etusivu : koirat : muistoissa : me itte : kuulumiset : kuvat : vieraskirja

sileäkarvainen noutaja

Kaislikon Evita

 "Evita"

Evita, meidän ad/hd-koiramme, ei pentunakaan nukkunut ennen kuin kaikki muutkin olivat aloillaan. Evitalla ei virta ole hiipunut vielä mummonakaan, vaan mieli on yhtä virkeä kuin nuoruusvuosina. Kroppa vaan ei enää tahdo pysyä vauhdissa mukana ja kaahaaminen kostautuu seuraavana päivänä kipeinä jäseninä. Myös erinäiset allergiat ovat olleet Evitan kiusana läpi eliniän. Luonteeltaan Evita on erittäin ihmisrakas ja miellyttämisenhaluinen koira. 

Evitasta olisi ollut moneksi, mutta ohjaajan taidot eivät riittäneet näin vaativan koiran kouluttamiseen. Varsinainen koiramaailman ferrari! 

 

Runo kuin Evitasta:
Lukemattomia kertoja olen sanonut sille, että sen oli parempi olla tulematta; olen tuimasti julistanut sille, ettei sen pidä tulla. Silloin se lysähtää makuulle... ja laskien päänsä etukäpälien varaan tuijottaa minua punaisten vilkkukalvojensa lomasta. Se jatkaa sitä tunnin ajan silmää räpäyttämättä, sillä se tietää saavansa minut aikanaan lannistumaan. Koirani tietää kovin vähän, mutta sen vähän sitäkin paremmin. Huoneestani voi päästä ulos takakautta, ja joskus minä luikahdan hiljaa - mutta en voi olla vilkaisematta taakseni, ja siinä se on, murheellisen kysyvine silmineen: "Onko tuo arvollesi sopivaa?" "Pahus soikoon", minä sanon, "hae hattusi" tai jotain sen tapaista...
J.M. Barrie