Seuraavia ongelmia olen havainnut ikikalenterin tekemisessä:
1. Pitkäperjantai. Mistä vuodesta alkaen pitkäperjantai on ollut pyhäpäivä? Joissakin lähteissä kerrotaan, että vuodesta 1774 alkaen. Jotkut lähteet kuitenkin kertovat, että pitkäperjantai sai suuren juhla-arvon joskus 1600-luvulla. 1600-1700 -lukujen almanakoissa olivat yleensä sekä pitkäperjantai että kiirastorstai punaisella värillä merkittyinä. Sitten kiirastorstai otettiin pois pyhäpäivien listalta.
2. Tuomiosunnuntai. Tuomiosunnuntaina kerrotaan viimeisestä tuomiosta. Tuomiosunnuntain nimi ilmestyi evankeliumikirjaan ensimmäisen kerran vuonna 1958. Nimitystä tuomiosunnuntai kuitenkin käytettiin aiemminkin, ja almanakassa se oli merkittynä ensimmäisen kerran 1864. Sitä aiemminkin viimeisen kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain aiheena oli viimeinen tuomio, vaikka päivän nimeksi merkittiin xx. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. (Viimeinen kolm. p. jälk. sunnuntai ei tarkoita 27. kolm.p.jälk. sunnuntaita vaan 1. adventtisunnuntaita edeltävää sunnuntaita, jonka numero vaihtelee pääsiäisen sijainnista riippuen.)
Vanhoissa evankeliumikirjoissa kerrotaan, että 26. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina saarnataan viimeisestä tuomiosta. Näin kerrotaan myös vuonna 1913 painetussa evankeliumikirjassa. 27. kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain tekstinä oli 10 neitsyttä. Myöhemmin 10 neitsyen teksti (nykyiseltä nimeltään 10 morsiusneitoa) siirrettiin kirkkovuoden lähinnä viimeiselle sunnuntaille. Vuoden 1913 evankeliumikirjassa ei mainita sanallakaan mikä on viimeisen kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain aihe eikä mainita sanaa tuomiosunnuntai. Evankeliumikirjassa kerrottiin kaikkien kolminaisuudenpäivän jälkeisten sunnuntaipäivien tekstit. Siitä saa sen käsityksen, että kolminaisuudenpäivän jälkeiset sunnuntait jatkuivat adventtiin asti, ja niiden aiheena olisi aina se mitä evankeliumikirjassa kerrottiin kunkin päivän kohdalla. (Eli pääsiäisen sijainnista riippuen viimeisestä tuomiostakin kerrottaisiin vain silloin tällöin.)
Mistä vuodesta alkaen viimeisenä kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina on aina kerrottu viimeisestä tuomiosta?
Sitten ruvetaankin katsomaan vanhoja almanakkoja: 1894 painetussa almanakassa kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimenä oli tuomiosunnuntai. Sen aiheena oli viimeinen tuomio. Edellinen sunnuntai oli nimeltään 26. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Silloin kerrottiin kymmenestä neitsyestä. Vuoden 1909 almanakassa kirkkovuoden viimeinen sunnuntai oli nimeltään tuomiosunnuntai. Sen aiheena oli viimeinen tuomio. Edellinen sunnuntai oli nimeltään 23. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Silloin kerrottiin veron maksamisesta keisarille. Vuodet 1894 ja 1909 olivat siis molemmat ensimmäistä vuosikertaa. Vuosien 1886 ja 1913 evankeliumikirjoissa ei mainita mitään tuomiosunnuntaista. Vuoden 1854 almanakassa puolestaan ei ollut tuomiosunnuntain nimeä, mutta silloinkin viimeisenä kolm. jälk. sunnuntaina on saarnattu viimeisestä tuomiosta. Vuonna 1750 oli 28 kolminaisuudenpäivän jälkeistä sunnuntaita. Niistä 28. kolm.jälk. sunnuntaina on kerrottu viimeisestä tuomiosta. 27. kolm.j.s. kerrottiin kymmenestä neitsyestä. 26. kolm.j.s kerrottiin "nisuista ja pahoista ruohoista." Vuonna 1768 viimeisenä kolm.jälk. sunnuntaina (25. kolm.j.s.) kerrottiin viimeisestä tuomiosta. Edeltävä sunnuntai oli 24. kolm. jälk. sunnuntai. Silloin kerrottiin Jairuksen tyttärestä. Vuonna 1791 22. kolm. päiv. jälk. sunnuntaina (viim. kolm. jälk. sunnuntaina) kerrottiin viimeisestä tuomiosta. Edellinen sunnuntai oli 21. kolm. jälk. sunnuntai. Silloin kerrottiin kuninkaan virkamiehen pojasta. Vuonna 1854 24. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina kerrottiin viimeisestä tuomiosta. 23. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina kerrottiin verorahasta.
Viimeisestä tuomiosta on varmasti kerrottu aina kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina 1700-luvun alkupuolelta lähtien. (Miten mahtaa olla sitä aikaisemmin?) Kenties sekin asia mainittaisiin jossain vanhassa kirkkolaissa. Evankeliumikirjoissa sitä ei ainakaan mainita. Asiaa ei kerrota lähdeteoksissa. Niissä väitetään yleensä vain se, että tuomiosunnuntaita vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1958. Sen sijaan Paavo Virkkusen kirjassa "Johdatus evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaelämään" (1914) kerrotaan seuraavasti: "Erityisen aseman omistaa kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, niin kutsuttu tuomiosunnuntai. Sen vakinainen järjestysnumero on 26. kolminaisuudenpäivästä, jonka saarnateksteistä aina saarnataan tuomiosunnuntaina, myöskin siinä tapauksessa, että se kirkkovuoden kuluessa myöhäisen pääsiäisen vuoksi sattuisi olemaan jokin aikaisempi kuin 26:s."
3. Liputuspäivät. Virallisesti vapun päivä tuli almanakkaan punaisella värillä vasta vuonna 1979. Sitä ennenkin vappua toki vietettiin ja siksi päivä on merkitty alkamaan 1800-luvun puolelta asti. Siis: Mistä vuodesta alkaen vappu pitäisi merkitä kalenteriin? Liputuspäivä vappu ei kuitenkaan ollut ennen vuotta 1979. Sitä aiemmin kalentereissa luki vain Vapun nimipäivä.
Liputuspäiviä alettiin merkitä mm. Helsingin yliopiston julkaisemaan kalentereihin vuodesta 1950 lähtien. Eri kalentereihin liputuspäiviä on voitu merkitä aiemminkin. Mm. Kultainen almanakka vuodelta 1947 kertoo yleisiä liputuspäiviä olevan: Runebergin päivän, Kalevalan päivän, Snellmanin päivän, Puolustusvoimain lippujuhlan, Suomen lipun päivän sekä Itsenäisyyspäivän. Eräässä 1930-luvulla ilmestyneessä seinäkalenterissa oli kalenterin alaosassa lueteltu liputuspäiviksi: Runebergin päivä, Kalevalan päivä, Snellmanin päivä, Puolustusvoimain lippujuhla, Suomen lipun päivä ja Itsenäisyyspäivä. Samat päivät mainitaan vuonna 1940 ilmestyneessä Ajastaika-kalenterissa.
Sivuillani olevaan kalenteriin on merkitty itsenäisyyspäivä liputussymbolilla vuodesta 1919 lähtien. Itsenäisyyspäivä on merkitty kursiivilla 1929 alkaen vuoteen 1979. Tuolloin itsenäisyyspäivä oli yleinen vapaapäivä. Punaisella itsenäisyyspäivä on merkitty vuodesta 1980 alkaen. Siitä lähtien päivä on ollut myös pyhäpäivä. (Toisaalta merkitäänhän vappukin punaisella, vaikka se ei ole pyhäpäivä.) 1920-luvulta lähtien (tai vuodesta 1919) on tähän ikikalenteriin merkitty alkavaksi Snellmanin päivän, puolustusvoimain lippujuhlan, Kalevalan päivän, Suomen lipun päivän ja Runebergin päivän liputtaminen. Liputuksesta on kerrottu lukuisissa teoksissa tai liputuspäivät ovat yleisesti olleet merkittyinä almanakkoihin. Isänpäivä ja YK:n päivä ovat 'virallisissa' liputuspäiväluetteloissa merkitty alkamaan vasta vuodesta 1987 alkaen. Päiviä kuitenkin liputettiin melko yleisesti jo vuodesta 1979 alkaen. Isänpäivä merkittiin yleisesti kalentereihin 1970 alkaen. (Millaista sen viettäminen oli 1950-1960-luvuilla?). Kaatuneitten muistopäivä on merkitty vanhoihin kalentereihin liputuspäiväksi yleisesti vasta vuodesta 1977 alkaen. Sitä on kuitenkin vietetty vuodesta 1940 alkaen. (Muutamiin vanhoihin kalentereihin on myös merkitty kaatuneitten muistopäivä myös ennen vuotta 1977). Mm. kansakoulukalenterissa on ainakin 1940-luvulla mainittu myös Agricolan ja Aleksis Kiven päivät. Vanhoissa kalentereissa ei lisäksi ollut mitään erillistä liputussymbolia. Lipunkuvat ilmestyivät almanakkoihin viimeistään 1970- luvulla. (Yliopiston kalenterissa vuonna 1976.) Lisäksi esim. Runebergin päivää ja Kalevalan päivää on juhlittu jo kauan ennen kuin Suomi sai oman lippunsa. Samoin Aleksis Kiven päivänäkin on ollut juhlallisuuksia ennen kuin päivä tuli kalentereihin.
Liputuspäivä on voinut tulla kalenteriin valtiollisella päätöksellä. Tällaisia päivä ovat mm. itsenäisyyspäivä ja veteraanipäivä. Moni päivä on tullut kalenteriin Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kautta. Monen merkkihenkilön liputuspäivät ovat vakiintuneet liputuspäiviksi vähitellen. Päiviä on voitu juhlia jo kauan ennen kuin niistä on tullut liputuspäiviä. Lisäksi päivällä voi olla suuri kaupallinen merkitys, joka toistuu joka vuosi. Siten mm. isänpäivä ja ystävänpäivä ovat tulleet kalenteriin vähitellen.
4. Rukouspäivät. Aluksi rukouspäivät olivat yleensä perjantaisin. Sitten ne siirrettiin vähitellen lauantaille ja sunnuntaille. Aiemmin sääntönä oli se, että päivän sattuessa sunnuntaille se peittäisi alleen pienemmän kirkkovuoden pyhän. Nykyisin rukouspäivä ei peitä alleen mitään kirkkovuoden pyhää. Rukouspäiviä on ollut Kustaa Vaasan ajoista alkaen. Kaikkia päiviä en ole löytänyt, joten ne puuttuvat tästä kalenterista. Tässä ikikalenterissa rukouspäivä on pääsääntöisesti merkitty rukouspäiväjulistuksessa olevan päivämäärän mukaan. Jos jostain on löytynyt lähde, joka kertoo päivän muuttuneen, on muutos merkitty myös tähän kalenteriin. Viikonpäivä on kuitenkin aina ollut perjantai 1700-luvulla. Epäselvässä tapauksessa päivät on jätetty pois.
5. Pyhimysten päivät. Ennen kalenterissa oli myös mukana pyhimysten päiviä. Osaa niistä merkittiin punaisella värillä. Ne olivat erilaisia eri hiippakunnissa. (Eikä niitä pitänyt olla luterilaisena aikana 1570-luvulta eteenpäin. Vanhoissa 1600-luvun almanakoissa voi kuitenkin olla joitakin pyhimysten päiviä.) Pyhän Henrikin muistopäivä tuli 'uutena' juhlana evankeliumikirjaan vuonna 2000. Evankeliumikirjan mukaan sitä voidaan viettää 19.1.
6. Keisarien ja kuninkaiden päivät. Kalenterissa oli ennen myös keisarien ja kuninkaiden merkkipäiviä. Niitäkin tavallinen kansa sai viettää vapaapäivinä ja kirkoissa pidettiin jumalanpalveluksia. Esim. 1700-luvun alussa oli Kaarle (Carolus) merkitty punaisella silloisen kuninkaan Kaarle XII:n kunniaksi. 1720-luvulla juhlittiin Fredrikiä, Ulrikaa ja Eleonooraa. 1800-luvulla juhlittiin Aleksanteria, Nikolaita. Myös keisarillisen perheen jäseniä juhlittiin. Vanhoissa almanakoissa keisarilliset päivät yleensä olivat luettelona sivulla, jossa esiteltiin keisarillinen perhe.
7. Osa pyhäpäivistä, jotka on merkitty päättyväksi vuonna 1773, on merkitty edelleen mustalla värillä pitkälle 1900-luvun alkuun asti. Osa muuttui tavallisiksi nimipäiviksi, kuten apostolien päivät. Näitä nimipäiviä ei näy tässä kalenterissa. Pietarin ja Paavalin päivää vietettiin myöhemmin 1800-luvun lopulta alkaen 5. kolminaisuuden päivän jälkeisenä sunnuntaina. (Se on sillä paikalla edelleenkin apostolien päivän nimellä.)
8. Kynttilänpäivä. Ennen vuotta 1774 oli mahdollista, mutta erittäin harvoin, että kynttilänpäivä ja laskiaissunnuntai sattuivat samalle päivälle. 1700-luvulla ainakin sellaisessa tapauksessa kynttilänpäivä siirrettiin edelliselle päivälle. Milloin tämä sääntö sitten on tullut voimaan?
9. Päivien vanhaa kieliasua et näe tässä ikikalenterissa. Kolminaisuudenpäivän jälkeiset sunnuntait ovat tässä aina samassa muodossa vaikka aiemmin ne ovat olleet muotoa: x. sunnuntai kolminaisuudenpäivästä (x. sunnuntai kolminaisuudenpäivän jälkeen). Sama koskee loppiaisen jälkeisiä ja pääsiäisen jälkeisiä sunnuntaipäiviä. Samoin helluntaissa on aina kaksi l-kirjainta, vaikka ennen siinä on ollut vain yksi l-kirjain. Helatorstai on ollut mm. helatuorstai. Kynttilänpäivä on ennen esiintynyt myös muodoissa kynttelinpäivä ja kynttilänmessu. Loppiainen oli ennen 1600-lukua Kolmen Pyhän Kuninkaan päivä tai Herran ilmestyminen. Myös esim. vuoden 1913 evankeliumikirjassa mainitaan marianpäivä, pyhäinpäivä, kolminaisuudenpäivä jne. Sen sijaan kalentereissa ne ovat muotoa: marian ilmestyspäivä, pyhäinmiestenpäivä jne. Eli päivien nimissä voi olla eroja.
10. Nimipäiviä ei saa esittää lainkaan ikikalenterissa. Niihin pääset tutustumaan parhaiten Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kotisivuilta.
11. Ikikalenterista puuttuvat tasaus- ja seisauspäivät. Siinä haastetta jollekin toiselle kalenterin tekijälle.
12. Jos 1700-luvulla jonkin apostolin päivä sattui sunnuntaille, niin kumpaako päivää vietettiin? Apostolin päivää vai sitä sunnuntaita? Vai vietettiinkö molempia? Vanhoissa kalentereissa oli yleensä merkittynä molemmat päivät. Samaa voitaisiin pohtia tilanteessa, jossa kynttilänpäivä sattui septuagesimasunnuntain kanssa yhtäaikaa. Nykyisinhän siihen on selvä sääntö. Vanhoissa almanakoissa noin vuoteen 1862 asti oli mm. kynttilänpäivän lisäksi merkitty se sunnuntai, jonka päälle kynttilänpäivä tuli. Samoin pyhäinmiestenpäivän ja mikkelinpäivän kohdalle oli merkitty myös se kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai, jonka kanssa päivät sattuivat yhtäaikaa.
13. Laskiaistiistai ja tuhkakeskiviikko olivat vanhoissa kalentereissa 1730-luvulle asti.(Laskiaistiistai oli almanakassa ainakin 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alkupuolella.) Päivät katosivat sen jälkeen almanakasta. Laskiaistiistaita ei yleensä ollut lainkaan merkittynä almanakoissa sen jälkeen. Se tuli virallisesti almanakkaan uudelleen vuonna 1977. Sitä on kuitenkin varmasti vietetty 1730-1977 välisenä aikana. Tuhkakeskiviikkoa ei merkitä yleensä mihinkään kalenteriin, mutta tässä se on mukana paastonajan alkamisen merkiksi. Luterilaisessa kirkossa päivän merkitys on ollut hyvin vähäinen ennen vuotta 2001.
14. Esim. vanha loppiainen oli nimeltään Herran ilmestyspäivä tai epifania. Se oli myös nimellä Kolmen Pyhän kuninkaan päivä. Sen jälkeiset sunnuntait olivat Herran ilmestyspäivän jälkeisiä sunnuntaipäiviä. (Tai ne olivat Kolmen pyhän kuninkaan päivän jälkeisiä sunnuntaipäiviä.) Ruotsinkielisessä almanakassa puolestaan 13.1. oli nimeltään tjugondedag jul. Se oli usein merkitty punaisella.
Kaikki korjausehdotukset otetaan mielellään vastaan! Jos löydät jonkin merkittävän tiedon jostain lähteestä, niin kerro myös lähteen nimi.