Sotapäälliköitä

Tehtävässä on yhdeksän Suomen sodissa taistellutta sotapäällikköä. Ratkaise kunkin isän nimi, sotapäällikön kuolinpäivä sekä se mikä tarina kuuluu kellekin sotapäällikölle.

Sotapäällikkö: Kaarle Juhana Adlercreutz, Kustaa Mauri Armfelt, Joakim Sakari Duncker, Yrjö Kaarle von Döbeln, Jaakko de La Gardie, Hannu Henrik Gripenberg, Hannu Krankka, Juhana Aukusti Sandels, Pekka Vesainen

Isä: Antti, Eerik, Johan Jakob, Kustaa Fredrik, Maunu Vilhelm, Odert Juhana, Pontus, Samuel, Tomas

Kuoli:

n. 1626
n. 1650
12.8. 1652
5.7. 1809
25.10.1813
19.8.1814
21.8.1815
16.2.1820
22.1.1831

Tarina sotapäälliköstä:

A. Etelä-Pohjanmaan rahvas nousi taisteluun linnaleirijärjestelmää ja sotilasmielivaltaa vastaan. Kapina kukistettiin, mikä aiheutti kansassa vihaa. Kemin, Iin ja Limingan miehet valitsivat tämän miehen päälliköksi pohjalaisten noustessa taisteluun Klaus Flemingiä ja Sigismund kuninkaan puoluetta vastaan. Hänen onnistui kukistaa Tarharannan kahakassa lähellä Kokkolaa kuninkaan voudin Abraham Melkiorinpojan johtaman joukon. Nuijamiehet marssivat yhdessä yössä 2.5 peninkulman matkan kuljettaen mukanaan Oulunlinnasta saatuja tykkejä. Raivokas taistelu Flemingiä vastaan alkoi, mutta nuijamiesten kärsittyä tappion Flemingin joukoille Santavuorella tämä päällikkö joutui Klaus Flemingin vangiksi ja hänet suljettiin Turun linnaan. Hän pääsi vapaaksi, kun Kaarle herttua oli valloittanut linnan. Hän tuli Pohjanmaan lohivoudiksi ja otti osaa pohjalaisten suksimiesten päällikkönä sotaretkeen Vienaan.
B. Monen muun Pohjanmaan talonpojan tapaan tämä talonpoikaispäällikkö Juhana III Venäjän sodan aikana johti puolustustoimia ja partioretkiä venäläisiä vastaan. Hän teki retken Vienanmeren rannalle valloittaen Kantalahden kaupungin kostoksi vienalaisten edellisinä vuosina harjoittamista hävityksistä. Paluumatkalla hän tavoitti Suomeen hävitysretkelle tulleen vienalaisen retkikunnan ja tuhosi sen kokonaan. Hän teki useita retkiä Venäjälle.
C. Tämä sotapäällikkö otti osaa Savon prikaatissa Venäjän sotaan Kustaa III:n hallitessa Ruotsia. Hän haavoittui Porrassalmen taistelussa. Suomen sodassa hän oli aluksi toisen prikaatin päällikkö. Sitten hän oli yliadjutanttina ylipäällikön lähin mies. Hän voitti venäläiset Siikajoen taistelussa 18.4. Hän taisteli myös Revonlahdella, Alavudella ja Lapualla. Ruonan sillalla ja Salmella hän torjui vihollisten hyökkäykset, mutta vetäytyi pohjoiseen. Oravaisissa hän oli saavuttaa voiton, mutta hänet kukistettiin. Suomen armeija peräytyi pitkin Pohjanmaan rannikkoa ja jätti koko maan Kaakamojokeen asti vihollisen valtaan. Hän erosi armeijasta ja meni Tukholmaan, jossa hän salaliittolaisten kanssa kukisti Kustaa IV Aadolfin ja hän sai paikan uudessa hallituksessa. Hänet ylennettiin kreiviksi. Hän oli mukana sodassa Napoleonia vastaan sekä sotaretkellä Norjassa. Hän sai tunnustukseksi Leckön kuninkaankartanon, jonka hän nimitti Siikajoeksi.
D. Tämä sotapäällikkö oli aluksi mm. Karjalan rakuunarykmentin majuri. Hän oli mukana Kustaa III:n sodassa Venäjää vastaan. Hänet ylennettin everstiksi ja määrättiin Savon jääkärirykmentin komentajaksi. Hänet nimitettiin viidennen prikaatin komentajaksi. Hän voitti Suomen sodassa venäläiset Pulkkilassa ja hän sai haltuunsa Kuopion. Hän jatkoi taisteluita Savossa, mutta peräytyi Toivalan salmelle. Ylivoiman ahdistamana hän vetäytyi pohjoisemmaksi, mutta voitti viholliset Koljonvirran taistelussa. Sitten hän taisteli Ruotsin puolella. Hänet korotettiin vapaaherraksi ja hän sai korkeita sotilasvirkoja. Hän oli mukana Napoleonia vastaan käydyissä sodissa. Hänet nimitettiin kenraaliksi ja määrättiin Norjan käskynhaltijaksi. Siellä hänet korotettiin sotamarsalkaksi.
E. Tämä sotapäällikkö palkkautui aluksi Ranskassa kreivi De la Marckin rykmenttiin, joka lähti Itä-Intiaan. Siellä hän oli mukana Guadelourin taistelussa. Hän palasi Ruotsiin ja taisteli venäläisiä vastaan Kustaa III:n sodassa. Hän osallistui kapteenina Suomenniemen kahakkaan ja hän oli mukana Porrassalmen taistelussa, jossa hän sai luodin otsaansa. Haava ei mennyt umpeen, joten hän piti mustaa silkkinauhaa otsalla. Kun Suomen sota syttyi, hän oli everstinä Uudenmaan rykmentissä ja osallistui mm. Uudenkaarlepyyn ja Lapuan taisteluihin. Hän voitti vihollisen 9-tuntisen taistelun jälkeen Kauhajoella ja voitti Juuttaalla kuuluisassa taistelussa. Tämän jälkeen hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hänestä tuli Ahvenanmaan sotajoukkojen päällikkö. Hän ajoi venäläiset pois Ruotsista ja taisteli norjalaisia vastaan ja pakotti sen Bleckåsenin sopimukseen. Rauhanteon jälkeen hän sai Länsipohjan ja Ångermanlandin ylipäällikkönä tehtäväkseen lähettää sotilaat kotiin. Hän piti Uumajassa kuuluisan jäähyväispuheensa kenraaliluutnanttina. Hän taisteli myös sodassa Napoleonia vastaan, mutta lähetettyään ilman lupaa osan divisioonasta Hampuria auttamaan, hänet asetettiin sotaoikeuden eteen. Hänet tuomittiin ammuttavaksi. Tuomio lievennettin vuoden vankeudeksi. Hänet korotettiin vapaaherraksi.
F. Tämä sotapäällikkö pääsi vänrikiksi Tukholmaan. Hän pääsi ylhäisiin piireihin. Hänestä tuli Kustaa III:n ystävä. Hovissa hän oli kuninkaan apulaisena järjestämässä iloisia näytelmäiltamia ja hovijuhlia. Häntä kutsuttiin 'Pohjolan Alkibiadeeksi'. Hänestä tuli kenraaliadjutantti ja Uudenmaan rykmentin päällikkö. Hän kunnostautui Kustaa III:n sodassa Venäjää vastaan, mutta haavoittui. Hän pysyi uskollisesti kuninkaan puolella Anjalan miehiä vastaan. Hän epäili Ruotsin kykyä puolustaa Suomea eikä halunnut sodan 1808 syttyessä ottaa vastaan ylipäällikön tehtävää, vaan hän siirtyi Norjan rajalla olevan Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Hänet ylennettiin kenraaliksi. Kustaa III:n kuoltua hän joutui epäsuosioon ja hänet siirrettiin lähettilääksi Italiaan. Hallitsevan Kaarle-herttuan suosikki Reuterholm oli hänen vihamiehensä, joka vainosi häntä ulkomaillakin. Hän pakeni Venäjälle ja muutti rauhan jälkeen Suomen alamaiseksi. Hän oli esimiehenä Suomen asiain komiteassa Pietarissa ja hoiti Suomen kenraalikuvernöörin virkaa. Hänet ylennettiin kreiviksi.
G. Tämä sotapäällikkö taisteli Kaarle IX:n sodassa Liivinmaalla ja Morits Oranialaisen johdolla Alankomaissa. Hän johti tsaari Vasili Suiskin avuksi lähetettyä retkikuntaa. Matkalla jouduttiin taistelemaan puolalaisen vallantavoittelijan Dimitrin armeijaa vastaan. Hänen armeijansa saapui Moskovaan. Puola lähetti lisäjoukkoja ja hänen oli vetäydyttävä Novgorodin kautta Suomeen. Hän valloitti Käkisalmen ja Novgorodin. Hän pyrki saamaan Ruotsin prinssin Venäjän valtaistuimelle. Kaarle Filip oli tsaarina, mutta jo seuraavana vuonna tsaariksi tuli Mikael Romanov. Stolbovan rauhan jälkeen tämä sotapäällikkö oli hallintoviroissa mm. valtakunnan marskina sotakollegion johtaja. Hän oli naimisissa Ebba Brahen kanssa.
H. Tämä sotapäällikkö tuli huomatuksi ensin Pirttimäen taistelussa Kustaa III:n sodassa. Suomen sodassa hän tuli kapteeniksi ja korotettiin sodan kestäessä everstiluutnantiksi. Hän kunnostautui johtaessaan Cronstedtin jälkijoukon Mikkelistä Leppävirtain ja Iisalmen kautta Ouluun. Hän taisteli urhoollisesti Pulkkilan taistelussa. Hänet nimitettiin Miekkatähdistön ritariksi. Hänellä oli Koljonvirran taistelussa kunniapäivänsä.
I. Tämä sotapäällikkö johti Kustaa III:n sodassa majurina osastoa Hämeen jalkaväessä. Suomen sodassa hän oli kolmannen prikaatin päällikkönä. Hän kunnostautui useissa taisteluissa ja ylennettiin everstiksi. Myöhemmin hänestä tuli kenraalimajuri. Hänelle määrättiin raskas tehtävä olla armeijan ylipäällikkönä. Tällöin hän teki liian hätäisesti venäläisten päällikköjen kanssa Kainuun antautumissopimuksen, jonka mukaan suomalainen joukko jätti aseensa ja palasi kotipaikoilleen. Sen johdosta häntä syytettiin taitamattomuudesta ja pelkuruudesta.

1. Jo tykit Juuttahall' on vaienneina, sielt' ensi viljan tuonen halla vei, ja Suomen joukko, hajan pirstaleina, on valmis kuolohon, vaan voittoon ei... Vait, kuule! Kummulla nyt hurrataan. Mies ratsastavan nähdään. Ken se on? Se vasta ääntä. Mistä riemuitahan, kun miesten hurraa raikuu ponneton? Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot, se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot ja vyörykkeenä vierii laaksohon. Haa, hän se tänne rientää ratsullansa, mies pienokainen, vanne otsallansa, se jalo, uljas, armas kenraa' on. ... Vahvistuineita rivejänsä pitkin nyt rauhallisna Döbeln ratsastaa, jokaisen parven, kaikki soturitkin terävin silmäyksin katsastaa. Sen Suomen mies ja Ruotsin saattoi nähdä, ett' aikoi jotakin hän suurta tehdä... (E) (Teoksesta: J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin Tarinat, Döbeln Juuttaalla)
2. Nyt kesäpäivä loistavi, niin oudoks muuttaa mieleni tää aamu armahainen; jos haluat, niin lehtohon, suvisen ilman sulohon nyt käymme, nuorukainen; tää päivä juhlapäivä on... Mut käsitätkö mieleni ja kyynelen mi vierevi nyt hiljaa silmistäni, ja muistoa miks herättää niin suloista, niin synkeää tää päivä mielessäni? On viides heinäkuuta tää. Koittaapi päivä, loppuun käy; monesta, jälkeä ei näy, kun kulunut on suotta. Vaan tää jäi mulle muistohon, tää viides heinäkuun,... se Dunckerin vei kuolohon. (Teoksesta: J L Runeberg: Vänrikki Stoolin Tarinat, Heinäkuun Viides Päivä)
3. Ken joen rannall' on tuo mies ylhäinen, jok' yli vetten, maiden katsahtaapi? Jo ryhti, huulten uhka, säihke silmien, kädessä miehekkäästi miekka tulinen urosta, sotilasta muistuttaapi... Hän tuossa näkee Siikajoen (C)maiseman niin kolkkona kuin ruumiin laudallansa, hän Suomen sodan muistaa vielä kolkomman, häpeän, paon, hylyks jääneen kunnian ja ryssäin pilkkanaurun takanansa.... Näät Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman. (Teoksesta: J L Runeberg: Vänrikki Stoolin Tarinat, Adlercreutz)
4. Läks' joukko reipas, nuori lakeilta Limingan, sotahan itsens' suori uhaksi sortajan. Käy Hannu Krankka heitä, mies uljas, johtamaan; Vienassa surman teitä jo oppi astumaan. Levinnyt kaikkialla on tieto kamalin: on lyöty Nokialla jo joukko Ilkankin. Mut suremaan ken jouti, kun tullut tieto on, ett' tulossa on vouti, jo Abram Melchersson. Hän luulee voivans', houkko, lannistaa Pohjanmaan, ja sotilaita joukko häll' ompi seurassaan. Mut Krankka tämän kuullen näin miettii mielessään: sit' ennen niin mä luulen, viel' leikki leikitään... Ja joukko reipas lähti lakeilta Limingan, ja joutuisasti ehti se luokse Kokkolan... Ei nuijajoukko taivu, saa vouti tappion: ken verihins' ei vaivu, hän pyrkii pakohon. (A) (Teoksesta: Kaarlo Kramsu, Runoelmia, Hannu Krankka)
5. Sandels taisteli Koljonvirralla ja hänet nimitettiin Norjan käskynhaltijaksi. (D on Sandelsin).
6. Kustaa Armfelt kuoli 19.8. 1814. Hän ei osallistunut Suomen sotaan.
7. Jaakko De la Gardien isä Pontus De la Gardie hukkui Narvajokeen. Hän oli ollut ylipäällikkönä pitkässä vihassa. Hän valloitti mm. Käkisalmen.
8. Odert Juhanan poika kuoli eo. sotapäälliköistä ensimmäisenä Haminan rauhan jälkeen.
9. Antin poika kuoli 1626.
10. Vuorineuvos Samuelin poika kuoli n. 22 vuotta Haminan rauhan jälkeen.
11. I ei ole Kustaa Fredrikin pojan tarina.
12. Vain yhden isän ensimmäinen etunimi alkaa samalla kirjaimella kuin hänen sukunimensä.
13. Hannu Krankka kuoli aiemmin kuin Jaakko De la Gardie.
14. Majuri Kustaa Fredrikin poika kuoli Suomen sodan aikana .
15. Pekka Vesainen ei ole Eerikin poika.
16. Pekka Vesainen sekä Pontuksen ja Eerikin pojat elivät kaikki Täyssinän ja Stolbovan rauhan aikoihin.
17. Tarina B:n henkilö kuoli aiemmin kuin tarina G:n henkilö.
18. F, H ja I sattuivat 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.
19. Tuomari Johan Jakobin poika kuoli myöhemmin kuin kornetti Tomasin poika.
20. Gripenberg kuoli ennen vuotta 1815.
21. Adlercreutz kuoli aiemmin kuin Döbeln. Maunu Vilhelm ei ollut kummankaan isä.

Ratkaise:
A) Kuka oli kenenkin sotapäällikön isä?
B) Milloin kukin sotapäällikkö kuoli?
C) Mikä tarinoista A-I kuuluu kullekin sotapäällikölle?
D) Ketkä viisi eo. sotapäälliköistä taistelivat Suomen sodassa 1808-1809? Minkä nimiseen rauhaan Suomen sota päättyi?
E) Kuka eo. sotapäälliköistä oli mukana sodassa, joka käytiin juuri Stolbovan rauhaa ennen?
F) Kenen sotapäällikön tarina on pitkänvihan 1570-1595 ajoilta? Minkä nimiseen rauhaan pitkäviha päättyi? Kuka tehtävässä mainittu isä taisteli myös pitkässä vihassa?
G) Kenen tarina on nuijasodan 1596-1597 ajoilta?
H) Armfelt- niminen mies taisteli Ison vihan eli Suuren Pohjan sodan aikaisessa Napuen taistelussa 19.2. 1714. Oliko kyseessä Kustaa Mauri Armfelt?

Muita pähkinöitä.