta avasin oman huoneeni oven jonka takana Giara jo odottikin päästyään Tytin huoneesta karkuteille ja niin siinä vielä pääsivät koirat ottamaan mittaa toisistaan ja minun ne erotellessani sain vielä hampaat käteeni. Tämä päivä ollaan sitten tiuhaan seurailtu mitä tässä voi tehdä. Päivän mittaan tilanne on rauhoittunut ja aamun jälkeen ei yhteen ottoja ole enää ollut. Giara on se, joka tilanteet on aloittanut aina ja lopulta Wandankin on pakko ollut lähteä puolustuskannalle. Kun nyt olen Giaraa kehunut kauheasti kaikista rauhoittavista eleistä mitä se Wandalle tekee niin ollaan tappeluilta vältytty. Lenkit ollaan käyty yhdessä ja nyt taas koirat ovat ihan vapaasti talossa, tietysti minun niitä koko ajan valvoessani ettei uusia tappeluita pääse syntymään. Toivon vain, että tilanne jatkaa rauhoittumistaan niinkuin se on nyt koko ajan tehnyt.. yöllä kävi jo mielessä joudunko jommasta kummasta luopumaan kun koirat olivat sen verran aggressiivisina toisilleen. Nyt seurataan tarkasti ja toivotaan parasta, sekä pidetään itse kaikinkeinoin yllä Giaran johtaja asemaa, jotta sille ei tule tarvetta itse sitä lähteä pönkittämään. Mielestäni kun kuitenkin on selvää, että Giara on Wandaa ylempänä. Wanda ei yritäkään mitään ennenkuin sen on pakko. Jos jollakin on ollut vastaavia tilanteita niin mailia saa laittaa ja kertoa kokemuksia. Kaikki tieto on hyvästä.

30.5.2007 KE

Voi kettu kun Nivalassa ollessani en pysty sivuja päivittämään.. noh, yritän muistaa oleellisimmat asiat :)

Wanda kävi Iisalmessa näyttelyssä ja pärjäsikin oikein hienosti. Arvostelun voi luka Wandan tulossivulta. Lopputuloksena oli kuitenkin hienosti JUN ERI JUK3 PN3 !! :) Mie olin enemmän kuin tyytyväinen :) Tuomari myös mittasi Wandan ja sääksi saatiin 61 cm. ( painoa neidolla on noin 30 kiloa ) . Päivän aikana oli mukava tavata uusia ja vanhoja koiratuttuja. Pitkästä aikaa nähtiin Tiinaa ja Neppuakin, jotka kävivät esittäytymässä bortsukehässä :) Sinikka ja Inca Oulusta olivat myös paikalla. Uusina tuttavuuksina tutustuttiin Milhela´s kennelin kasvattajaan ja kasvatteihin omistajineen, onnittelut vielä näille tytöille hienosti menneestä näyttelystä :)

Giaralla on jossain vaiheessa lohjennut yksi etuhammas. En tiedä tarkkaan milloin hammas on mennyt, mutta kuitenkin aika usein tuonkin koiran hampaita katselen, joten kovin kauaa tapaturmasta ei voi olla. Giara ei kuitenkaan mitenkään arista hammastaan, joten en aio sille mitään lähteä tekemään, ellei se kipeydy jostain syystä. Saa nähdä mikä irvihammas tuo neito on, kun vanhenee kun jo nyt on ensimmäinen hammas muuttunut puolikkaaksi ;)

Giaran ja Wandan kanssa on viimein päästy ohjattuihin reeneihin säännöllisesti. Aina tiistaisin käydään kummankin kanssa agilityreeneissä. Wandan kanssa opetellaan ihan alkeita ja keveitä asioita, kunnes neitokainen saadaan kuvattua ja toivottavasti todettua terveeksi. Giaran kanssa kuljetaan jatkoryhmässä. Koira toimii huomattavasti paremmin agility kentällä mitä koskaan ennen. Jumituksia ja vouhotuksia ei tule niin paljon kuin joskus aikanaan. Tästä se lähtee. Niin Giara kuin minäkin tykätään lajista kuin hullu puurosta :) Keskiviikkosiin Wandan kanssa käydään alkeistokossa ja Giaran kanssa yritetään käydä kilparyhmän tokossa. Tänään mm. se onnistunut, sillä Wanda yksin autoon jäätyään repi koiraportit ja kaikki irti päästäkseen Giaran ja minun perääni. Eihän siinä mitään reenaamisesta tullut :/ Noh, toivottavasti ensi kerralla paremmin :)

Ja viimeisenä ilo uutinen ! :) .. Päästään muuttamaan pieniin omakotitaloon Oulun herukkaan. Oma piha ja muutenkin enemmän tilaa odottaa siis miuta, Tyttiä ja miun koiria kesäkuun lopusta eteenpäin :) Voi että olen onnellinen tästä :) Niin se vaan aina menee, että kun otat yhden koiran, kohta otat toisen, sittenkin onkin laitettava farmari auto ja sen jälkeen jo omakotitalokin :D .. Onnenpäivä :)

15.5.2007 TI

Nyt on sitten Oulun näyttelyt takana. Viime lauantaina siis olivat. Wandan osalta näyttely ei mennyt ihan niin nappiin kun olin odottanut. Laatuarvosteluksi se sai Hyvän. Eniten harmittaa se, että itse arvostelussa ei oikein suoraan sanota, miksi vain hyvä. Ja arvostelussa hassu kommentti on myös "Hieman pitkä karvapeite" :D Kyllähän sitä nyt pitkäkarvaisella koiralla pitkä karva kuuluu olla :D Noh, mutta tämä oli taas vain yhden tuomarin mielipide. Vajaan kahden viikon päästä suunnataan Iisalmen näyttelyyn ja kuunnellaan sitten taas eri tuomarin mielipidettä Wandasta :)

Kieli keskellä suuta :D (C) Anne Laitinen

Wandan sisaruksilla menikin sitten rutkasti paremmin. Tiitu sai EH:n ja oli junnunartuissa kolmantena. Aksu nykäisi ERIn ja taisi olla paras uros kakkonen varasertin kera. Isoimman potin veti kuitenkin Halla, joka sai ERIn, oli paras narttu ykkönen saaden sertin ja vieläpä VSP! Todella paljon onnea sisaruksille! :)

Itteä vähän harmittaa kun Oulun näyttelyssä oli niin kylmä keli, ettei siellä oikein tarennut olla. Enemmänkin olisin halunnut ihmisiä jututtaa, mutta Wandan rauhoittuminen vei taas aikansa, joten oli helmpompi olla vähän "omissa oloissa" ;) Ensi kerralla sitten paremmin taas :)

Ai niin, paikalla oli myös Wandan siskopuoli, Angry Brigadesin kasvatti Ronja omistajineen. Ronja oli hienosti PEK1,KP sekä ROP-pentu. Onnea myös Ronjalle ja Hannalle!:)

8.5.2007 TI

Harvinainen kuva, kaikki kolme koiraani samassa paikassa samaan aikaan :D .. Tässä odotetaan todennäköisesti minun tai isän kotiin tuloa ;)

Viime viikonloppu oltiin siis Nivalassa. Koirat oli olleet porukoille hoidossa vapun ajan ja voi sitä riemua, kun minä tulin kotiin ;) Giara oli kuulemma ollut todella apeana koko ajan, oli paskantanut jopa kahdesti sisälle mieltä osoittaessaan! Noh, ei ollut apeasta koirasta enää tietoakaan kun minä saavuin takaisin sen elämään :D

Sellainen asia tuli kuitenkin todettua, että minä todellakin olen se syy, miksi Giara rähisee muille koirille. Kotona hoidossa ollessaan se ei esimerkiksi kertaakaan ollut Santulle rähissyt, mutta heti sillä samalla sekunnilla kun minä tulin kotiin, etsi Giara Santun ja alkoi murinansa. Mustasukkaisuutta, puolustamista? Kotona otin sitten koko viikonlopun ajan sen linjan, että jos Giara yrittääkään Santtua komentaa niin se pääsee yksinään välikammariin rauhoittumaan. Meillä en Giaraa pysty rähisemisestä komentamaan samalla tavalla mitä jos se vieraille koirille rähisee, sillä Giara tuntuu keräävän entistä enemmän ärtyisyyttä Santtua kohtaan. Sen sijaan tämä yksin jättäminen on tuntunut jonkin verran tehoavan Santulle rähinöihin ja toivottavasti tehoaakin, sillä myös Wanda on ottanut paikkansa näissä kahakoissa. Giaran rähistessä Santulle, menee Wanda väliin, ottaa Giaraa niskasta kiinni ja raahaa kauemmas ja jää tämän jälkeen haukkumaan Giaran ja Santun väliin estäen samalla Giaran pääsyn Santun luo. En halua kohdata sitä päivää, kun Giara ja Wanda päättävät ottaa mittaa toisistaan tosissaan.

Positiivista Giaran rähinöinnissä on kuitenkin se, että vieraille koirille se ei juuri enää yritäkään älähtää. Viime kerrallakin kun tuli tilanne, jossa Giara jäi kuijottamaan vierasta koiraa sen näköisenä että kohta rähähtää, niin riitti kun kumarruin sen viereen ja olin ottamassa poskivilloista kiinni sanoen samalla jotain et mitä tästä on puhuttu. Giara otti välittömästi kontaktin minuun ja siirtyi istumaan sivulleni eikä "muistanutkaan" enää vierasta koiraa. Hieno homma! Eli kovasti voiton puolella tunnutaan tämänkin asian kanssa olevan, vielä kun Santulle rähisemiset saataisiin pois niin kaikki olisi hyvin.

Miun "kummipoika" Roni etualalla kuvassa ja taka-alalla Rasmus herra :) Viikonlopun aikana käytiin pitkästä aikaa Riinan, Ronin ja Rasmuksen kanssa lenkillä. Giara ei paljoa pikkupojista välittänyt, mutta Wandalla oli kivaa juosta kilpaa noiden duracell pupujen kanssa. Wanda rukka ei vain tahtonut perässä pysyä kun villakoiran penteleet olivat aika paljon häntä ketterämpiä ;)

Viime lauantaina käytiin sitten Kannuksessa mätsärissä. Tarkoitukseni oli ottaa myös Giara mukaan, jos ei nyt ihan mätsäriin niin ainakin kaikkien kopeloitavaksi ja muutenkin häiriöreeniä ottamaan. Onneksi en kuitenkaan ottanut neitoa matkaan, sillä minulla oli alussa täysi työ saada Wanda edes jotenkin kuulolle. Onneksi paikalla oli myös Wandan sisko Tiitu lemmikkiensä Kaitsun ja Annen kanssa. Tiitun kanssa Wanda sai purkaa leikkimällä enimpiä turhia virtoja ja sen jälkeen Wanda alkoikin vähän paremmin käyttäytyä..joskin kunnolla se oli vasta siinä vaiheessa kun kehät oli kierretty ja ooteltiin vielä miten Kaitsun ja Tiitun käy punaisten kehässä :D Oli kyllä tosi mukava vaihtaa kuulumisia Annen ja Kaitsun kanssa. Hyvä ettei omaa kehä vuoroamme missattu, kun Annen kanssa päästiin vauhtiin ;)

(C) Anne Laitinen

Pentuja oli kaikkiaan noin 30-40 kappaletta. Pari kehään päädyimme sitten sisko-likka Tiitun pariksi kun vähän epähuomiossa Annen kanssa ilmoitettiin koirat peräkanaa ;) Nooh, hyvää reeniä Oulun kehiä varten, jossa sitten näitä sisaruksia juoksee peräti kolme kappaletta peräkanaa. Saas nähdä mitä siitä tulee :D Parikehässä Tiitu vei meistä voiton ja sai punaisen nauhan.

(C) Anne Laitinen

Itse esiintymiset meillä meni vähän miten meni. Wanda tykkäsi joko juosta pää maata viistäen tai sitten minua tiiviisti silmiin vahdaten.. kumpikaan ei oikein hyvä juoksutyyli näytelmä kehiin ;) Seisomisissa neito myös jaksoi härvätä .. tosin nyt jälkeenpäin kun mietin, niin jaksoi se ihan hyviä pätkiä seistä nätistikin. Ehkä mie olen vähän ylikriittinen ku Giara on semmonen kivipatsas kun sen lyöt seisomaan et se vaan napittaa siinä ;) Mut juoksemisiin meidän pitää petrata ehdottomasti. Silloinkin kun Wanda juoksi suoraan ja ihan o.k nätisti niin se vedätti remmi tiukalla vähän niinkuin kenossa, mut reeniä reeniä, kyllä se tästä :)

(C) Anne Laitinen

Sinisten kehässä meidän juoksemiset oli taas vähän mitä oli. Takana tuleva koira ois kiinnostanut Wandaa ja samoin maa ja vähän kaikki muu paitti mie :D Seisomisissa Tiitu auttoi meitä ihan tietämättään kun Kaitsun seurana kehän laidalla oli ja aina välistä päästi komeat haukkumiset. Aina kun Tiitu äännähtikään, kokosi Wanda ittensä ja vahtasi silmä kovana, mitä siskolikka touhuaa. Pitää varmaan pestata Tiitu ja Kaitsu meille seisomisiin aina avuksi :D Vaikka miun mielestä esiintyminen ois voinu mennä paljon paremmin, niin tuomarina toiminut Kati Rasku tuntui tykkäävän ja jossain vaiheessa tajusin, että meitä oli enää 4 jäljellä. Niinhän sieltä sijoitus tuli eli loppusaldona meille sinisten pentujen toinen sija! Hyvä Wanda! Sisko-likka pärjäsi myös hienosti ja sijoittui punaisten pentujen kehässä neljänneksi. Hyvä Tiitu! :)

(C) Anne Laitinen ( Ei muuten yhtään punanen tukka miulla? :D )

2.5.2007 KE

Sunnuntaina käytiin Wandan kanssa mätsärissä pyörähtämässä Limingantullin Prismalla. Wandan rauhoittuminen vei taas aikansa .. Kehässä esiintyminen sujui ihan o.k juoksemisten osalta. Seisominen oli paljon hankalampaa mitä aiemmilla mätsärireissuilla, joten sitä nyt täytyy harjoitella. Toinen ongelmantynkä oli se, että esiintymiskentällä oli ihan hirveästi nameja maassa ja Wandahan veti sitten nokka kentässä kiinni jokaisen herkun kohdalla.. Tuomarikin meinasi, että on kovin namiperso koira ;) Nooh, reeniä reeniä :) Punainen nauha saatiin, mutta sijoitusta ei tällä kertaa herunut.

Tänään kävin sitten vielä siellä lauantaina löytämälläni raadolla. Hietalan Jaanan miehen kanssa vietiin ruumis Eviralle tutkittavaksi. Aika epäilyttävää se, että koiran pää oli leikattu irti, joten siksi jotain jatkotutkimuksia nyt otetaan. Toivottavasti jotain selviää.

Kyllä on muuten orpo olla nyt kun, koirat ovat olleet Sunnuntai illasta asti vanhemmillani hoidossa. Tänään jo tosissaan alkaa tulla ikävä karvakorviani. Onneksi huomenna pääsen taas niitä kiusaamaan ;)

28.4.2007 LA

Olipas tänäänkin taas yhden sortin päivä.. Mie lähdin vain hakemaan Santtua veljeni talon rakennustyömaalta luokseni hoitoon, kun porukat meni sinne tekemään lattia remonttia.. paikalle menin siinä neljän tienoilla ja kotona kun viimein pääsin rauhoittumaan oli kello puoli kymmenen!.. Mitähän siinä välissä oikein kerkesikään tapahtua..

Noh, ensinnäkin veljeni talolle löytäminen oli aika ongelma ja vei hiukan ylimääräistä aikaa :P Kun sinne päästiin lähdin lenkittämään kaikki kolme koiraa metikkoon. Ihanat lenkki polut oli kyllä, kun vanhoja mettäauto teitä meni ristiin rastiin. Tästä lähin aina kun pinna palaa koirien kanssa, niin menen lenkkeilemään tuonne veljen talolle, siellä saa ainakin olla ihan omassa rauhassa koirien kanssa ;).

Lenkillä käynti tuotti kuitenkin nyt jonkin asteisia ongelmia, kun Santtu ei olisi millään halunnut lähteä meidän mukaan, kun Giara oli peesissä. Kun vihdoin sain Santun remmin nokkaan ja muut koirat tarpeeksi kauas eteenpäin päästiin matkaan. Koko ajan sain olla tarkkana, että jos Giara vilkaisikaan Santtua pahalla silmällä niin olin heti antamassa sille käskyn ettei se pääse Santtu-vanhusta kiusaamaan. Kun oltiin tarpeeksi kaukana kaikesta muusta elämästä, päästin Santunkin irti. Se reppana kun on kuuroutunut, niin sen kanssa pitää koko ajan pitää kohtuu lyhyt välimatka irrallaan ollessaan. Jossain vaiheessa tultiin sitten semmoisen ison suon laitaan. Giara ja Wanda syöksyivät suolammikosta toiseen aivan villissä. Santtu sen sijaan katseli hyvinkin happaman oloisena, että tosta rapakostako hänen pitäisi muka kävellä ;) Lähdin itse menemään suota pitkin ja ajattelin Santun kyllä tulevan perässä. Päästyäni suon toiseen päähän tajusin, että Santtu oli vieläkin suon toisessa laidassa. Sieltä se katseli minua ja varmaan osoitti keskisormellakin ennenkuin käänsi takamuksen minuun päin ja lähti täysiä juoksemaan siihen suuntaan mistä olimme tulleet. Ei auttanut kuin minun lähteä pinkomaan suon läpi Santun perään niin lujaa kuin jaloista lähtee. Menoa ei yhtään auttanut Giaran ja Wandan riekkuminen ympärillä. Siinä sitä mentiin suota pitkin, välistä kontallaan ja pari kertaa kävin ihan uimassakin suolammikoissa kun ei kerennyt katsoa mihin astui. Oli se varmaan aika hupasen näköistä menoa ;) Päästyäni suolta pois käskin Giaran Santun perään ja Giara ohjasikin minut hyvin oikealle reitille ja sain jopa näköetäisyyden Santtuun hetkeksi. Juostessani sen perään tajusin yhtäkkeä, että myös Giara ja Wanda katosivat. Henkeä haukkoen pysähdyin huutamaan niitä, mutta ketään koirista ei kuulunut takaisin.

Tässä vaiheessa heräsi minussa suuri ihmetys. Giara tulee aina kutsusta luokse, ei koskaan edes lähde luotani kovinkaan kauas. Wanda seuraa Giaraa kuin hai laivaa.. Huutelin ja huutelin, mutta vaikutti jo siltä, että mie olin ainoa elävä olento siellä mettässä. Mielessä kävi kaikenmaailman montut yms. suonsilmäkkeet mihin nuo koirat olisi juuttuneet kiinni. Lopulta kuitenkin Wanda vilahti metsän laidassa ja taas siis jalat alle ja sen perään. Sieltähän löytyikin sitten melkoisen ikävä syy, miksi koirat olivat luotani kadonneet. Jätesäkkiin oli sullottu koiran ruumis!

Jos en ihan väärin koiraa katsonut, niin se oli pentu. Olisiko joku 4 kuukautinen jonkun ison rodun (landseer tms.) pentu. Ensin ajattelin, että joku on vain tuonut koiransa ruumiin metsään, mutta kun tarkemmin sitä katsoin alkoivat epäilykset heräämään. Se oli aivan kuin nopeasti heitetty vain sinne mettikköön. Ja kaikkein kummallisinta, se oli pilkottu! Pää oli leikattu irti muusta ruhosta ja kroppaa, jalkoja yms. oli myös pilkottu. Kuka ihme tällaista tekee? Noh, minä en ruholle sen enempää osannut tehdä. Eläinsuojeluvalvojat, poliisit on soiteltu läpi ja koira kuvattu mahdollista tunnistusta varten. Katsotaan miten homma tästä etenee. Mutta voin kyllä kertoa, että ei todellakaan ollut mikään mukava löytö :(

Kun tältä lenkki reissulta viimein pääsin takaisin veljeni talolle, jouduin /pääsin vielä joksikin aikaa rakennus hommiin. Siitä kun viimein alkoi kotiin lähdön suunnittelu, sattui sellainen kummallinen juttu, että äitini heitti Santun miun autoon, jossa Giara ja Wanda jo odottivatkin. Auto oli käynnissä kun isä kuunteli käykö se ihan normaalisti. Äitin lyödessä auton oven kiinni kuului vaan semmonen lukitus ääni ja kappas, auton ovet olivat lukkiutuneet! Siinä sitä oltiin. Koirat kököttivät autossa, auto hurrasi paikallaan, avaimet olivat virtalukossa ja ovet lukossa!..Ei auttanut kui isäniä ja veljeni lähteä hakemaan auton vara-avaimia miun kämpiltä..

Kun viimein päästiin koira kolmikon kanssa takaisin kämpilleni, oltiin kaikki aika rätti poikki. Giara yritti Santtua komentaa ja laitoinkin alku yöksi Giaran häkkiin rauhoittumaan, että meidän vanhuskin saa nukkua rauhassa. Wanda onneksi on niin Santun kaveria, että niillä kahdella ei mitään ongelmia ole. Ennen puolta yötä pystyin päästämään Giarankin häkistä pois ja se osasi käyttäytyä hienosti Santtua kohtaan loppu ajan. Ei varmaan halunnut uudestaan häkkiin joutua ;)

20.4.2007 PE

Voi kun taas on kerennyt sattua ja tapahtua. Tossa joku aika sitten käytiin moikkaamassa uudelleen Wandan puolisiskoa Ronjaa omistajineen. Koirat tuli hienosti juttuun ja tuntui omistajillakin juttua riittävän ;) Ronjan omistajan Hannan kanssa päätettiin reffailla uudemmankin kerran kun vain aikataulut sopivat yhteen. Sillä kertaa toivottavasti myös miun kamera toimisia että edes jonkun kuvan saisi otettua.. Giara osasi olla hapannaamaa Ronjalle, mutta loppua kohden alkoi rentoutua eikä enää aivan koko aikaa ajatellut vain Ronjaa..

Viimeviikon lauantaina (14. päivä) säikäytti Giara minut sitten pahanpäiväisesti. Koira parka alkoi pissata täysin puhdasta verta. Ei mitään haalentunutta tai pissan sekaista vaan ihan täysin kirkkaanpunaista verta. Eihän se auttanut kuin lähteä viemään neito lääkäriin pyhäpäivästä huolimatta. Lääkepiikki suoraan suoneen ja 1,5 viikoksi läjä antibiootteja sekä hirmuinen lasku :P No, koira tervehtyi nopeasti ja nyt tarkkaillaan ettei tulehdus vain pääse uusimaan, kun oli jo niin pahanlaatuiseksi viimeksi ehtinyt. Giarasta vaan hankala huomata merkkejä, se kun on koira joka ei kipua paljon näytä ( tai sitten ei tunne ;))...Tän tulehduksen takia Giaralla jäi Oulun möllitoko sitten väliin. Vaikka Giara oli ihan oma energinen itsensä, en viittinyt sitä lähteä kisakentälle viemään .. raukka kuitenkin toipilas.

Kun Giara saatiin terveeksi sairastuin sitten minä. 39 kuumetta ja  hirveä kipu ja särky. Kämppikseni Tytti ja Netta naapuri ovat nyt joutuneet miun koiria käyttämään jo monena päivänä ulkona. Mie kun olen ollut ihan voimaton. Toivottavasti tää tauti tästä hellittäis.. alkaa olla mehut aika vähissä neljännen kuumepäivän jälkeen. Olo on ku ois humalassa koko ajan :/

Ja sekään ei riittänyt et mie sairastuin vaan piti vielä Wandankin saada tänään joku ripuli-oksennus kohtaus. Miun pesulassapestävät matot paskoi pentu parka ihan täyteen kuravelliä ja oksensi vielä kaupan päälle sänkyni aluksen täyteen keltaista limaa. Noh, illan mittaan Wanda alkoi vaikuttaa taas ihan terveeltä, vielä kun omistaja paranisi ;)

Noh, kerrotaanpa jotain positiiisiakin uutisia, ettei ihan valitusvirreksi mene tämä miun kirjoitteluni ;) Giara on lopetellut muille koirille räyhäämiset melkoisen hyvin, ainakin lenkillä ollessa. Se tarjoaa itte erittäin mielellään kontaktin kun muita koiria tulee. Pitkään aikaan ainoa koira kelle tuo on rähissyt, on ollut naapurin Jami kenen kanssa Giaralla on se joku kumman vihasuhde ollut jo ties kuinka kauan. Myös Wanda on vähentänyt muille koirille haukkumista todella hienosti. Remmissä ohitukset sujuu jo kun makkaroita Wandalle vaan eteenpäin heittelee tai pyytää kontaktiin. Hienoa hienoa :) Ja nämä sujuu siis vaikka kummatkin koirat on yhtäaikaa lenkillä mukana :)

11.4.2007 KE

Pääsiäinen oli ja meni. Muut lomaili ja mie paiskin miltein 12 tuntista työpäivää melkein joka päivä :D No nyt on taas rahnaa ilmotella nuita koiruuksia kaikenmaailman juttuihin ;)

Giaran kanssa päästiin viimein agilityradalle tälle vuodella. Giara yritti alkuun ihan samoja temppuja kuin ennenkin, mutta tuntui nopeasti hoksaavan että nyt ei nämä temput näimmä auta. Koira alkoi toimia todella kivasti! :) Pisimmällään otin pari esteen sarjaa, jotta koira pysyy varmasti hanskassa, kunnon kentällä kun emme ole reenanneet miltein vuoteen. Hypyissä ei rimat lennelleet ollenkaan, tosin tietty maksimissaan oli 4 hyppyä et ei ehkä ihan kunnolla vauhtiin päässyt tuo otus ;)

Iso yllätys oli se, että viime kesän narukeppikuja reeni oli tuottanut tulosta. Kentällä oli kepit pystyssä ja päätinpä kokeilla osaako tuo otus niitä enää mitenkään. Giara paineli kepit ihan itte, ilman mitään muita apuja kuin minun pujopujopujo-hokemani. Hieno homma. Nyt vaan vauhtia lisää ja vielä enemmän itsenäisyyttä, että minun ei tarvitse olla edes alussa neidon vieressä varmistamassa että menee oikein päin kepeille.

Puomin ja A: kanssa olisi neidolla edelleen ollut vauhtia vaikka muille jakaa. Niissäkin kuitenkin otettiin nyt kunnon kontaktitreenit ja ihan muutaman harjoituksen jälkeen neito jäi jo puomilla kauniisti oottamaan kontaktille alas tulos käskyä. A:n kanssa joudutaan vielä tekemään töitä. Sitä kun on omistaja ollut niin fiksu et antanut koiran aikoinaan hyppiä puolivälistä A:ta alas niin nyt siitä saa kärsiä :P Mut uskon, et A:nkin kontaktit saadaan hyvin pian kuntoon, ainakin yksittäis esteenä :)

Kaikista ihaninta oli se, että neito oikeasti kuunteli mitä minulla oli sanottavaa. Se meni sinne minne pyysin, ei jäänyt jumittamaan eikä säntäillyt omin päin minne sattuu. Eka kerran koko Giaran eliniän aikana pystyttiin ottamaan tottista agiltyn ohessa! Giara seurasi varmaan paremmin kuin koskaan agility reenin välissä. Ennenhän se ei ole osannut edes istua jos ollaan oltu lähelläkään agility esteitä ;) Nyt alan ymmärtää, miksi Susku aikoinaan sano, että agilityn kanssa ei kannata pitää kiirettä ;) Jos olisin väkisin alkanut tätä lajia tahkoamaan aiemmin, niin olisin varmaan jo keittänyt kesäsopat tosta koirasta, mutta nyt koko agility on jotenkin niiiin ihanaa kun koiran ja mun yhteistyö toimii :) Hyvä Giara! :)

1.4.2007 SU

Käytiinpä tänään Wandan kanssa pyörähtämässä Tyrnävällä mätsärissä. Oli oikeinkin ihana päivä. Törmättiin ihan sattumalta Wandan puoli siskoon, Angry brigadesin kasvatti Ronjaan omistajineen. Kummatkin Obin jälkeläisiä :) Olihan noissa samaa näköä. Harmitti vietävästi ku ei ollut kameraa mukana, mutta Ronjan omistajan Hannan kanssa juteltiin, että huomenna käytettäisi koiria leikkimässä jossain päin Oulua. Sitten nappaan kyllä kameran matkaan heti :)

Wandan sisarpuoli Ronja pärjäsi mätsärissä yli odotusten. Naurettiinkin, kun Hannalla oli tavoitteena vain se, että koira seisoo edes hetken paikallaan, että meni pikkasen paremmin. Ronja voitti punaiset pennut ja matkusti BIS-kehään asti, jossa sitten sijoitusta ei enää herunut, mutta hienosti meni silti ensi kertalaisen mätsäri. Wanda ei ihan vastaaviin tuloksiin yltänyt, mutta sinisten nuorten 4. sija herui Wandallekin ;) Juoksemisissa Wanda toimii todella kauniisti, seisomisia on harjoiteltava kun tuo tykkäisi pyöriä ja hyöriä ;)

Kaiken kaikkiaan mukava päivä siis :)

Illalla lähdettiin sitten vielä oulun bortsujen näyttelyharkkoihin Giaran kanssa, kun kaikille osaanottajille tuntui sopivan että juoksunen narttu tulee mukaan. Giara rähisi tosi paljon muille koirille. Mustosen Miia piti mulle "puhuttelun" siitä kuinka miun koira vetää mua ihan 6-0 :P . Iso kiitos Miialle neuvoista ja siitä, että hän sanoi asiat suoraan niinkuin ne on ja siitä, että jaksoi antaa neuvoja ja tutkia tota koiraa. Näillä ohjeilla jatketaan niin yleisen räyhäämisen kuin tutkimisjuttujenkin kanssa ja toivottavasti saadaan tuo otus takaisin mulle hanskaan.

Tutkimisessa Giara oli alkuun aivan raivona kun sitä pidettiin kiinni. Minulla oli ongelmia löytää ote, jolla sen saa pidettyä paikallaan oli tilanne mikä vaan. Kun Miia vain päättäväisesti jatkoi tutkimista alkoi Giara rauhoittua pikku hiljaa, vaikka koko ajan se pälyilikin tutkijoita epäilevästi. Loppujen lopuksi kaikki reeneissä olleet tutkivat Giaran takaosan ja pälyilyjä lukuunottamatta neito rauhoittui kerta kerralta ja selvästi alkoi ymmärtää, että tässä on nyt vaan oltava.

Vähän kyllä itteä ketuttaa, että olen ollut niin sokea ton koiran touhuille. Silloin kun rähinät muille koirille alkoivat ja nuo näppäilyjutut uudestaan, niin mie päättelin kaiken johtuvan ihan jostain vääristä asioista. Kun asiat vaan pahentu ja pahentu alkoi miulle valjeta, et toi koira vetää mua nenästä ihan tosissaan. Oma varmuus vaan ei riittänyt ruveta toimimaan kuten olisi pitänyt, kun joka puolelta tulee erilaisia neuvoja ( nameja, rangaistus, kunnon pöllytys, ei huomiota jne.). Onneksi olemassa on Giaran kasvattaja Susku, joka sai mut lopullisesti tajuaan, et tosissaan toi koira on päässy pois hanskasta ja hommasi meille apua Mustosen Miiasta. Nyt tehdään rähinöille ja näppäilyille piste :) Vielä kerran iso kiitos Miialle avusta!

31.3.2007 LA

Giaralla alkoi sitten juoksu tuossa  viime viikonloppuna, joten huominen näyttelyharkka Oulun bortsujen kanssa jää siis meidän osaltamme pois. Harmi, sieltä olisi varmaan saanut hyvin apuja tuohon meidän näpsimisongelmaan.

Meinasipa käydä myös pieni vahinko tuossa, kun tutun koira Niki pääsi astumaan Giaran :P ... Onneksi Niki on kaksiviikkoa sitten leikattu ja eläinlääkäriltä varmistettuamme voimme olla huoletta, sillä Niki pojalla ei enää pateja ole, eli pentusia ei ole tulossa. Huh helpotusta :) Vähän kyllä nousi huoli puseroon ennenkuin varmistuksen sain..

Myö olimme viime viikonlopun Levillä Tytin kanssa ja koirat olivat isän hoidossa. Isä oli äitin ja Santun kanssa Oulussa meidän luona koiran vahtina. Santtu oli vähän haukkunut kuulemma porukoiden poissa ollessa,. Raukka kun ei kerrostalon ääniin ja kulkijiin ole tottunut. Isällä oli ollut pienoisia ongelmia noiden kolmen koiran kanssa, joten vastaisuudessa jos hoitajaa tarvitaan niin koirat menevät Nivalaan isälle hoitoon, jossa niiden kanssa on helpompi kolmistaan elää :)

Wandan kanssa käytiin eilen pitkästä aikaa kahdestaan lenkillä, kun se on taas Giaran ollessa mukana alkanut melkolailla kiskoa remmissä. Yksinään se kuitenkin taas käveli oikein mallikkaasti melkein koko ajan vasemmalla sivullani. On se kummallista miten tuo käytös muuttuu kun koirat ottaa yhdessä lenkille. Nyt päätin, että kahdestaan lenkeillä astuu tiukempi kuri voimaan ja pyritään siihen että kumpikin koira alkaisi kulkea remmissä ollessaan kohtuu lähellä vasentasivuani kohtuu lyhyellä matkalla. Tästä pidetään kiinni, katsotaan kuinka kauan menee että koirat hoksaa (tai et miun pinna palaa :D)

Wandan nenä on alkanut huolestuttavasti vaaleta :0 .. en tiedä mikä sen aiheuttaa. Toivottavasti ei vaalene tuosta lisää ja vielä toivottavammin nenä taas tummuu jossain vaiheessa..

Ihana kun tulee kevät. Koirien kanssa on niin kiva kulkea, etenkin silloin kun ne kulkevat kauniisti remmissä. Kohta alkaa mätsäri, näyttely ja kaikki muut koirahomma kaudet, ihanata ihanata :)

Toissapäivänä otettiin kummankin koiran kansa tottista. Giara toimii todella hyvin. Liikkeestä maahanmenon kanssa joutuu vähän tekemään näimmä töitä kun ollaan paljon reenailtu liikkeestä seisomaan jäännin jämäkkyyttä, niin neito tahtoo tarjota sitä maahanmenon sijaan. Wandan kanssa on jotenkin hirveän kiva reenailla. Se on niin erilainen tapaus kuin Giara ;) Wanda seuraa remmissä jo oikein oikein kivasti, oikealla paikalla ja pitää kontaktia. Muutenkin treeni toimii oikein kivasti kun remmissä ollaan, mutta sitten kun irti päästään niin tahtoo neidon huomio lähteä muille maille ;) Lelupalkalla Wanda onkin jostain syystä ruvennut paremmin keskittymään minuun mitä ympärillä oleviin hajuihin ja muihin kivoihin juttuihin.

19.3.2007 MA

Käytiinpä tuossa Wandan kanssa sen elämän ensimmäisessä mätsärissä Ylivieskassa.

(C) Kai Harju

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että oli todella positiivisesti yllättynyt siitä miten Wanda käyttäytyi mätsäri alueella. Odottamaani kaikille koirille haukkumista ei juuri ollu ja neito malttoi ihan o.k odotella myös omaa esiintymis vuoroaan. Wandan sisko Tiitu oli myös omistajansa Kaitsun kanssa saapunut mätsäriin ja Tiitun kanssa olisi wandan tehnyt niiin mieli leikkiä ;) Giara jäi suosiolla kotiin tältä mätsärei reissulta. Katsotaan sitten keväämmällä uudestaan, kun saadaan sen näppäilyjuttuja vähän komennukseen.

(C) Kai Harju

Pentuja oli ilmoitettu kaikkiaan muistaakseni 43 kappaletta! Tiitu ja Kaitsu kävivät kehässä juoksentelemassa ennen meitä ja toivat tuliaisina punaisen nauhan. Sitten oli meidän vuoro. Wandan juoksemiset menivät vähän nokka maassa viipottamiseksi, mutta muuten neito esiintyi ihan jees. Vastassa meitä oli nuori collien pentu, joka esiintyi todella hienosti ja saikin sitten punaisen nauhan.

Punaisten kehässä ei Tiitulle enää sijoitusta herunut ja rinsessa lähtikin Kaitsun kanssa sitten melko pian kotimatkalle. Meidän piti vielä jäädä odottamaan sinisten arvostelu kehää, joka pidettiin vasta ihan koko mätsärin lopuksi. Oli kyllä mukava nähdä Kaitsua ja Tiitua ja todeta, että ihan samoja pelleilyjä on kummallakin sisaruksella ;) Tiitu oli edelleen kaunis kuin mikä, nyt se ei vaan näyttänyt enää niin mahdottoman isolta, kun Wandakin on vähän kehittynyt ;) Oulun näyttelyyn joutuvatkin sitten sisarukset keskenään kilpailemaan.. saas nähdä mitä siitä tulee, sillä sen verran paljon tuntui olevan sisarusrakkautta näiden kahden välillä :D

(C) Leena Partanen
Kuvassa vasemmalla hienosti mätsärissä pärjännyt dobermanni Anni omistajineen :) Huomatkaa miun ja Annin omistajan tiukasti tuomariin kiinnittyneet silmät :D

Sinisistä pennuista (n.20kpl) pääsimme vielä Wandan kanssa jatkoon viiden muun koiran kanssa, mutta kun myös isojen ja pienten aikuisten sinisten jatkoon päässeet lyötiin samaan kehään, niin siihen loppui meidän matka tässä mätsärissä. Wanda olikin lopussa jo niin väsynyt, etteivät edes makkarat tahtoneet maistua, joten sijoitukset menivät varmasti ihan oikeille koirille jotka vielä hienosti esiintyivät pitkänkin päivän päätteeksi. Kiitos muuten Piialle ja Lotalle hirven lihasta, sen avulla Wandan sai vielä jotenkin jaksamaan viimeisetkin kehässä pöyrähtelyt ;)

Hommia on kuitenkin siis vielä tehtävä Wandan kehä esiintymiseen. Nokka on saatava irti maasta ;) Tosin tämä mätsärihän oli ihanassa maneesissa, jossa hevosen lantaa ja muutakin mielenkiintoista oli maa täynnä. Uskoisin, että pää pysyy ylhäällä paremmin kun päästään vähän erilaisiin kehiin :)Mukava reissu oli tämä ja nyt nokka kohti uusia seikkailuja :)

12.3.2007 MA

Ensimmäisenä täytyy kertoa kun isä kertoi kivoja uutisia Nivalassa käydessäni. Santun kasvattaja oli soittanut ja kertonut/kysellyt kuulumisia :) Harmittavaa oli se, että taas kerran minä olin jossakin ihan muualla kun hän soitti ;) Isä oli kuitenkin kuulemma ihan fiksuja osannut jutella. Santun sisaruksista on Santun lisäksi enää yksi hengissä. Kasvattaja oli ihmetellyt kun isä oli kertonut Santun kunnosta, päivittäisistä lenkki matkoista yms, että onpa se vielä todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Isähän käy Santun kanssa ihan pitkiä lenkkejä vielä. Sanojensa mukaan vähintään 4km päivässä ja vapaapäivinään sen miltein 8km. Isän mukaan Santtu jaksaakin nämä reissut vielä oikein hyvin. Kovat pakkaset tosin jonkin verran Santtua jo kiusaavat. Jännityksellä odotamme kesää, että miten kuumuus verottaa meidän vanhusta, sekun oli jo viime kesänä melko tuskainen helteistä. Kasvattaja kertoi myös, että Santun sisaruksista yhtä lukuunottamatta myös kaikki muut ovat erittäin vihaisia muille koirille, samoin Santun emä. Siispä Santunkin vihaisuus lienee jossain määrin perinnöllinen juttu, eikä vain nuoruudessa koetun pahan tapauksen seurausta. Kasvattaja oli vielä ihmetellyt, että miten Santtu ei ärhentele muille meidän perheen koirille.. faktahan on, että Giara on se joka ärhentelee oman perheen koirille ;)

)
Giara vahtii, että porukka pysyy ruodussa ;)

Netan ystävä terhi sai jokin aika sitten oman koiran myös. Niki, labbiksen ja jonkin muun, sekoitus kävi sitten tutustumassa meidänkin laumaan yhteisellä lenkillä. Yllättävän hienosti tuo nelikko tuli toimeen keskenään. Giara ei ollut Nikistä moksiskaan vaan edelleen kyttäsi Jamia herkeämättä ;) Laitan tähän muiden juttujen lomaan kuvia tuolta yhteislenkiltämme.

Jami, Wanda ja Niki leikin lomassa

Koirieni remmi käytökseen on nyt saatu huomattavasti parannusta. Tänään olen jokaisella lenkillä joutunut pitämään koiria paljon remmissä, jäälle kun ei enää oikein viitsi mennä kun se on ihan vettä täynnä ;) Kumpikin kävelee oikein nätisti vetämättä suurimman osan ajasta. Myös muita koiria on päästy kummankin kanssa ohittelemaan oikein kivasti yhteislenkkienkin aikana. Wanda itseasiassa käyttäytyy muitten koirien kohtaamisisssa jo ajoittain jopa paremmin kuin Giara. Giara kun tahtoo ruveta rähjäämään ellei sitä kerkeä ottaa käskyn alle ennen sitä. Hyvältä kuitenkin näyttää. Toivon totisesti, että tämä meno jatkuu sillä niin mukavaa on noiden kahden kanssa nyt ollut lenkkeillä että :)

Hiihtäjien tullessa osasivat koirat olla jopa näin kivasti ja antaa hiihtäjien mennä rauhassa ohi :)
Vasemmalta Netta & Jami, Minä & Giara & Wanda, Terhi & Niki

Giaran näppäilyjuttuihin ei ole oikein päästy vielä puuttumaan. Susku otti kuitenkin selvää mihin Oulussa voisimme mennä pyytämään apua tähän tutkimisongelmaan ja näitä neuvoja varmasti tulemme noudattamaan, kun minun kouluhommani antavat vain periksi. Yritän myös heti kun sopivia kavereita tulee käymään niin ottaa tutkimisjuttuja heidän kanssaan ja katsoa miten se yleensäkin sujuu. Toivottavasti tämä ongelma saadaan taas pois, sillä näyttelyhommien lisäksi pois jäävät muuten ne paljon tärkeämmät eli Toko-kisat, BH-koe yms. yms.

Niki & Wanda remmin kanssa leikkimässä

Ja Giara taas erotuomarina katsomassa, että peliä pelataan reilusti ;)

Olen saanut Giaralle tässä vähin äänin noudon opetettua. Se tekee sen jo oikein mallikkaasti yhtä pikku ongelmaa lukuunottamatta ;) Se odottaa kiltisti lupaa lähteä kapulalle, juoksee nopeasti, ottaa kapulan suuhunsa ja juoksee myös todella nopeasti takaisin luokseni. Ongelma onkin sitten ennen luovutusta, sillä Giara tekee aina niin, että juostessaan luokseni, hyppää ensin minua vasten ja sitten rämähtää istumaan kiltisti suoraan eteeni ja luovuttaa kapulan kiltisti ja tulee sivulleni. Tuo minua vasten hyppääminen onkin sitten osoittautunut melko sitkeäksi ongelmaksi. Ensin ajattelin, että Giara hyppää koska tulee niin pirun lujaa minua päin, joten otin noutoa lyhyemmällä matkalla. Giara kuitenkin silloinkin hyppäsi joka kerta minua vasten ennen istumista. Se hyppää jopa minua vasten vaikka kapula on muutaman kymmenen sentin päässä, ottaen ensin silmukalla vauhtia luoksetuloonsa! Noh, kun kerran noutomatkan lyhennys ei auttanut niin kokeilin muita neuvoja. Otin pelkkiä luovotuksia edestä, toimivat. Sitten niin että Giara istuu edessäni, otan askeleen taaksepäin ja pyydän sen kapulan kanssa taas eteeni istumaan. Jopa tässäkin Giara hyppää minua vasten ennen istumista! Mie en ymmärrä.. Normaalissa luoksetulossa se ei koskaan hyppää vasteni vaan istuu heti kiltisti eteeni ?? Noh, tutkaillaan mitä seuraavaksi koitetaan että tuo hyppyhomma saadaan pois muuten sujuvasta noutoliikkeestä ;)

Mie oon onnessani jo haaveillut kesästä ja kaikesta siitä treenimahdollisuudesta sitä silloin taas on :) Giaran kanssa voisi jäljen kanssa jatkaa ja ruveta vähän enemmän tosissaan katsomaan agilityäkin. Tokossa on alokasluokan hommelit niin hyvin hanskassa, että niitä ei juuri tarvi kuin silloin tällöin muistutella. Hirveän paljon eteenpäin en tokossa viitsi edes lähteä reenaamaan ennenkuin alokas luokka sitten jokus saadaan suoritettua ;) Noudon nyt kuitenkin opetin ja miksei jotain tunnarinoutoakin sitten voisi treenailla ihan omaksi iloksi. Kesä tuo kuitenkin tokoonkin häiriöreenin mahdollisuuden, mitä Giara vielä tarvitsee muiden koirien takia. Sillä kun tosiaan on ollut tapana pokata joku oikein kova jätkä ( lue = sakemanni, rotikka tms.) ja ruveta sille kukkoilemaan ja sitten ei korvia löydy koko koirasta kun yritän saada sitä hanskaan. Siispä Giaralle luvassa paljon reeniä muiden koirien keskellä kun vaan kesä koittaa :)

Wandan kanssa odotan myös kesää ja ah, sitä runsasta reenailu aikaa innolla :) Tottista ruvetaan ainakin kattomaan vähän paremmin ja ihmettelemään että mihin tosta koirasta oikein onkaan ;) Haku Wandan kanssa kiinnostaa myös kovasti, sillä tuossa yksi päivä otettiin tytin kanssa Wandalle yksi hakureeni. Sehän ei ole kuin pari kertaa pentuna ollut makkararingissä ja juossut jonkun ihmisen luo muka etsienkin sen ;) Tytti meni melkoisen kaus puun taakse piiloon. Minä lähetän Wandan. Eka kerralla Tytin ei tarvinnut edes huutaa Wandaa kun se ampaisi jo Tytin perään. Testiksi Tytti koitti antaa Wandalle keppiä rullaksi ja neitohan ottikin sen heti mukaansa, juoksi luokseni, luovutti kepin, antoi laittaa remmiin ja sitten lähdettiin näytölle. Näytölle mentäessä piti Tytin huutaa Wandaa kerran nimeltä, jotta se tajusi mihin ollaan menossa. Siis varsin hyvin siihen nähden, että tuo ei tosiaan ole koskaan vastaavaa suoritusta edes tehnyt! Rullakoiran teen kyllä Wandastakin kun noin hyvältä näytti tuo "keppirullankin" kantaminen ;) Voi kun jatkuisi jo Oulun valkkariporukan hakureenit.. :D

Hakuhomman lisäksi Wandan kanssa kesällä aion käydä ainakin kokeilemassa vesipelastusjuttuja. Tämä kokeilu on ihan täysi hupijuttu, joten sitä ei kannata ottaa kauhean vakavasti ;) Kun nyt ensin vain toteaisi, että tuo koira osaa uida niin siitä on hyvä jatkaa ;) Vesipelastusta haluan Wandan kanssa käydä testaamassa, jotta saan itsekin vähän uuttakin lajia kokeiltua.. eihän sitä koskaan tiedä vaikka tuo neito siinä pärjäisikin ;)

Yllä kuvat siitä, kun Giara aiheutti kauhun hetkiä. Kameran salamavalo valitettavasti vähän pehmentää kuvaa siitä kuinka "verisen" näköinen tuo koira oli. Kauluksen ja alaleuan lisäksi sillä oli veressä toinen etutassu. Ja se näytti huomattavasti loukkaantuneemmalta mitä kuvat antavat ymmärtää ;)

Anyway. Tapaushan oli se, että yhtäkkeä huomasin Giaran olevan veressä. Siitä ei kuitenkaan löytynyt reiän reikää. Katsoin varmuudeksi Wandankin läpi, etenkin sen suun, jottei se olisi sotkenut Giaraa jotenkin. Wanda oli myös reiätön ja haavaton. Mitäs ihmettä? Minä tutkin ja vääntelen koiraa ja ihmettelen suu ymmyrkäisenä mistä tuollainen verimäärä on voinut tulla. Yhtäkkeä kämppikseni seisoo jonkun lappusen kanssa vieressäni ja naureskelee kuuluvasti. Giara oli jotenkin saanut käsiinsä mainoslappusen, jossa oli huulipuna testeri.. neito oli sitten maskeerannut itseään vähän uskottavammaksi akakabuuton tappajaksi huulipunana avulla! Kyllä riitti nauramista kun homma selvisi :D

Kun tässä nyt on aikaa niin kirjoitetaanpa samalla mitä tuo meidän Wanda siis tällä hetkellä osaa tokon puolelta ja millä tasolla. Paljoahan ei neidon kanssa ole tehty, kun on enemmän keskitytty siihen, että arki alkaa ensin sujua.

Istuminen ja maahanmeno sujuvat Wandalta hienosti. Se toimii nopeasti, etenkin maahanmenon suhteen ja pysyy käsketyssä asennossa, kunnes saa seuraavan käskyn oikein mukavasti. Sivulletulot neito myös osaa ja tykkää itsekin sitä tarjoilla aina lenkkiemme varrella. Wanda tulee sivulle heittäen perseensä ilmassa oikealle paikalle. Se tulee vikkelästi sivulle ja osaa ottaa hienosti kontaktia, itse oikea paikka on sillä vielä välistä vähän hakusessa, tai paremminkin se, että se istuu suoraan. Pikkureeniä vaan niin se on nappihomma :)

Seuraamisia ei olla kunnolla kunnolla edes opeteltu kauheasti. Wanda kuitenkin osaa tarjota seuraamista hienosti, se kävelee suoraan ja melkolailla hyvin oikealla paikalla, kontakti tahtoo vain välistä olla nameissa eikä mun naamassa ;) Käskyn alle en seuraamista ole Wandalle vienyt vielä ollenkaan. Se onkin seuraava homma mitä teen, sillä sen verran kivasti neiti sitä tarjoaa jo itse.

Odottaminen neidolta sujuu lyhyellä matkalla jo hienosti. Matkan ja ajan pitentämistä nyt treenaillaan. Paikalla makuun rinsessa osaa myös. Siinä pysyy oikein hyvin, ongelmana on ollut vähän se, että Wanda nousee istumaan kun lähden takaisin sen luo. Tätä ollaankin sitten reenailtu nyt ja neito on alkanut tajuamaan, että maassa pysytään vaikka mie kävelisin miten sitä päin ;)

Wandan kanssa tiedän jo, että suurin ongelma sen kanssa, jos ihan joskus ajatellaan kokeisiin menevämme, on se, miten sen saa kiinnittämään huomionsa vain minuun kun ympärillä on paljon ihania koiria ;) Toivon, että kesäkauden ajan pääsemme Wandankin kanssa useasti treenaamaan porukassa.

Naksuttelussa Giaran kanssa opeteltiin nyt myös kosketusalusta. Giara oppi sen todella nopeati ja sen kanssa jatketaan sitten reeniä ja opetellaan tottiksen ruutu jossain vaiheessa. Kosketuskepin Giara osasi myös hyvin, minä menin sitten vaan naksuttelemaan sille turhautumisen ja sen, että se pyrkii ottamaan pallon suuhunsa :P ..noh, nämä ei onneksi ole niin vakavia juttuja ;)

Elämä on aika normaalia nyt vielä, mutta kohta starttaa kevät vauhdilla, ahkera reeniaika, kurssit ja koulutukset sekä jopa ehkä jokuset kisat.. sitä innolla odotellen :)

26.2.2007 MA

Näyttelyreissu Tuusniemeen on nyt sitten takana. Muutamien kommellusten saattelemana lopunperin matkasta jäi oikein hyvä mieli, vaikka alku olikin hieman hankalaa ;)

Menomatkalla todettiin jossain vaiheessa, että kumpikaan ei ollut kovin hyvin katsonut missä se Tuusniemi oikein sijaitsee edes. Autossa ei ollut karttaakaan kun Miia oli heittänyt sen joskus hermostuksissaan lepikköön :D .. Parilla neuvon kysymisellä löydettiin onneksi perille ihan o.k ajallaan. Kuitenkin ihan loppu menomatkasta päätti Wanda oksentaa auton takapenkkien jalkotilaan :/ .. Pitihän neidin sitten vielä käydä pyörimässä siellä omassa oksennuksessaan että varmasti ei puhtaana olisi omassa kehässään sitten :D

Hirvittävän häsellyksen (mm. koirien vedettyä minua selällään pitkin parkkialuetta) ja hermojen menettämisen jälkeen sain Giaran jopa kehään asti kasvattajan avustuksella :) Koira alkoi onneksi pikkuhiljaa rauhoittua ja esiintyikin sitten ihan jees, lukuunottamatta tuomarin näppäisyä joka johti sitten meidän hylkäämiseemme.. Giaran näyttelyhommat jäävät nyt tähän ainakin muutamaksi vuodeksi. Käydään mätsäreissä kokeilemassa onneamme ja näin, mutta virallisissa meitä ei kyllä ihan heti näy;)

Wandalla kävikin sitten parempi tuuri kehässään. Tietysti ensin miun oli pitänyt lumella pestä niitä se oksennuksia siitä pois jonka jälkeen neiti oli jostain saanut jotain mustaa jalkansa täyteen. Niitäkin piti vielä vähän yrittää hinkailla, että koiran voisi oikeasti tunnistaa valkoiseksi ;) Tuomari oli todella tiukka, etenkin värityksen ja pigmentin suhteen. Wanda kuitenkin onnistui miellyttämään tuomaria ja sai ainoana narttupentuna, narttupentujen ykkössijan, KP:n ja oli vielä ROP-pentukin (3urospentua). Kehui Wandaa kovasti ja arvostelu onkin yhtä hehkutusta ;) Suullisesti toivoi, että Wandan selän keltaisuus lähtee turkin vaihdon yhteydessä, koska koira on muuten niin hyvä, niin on harmi jos keltainen väri pilaa kaiken. Tuomari tosiaan oli melkoisen tyly kellertävää väriä sisältäville koirille muutenkin. Miian Aksu (Wandan veli) sijouttui urospentujen luokassa hienosti ensimmäiseksi, mutta KP:tä ei tällä kertaa herunut silmien takia.

Loppupeleissä siis oikein tyytyväisin mielin saatiin lähteä ajelemaan kotia kohden (kun ensin todettiin että oksennus oli jäätynyt auton lattiaan melkoisen lujasti, että sitä oli turha alkaa siivoamaan ;)). Kotiin löytäminen olikin sitten pienoinen haaste, koska ihan sama mihin suuntaan ajettiin niin aina päädyttiin Pielavedelle :D Vielä tänäänkään minulla ei ole mitään tietoa, että mitä ihmeen kautta me Miian kanssa ollaan hurruuteltu näyttelyyn ja takaisin ;)

22.2.2007 TO

Miten se aika aina näin rientääkin, ettei muista kirjoittaa vaikka kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ;) Nytten tietenkään muista mitään tärkeää vaan vaan kaikenlaisia hassuja juttuja mitä tässä on tapahtunut..

Wanda sitten vetäisi eilen elämänsä ensi kännit. Istuttiin porukalla syömässä Tytin synttäreiden kunniaksi leipomaani lakkasuklaa kakkua kun jossain vaiheessa tajusin, että missäs meidän Wanda on ku on ruokaa pöydässä. Siinä sitten kuulosteltiin ihmeellistä ääntä joka kuului huoneeni suunnasta ja eräs pöytäseurueesta totesi :" Kuulostaa ihan olut tölkiltä ". Kiireen vilkkaa huoneeseen, mutta aivan liian myöhään. Wanda oli kerennyt tyhjentää sänkyni alla olleen lootallisen olutta minun sänkyyni ja siinä se viimeisiä tölkkejä nuoleskeli tyytyväisenä. Kummallisinta on se, että tölkeistä ei tahtonut löytyä reiän reikää ja ne olivat vielä kiinni olevia, silti ne jotenkin kummallisesti olivat tyhjiä(!).. Noh, sinne meni emännän viikonloppu oluet..

Wanda sai myös mahdollisuuden tutustua kissaan tässä eräänä päivänä, kun ystävämme Netta tarjosi hänen Ransu kissaansa totuttelukaveriksi. Alkuun Wanda oli vain hir