Brittihallitsijat

Tehtävässä on yhdeksän Englannin ja Ison-Britannian hallitsijaa eri aikakausilta. Ratkaise kunkin hallitsijan isän nimi, milloin kuningas tai kuningatar hallitsi sekä mitä merkittävää tapahtui kunkin hallitsijan aikana.

Hallitsija: Anna, Edvard I, Henrik IV, Henrik VII, Jaakko I, Juhana Maaton, Viktoria, Yrjö I, Yrjö III

Isä: Henrik II, Henrik III, Jaakko II, Hannoverin vaaliruhtinas Ernst August, Kentin herttua Edvard, Lancasterin herttua Juhana, Lordi Henry Darnley, Richmondin jaarli Edmund, Walesin prinssi Fredrik Ludvig

Hallitsija hallitsi:

1199-1216
1272-1307
1399-1413
1485-1509
1603-1625
1702-1714
1714-1727
1760-1820
1837-1901

Hallitsijan aikana tapahtui mm:

A. Hallitsijan aikana whigpuolue pääsi valtaan ja kruununtavoittelijan Jaakko Stuartin ('vanhan teeskentelijän') vallananastusyritys raukesi. Vakavin kansannousu tapahtui Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa. Ulkopolitiikassa hallitsija lähestyi Ranskaa ja Alankomaita. Nämä valtiot tekivät Itävallan kanssa ns. neliliiton Espanjaa vastaan. Hallitsija sai Tukholman rauhassa Ruotsilta Bremenin ja Verdenin. Aiemmin perustettu Etelämeren kauppakomppania, South Sea, sai monopolin espanjalaisessa orjakaupassa. Osakkeiden hinnat kohosivat yhtäkkiä. Ihmisiin iski osakekuume. Kupla kuitenkin puhkesi ja osakkeiden hinnat romahtivat. Kriisi oli alkusysäyksenä Robert Walpolelle, jota pidettiin henkilönä, joka voisi selvittää taloudellisen kaaoksen. Walpolesta tuli maan pääministeri.
B. Hallitsijan kaikki 13 lasta kuolivat ennen hänen tuloaan hallitsijaksi. Hallitsijan pääneuvonantajana oli aluksi Marlborough'n herttua John Churchill, jonka vaikutuksesta hallitsija jatkoi sotaa Ranskaa vastaan. Ranskalaiset kukistettiin Blenheimissa. Gibraltar valloitettiin ja ranskalaisia vastaan taisteltiin useassa paikassa, kunnes allekirjoitettiin Utrechtin rauhansopimus. Englanti sai alueita mm. Nova Scotiassa ja Newfoundlandilla. Sota-aikoina maata hallitsi whig, mutta rauhanaikana vallassa olivat toryt. Englannin ja Skotlannin välille muodostettiin poliittinen liitto. Loppukaudella korrputiosyytteiden nojalla Marlborough'n herttua erotettiin ja hän pakeni ulkomaille.
C. Hän teki veljensä Rikhard Leijonamielen kanssa kapinan isäänsä vastaan. Hallitsijana hän joutui sotaan Filip Augustin kanssa. Filip valtasi hänen alueitaan. Hän joutui riitaan paavin kanssa Canterburyn arkkipiispanviran asettamisesta. Hän teki sotaretken Ranskaan, mutta kärsi tappion Bouvinesin taistelussa. Hän joutui riitaan alamaistensa kanssa, joita hän oli rasittanut veroilla. Hänet pakotettiin allekirjoittamaan Magna Chartan. Hän siten tunnusti, että monarkki oli lain alamainen. Hän kuitenkin katsoi yhä olevan lakien yläpuolella.
D. Englanti, Irlanti ja Skotlanti saivat hänestä saman hallitsijan. Hän ei kyennyt arvoaan ylläpitämään. Hän koetti rajoittaa parlamentin vaikutusvaltaa. Hän toimi välittäjänä maltillisen Englannin kirkon ja kovan linjan puritaanien välillä Hampton Courtin neuvotteluissa. Neuvottelut päättyivät nopeasti ja puritaanit lähtivät maasta. Hän otti käyttöön katoliset nonkonformisteja koskevat lait (eli sai sakkoja, jos ei osallistunut Englannin kirkon jumalanpalveluksiin). Niinpä hänen henkeään uhattiin. Vakavin yritys oli ns. ruutisalaliitto. Hän yritti yhtenäistää Englannin ja Skotlannin lakeja, mutta epäonnistui. Hän lopetti sodan Espanjan kanssa, mutta hänet vedettiin mukaan suureen konfliktiin. Hänen seuraajansa aikana käytiin Englannin sisällissota. George Villiers oli valta-asemassa loppukaudella.
E. Hallitsija vakiinnutti kuninkuudenvallan Eveshamin voitolla Simon Monfortilaisesta. Hän saattoi lujuudella sisäisen rauhan ja järjestyksen voimaan. Wales valloitettiin lopullisesti. Hän hyökkäsi Skotlantiin, mutta skottien vastarinta ei kukistunut. William Wallace ja Robert Bruce nousivat skottien sankareiksi. Parlamenttiin kutsuttiin myös kaupunkien ja kreivikuntien edustajia. Hän koitti supistaa kirkon liiallista valtaa. Hän piti huolta kaupasta, rahaoloista ja yleisestä maanrauhasta. Hän sai lisänimen pitkäsääri.
F. Hänen kaudellaan sotaa Ranskaa ja Espanjaa vastaan jatkettiin. Pariisin rauhassa maa sai Ranskalta Kanadan, osan Louisianaa sekä Senegalin. Espanjalta otettiin Florida. Pääministeriksi tullut George Grenville osoittautui hyvin joustamattomaksi eikä hän tullut toimeen hallitsijan kanssa. Välillä pääministerinä oli mm. William Pitt vanhempi. Pääministeriksi tullut Frederick North puolestaan oli kuninkaan tukija. Pohjois-Amerikan siirtokunnissa nousi kamppailu perustuslaillisista oikeuksista, joka johti Bostonissa veriseen yhteenottoon. Myöhemmin jatkuvan verotuksen vastakeinona Bostonin satamaan heitettiin 10000 punnan arvosta teetä. Tätä tapahtumaa kutsuttiin Bostonin teekutsuiksi. Lexingtonissa käytiin taistelu brittisotilaiden ja siirtokuntien välillä. Brittien armeija antautui Saratogassa. Ranska, Espanja ja Hollanti julistivat sodan Englannille. Brittien kärsimät tappiot Pohjois-Amerikassa johtivat Northin eroon. Versailles'n rauhansopimus allekirjoitettiin. Sodan tulos ja hallitsijan taipumus itsevaltiuuteen herätti kansassa tyytymättömyyttä. William Pitt nuorempi tuli pääministeriksi. Pittillä oli keskeinen asema Ranskan vastaisen liittokunnan politiikan muotoilussa. Englanti saavutti merkittävän voiton Abukirin luona käydyssä taistelussa. Lopulta allekirjoitettiin Amiensin rauha. William Pitt vahvisti maan taloudellista asemaa mm. veroja nostamalla. Tunnetuin vero oli ns. ikkunavero, joka kerättiin, jos talossa oli enemmän kuin seitsemän ikkunaa. Hallitsija puolestaan sairastui. Viimeisen 10 vuoden aikana sijaishallitsijana oli hallitsijan poika Yrjö. Hallitsijan aikana James Cook valtasi Australian.
G. Hän syöksi parlamentin suostumuksella valtaistuimelta Rikhard II:n. Hänen kaudellaan voitettiin vaikeudet ja vakiinnutettiin valta. Hallitsija oli rahapulassa. Hallitsijaa vastaan tehtiin kapinoita. Vakavin juoni oli kun walesilainen aatelismies Owen Glendower julisti itsensä Walesin kuninkaaksi ja valtasi linnoja. Myös Northumberlandin jaarli asettui hallitsijaa vastaan. Shrewsburyssa hallitsijan ja Northumberlandin jaarlin joukot kohtasivat. Hallitsija voitti taistelun. Loppukaudella hallitsija oli sairaana. Uskonnollisten toisinajattelijoiden suhteen käytettiin tiukempia toimia. Lollardisaarnaaja William Sawtry poltettiin roviolla vääräuskoisena.
H. Hänen puolisonsa oli hänen luotetuin poliittinen neuvonantaja. Hän noudatti parlamentaarisuuden vaatimuksia. Hallitsijan aikaa kuvataan Englannin historian kulta-aikana. Kaupankäynti kukoisti, teollinen tuotanto ja vienti menestyivät. Teollisuuskaupungit kasvoivat. Brittiläinen imperiumi laajentui. Muuttoliike maalta kaupunkiin alkoi. Hän suosi aluksi whigpuoluetta, mutta kallistui myöhemmin toryn puoleen. Puolisonsa kuoleman jälkeen hän vetäytyi syrjemmälle. Lordi Russelin hallituksen ulkoministeri, Palmerstonin varakreivi Henry John Temple, joutui eroamaan riitaannuttuaan hallitsijan kanssa. Palmerston oli voimakas Britannian etujen edistäjä. Hallituksen johdossa vuorottelivat lordi Russell, Edward Geoffrey Stanley, George Hamilton Gordon ja Henry John Temple pääministereinä neljännesvuosisadan ajan. William Gladstone oli myös hallitsijan kaudella useita kertoja pääministerinä. Gladstone ajoi Irlannin itsehallintolakia. Pääministeri Benjamin Disraelista tuli hallitsijan suosikki. Hallitsijan kaudella Irlannissa oli nälänhätä, Lontoossa oli Suuri maailmannäyttely. Silloin käytiin Krimin sota ja oopiumisota. Hong Kong vuokrattiin briteille 150 vuodeksi. Intiassa oli sepoy-kapina ja Etelä-Afrikassa buurisota.
I. Hän oli ensimmäinen hallitsija, joka oli Tudor-sukua. Edellisen hallitsijan Rikhard III hirmuhallituksen aikana kaikki Rikhardin viholliset tukivat häntä. Hän astui sotajoukkoineen maihin Englannissa ja Rikhard III voitettiin kuuluisassa Bosworthin taistelussa, johon päättyi ruusujen sota. Hän käytti hyväkseen aateliston heikentymistä sisällissodan aikana ja vahvisti kuninkaanvaltaa. Hän otti käyttöön kolme asetta rauhan takaamiseksi: oikeusistuimet, talouspolitiikan ja avioliiton. Hän keskitti hallinnon ja elvytti oikeusistuimia. Veronkannon tehokkuutta lisättiin. Hän varmisti asemansa lujalla ja tehokkaalla hallinnolla.

Vihjeet:
1. Sepoy-kapina (H) oli Intiassa 1857-1858. Buurisodat käytiin Etelä-Afrikassa 1880-1881 ja 1899-1902.
2. Juhana Maaton allekirjoitti Magna Chartan (C). Hän hallitsi aiemmin kuin 1602.
3. Palmerstonin varakreivi Henry John Temple (H) ei ollut pääministerinä (eikä ulkoministerinä) lordi Henry Darnleyn pojan hallitessa.
4. Yrjö I ei hallinnut 1760-1820.
5. Anna ei hallinnut 1600-luvulla.
6. Annan aikana ei käyty Krimin sotaa (H).
7. William Gladstone ja Benjamin Disraeli (H) eivät olleet pääministereinä Yrjö I:n aikana.
8. Jaakko I:n aikana oli ns. ruutisalaliitto (D). Hän ei kuulunut Hannover-sukuun.
9. Henrik II nousi valtaan kuningas Tapanin kuoltua 1154. Henrik oli ensimmäinen Plantagenet-suvun kuningas. (Heistä käytettiin myös nimeä Anjoulainen.) Hänen poikansa hallitsivat 1188-1199 ja 1199-1216. Suku hallitsi vuoteen 1399 saakka.
10. Henrik IV hallitsi aiemmin kuin Henrik VII, joka oli ensimmäinen kuningas Tudor-sukua.
11. Hannover-suvun valtakausi alkoi 1714. Myös seuraavat hallitsijat olivat hannoverilaisia. Vuodesta 1837 alkaen hallinneen hannoverilaisen puoliso kuului Saksi-Coburg-Gothan sukuun.
12. Jaakko II oli Annan isä.
13. Vuosina 1760-1820 hallinnut oli Walesin prinssi Fredrik Ludvigin poika.
14. Vuosina 1760-1820 hallinneeseen ei vaikuttanut millään tavalla Marlborough'n herttua (B).
15. Edvard I hallitsi 1272-1307.
16. Yrjö III ei hallinnut 1837-1901.
17. Hannoverin vaaliruhtinas Ernst August oli isä Hannoverin suvun ensimmäiselle hallitsijalle, joka oli kuningas.
18. Stuart-suku hallitsi 1603-1714 (Cromwellin aikaa 1653-1659 lukuunottamatta).
19. Lancasterin herttua Juhana oli isä Lancasterin suvun ensimmäiselle kuninkaalle, joka hallitsi 1399-1413.
20. Henrik IV ei ollut Plantagenet-sukua, johon kuului mm. Henrik III.
21. Richmondin jaarli Edmundin lapsi hallitsi ennen vuotta 1750. Jaakko I ei ollut Edmundin lapsi.
22. Robert Walpole (A) ei ollut pääministerinä Yrjö III:n hallitessa.
23. William Pitt nuorempi (F) oli pääministerinä Hannoverin suvun valtakaudella.
24. G tapahtui Lancasterin suvun hallitessa.
25. E tapahtui aiemmin kuin A. E ja A eivät kuuluneet molemmat peräkkäin hallinneille hallitsijoille. Tapahtumien E ja A välissä oli siis enemmän kuin yksi hallitsija.(Vain yhdessä eo. tapauksessa hallitsijat olivat peräkkäisiä. Tarkkaile vuosilukuja.)
26. B tapahtui aiemmin kuin A.
27. Tudor-suvun ensimmäisen hallitsijan aikana sattui I-kohdan mukainen tapahtuma.

Ratkaise:
A) Kuka oli kunkin hallitsijan isä?
B) Milloin kukin hallitsija hallitsi?
C) Mitä merkittävää (A-I) tapahtui kunkin hallitsijan aikana?
D) Ketä hallitsijaa voidaan sanoa yhdistyneen Ison-Britannian ensimmäiseksi hallitsijaksi? Iso-Britannia perustettiin 1.5. 1707. Aiemmin jo vuonna 1604 hallinnut käytti myös titteliä Ison-Britannian hallitsija. Kuka hän oli? Pohdiskele miksi hän käytti sitä nimeä?
E) Ketä pidetään Ison-Britannian ensimmäisenä pääministerinä? Hän tuli virkaansa vuonna 1721.
F) Kenen hallitsijan aikana olivat sepoy-kapina, buurisodat ja oopiumisota?
G) Kenen hallitsijan aikana käytiin Waterloon taistelu 1815?
H) Ketkä kaksi hallitsijoista kuuluivat Plantagenet-sukuun?
I) Ketkä kuuluivat Lancaster-, Tudor- ja Stuart-sukuihin?
J) Ketkä kuuluivat Hannover- sukuun?
K) Kuka tuli hallitsijaksi, kun ruusujen sota päättyi?
L) Kenen hallitsijan aikana käytiin Pohjois-Amerikan itsenäisyyssota?

Lisää pähkinöitä.