Sivulla luetellaan suomalaisissa kalentereissa ennen olleita pyhäpäiviä, joita ei enää nykyisin vietetä pyhinä. Osa pyhäpäivistä on katolisen kirkon pyhiä, joita ei ole vietetty Suomessa uskonpuhdistuksen jälkeen. Osa päivistä katosi uskonpuhdistuksen jälkeen vähitellen. Osa pyhäpäivistä katosi almanakasta vuonna 1571. Mahdollista kuitenkin on, että useita näistä päivistä silti vietettiin vuoden 1571 jälkeenkin.
Luetelluista pyhäpäivistä kaikki apostolien päivät, käyntipäivät eli kanttaipäivät, Marian etsikkopäivä, 3. ja 4. pääsiäispäivä, 3. ja 4. helluntaipäivä sekä 3. ja 4. joulupäivä olivat pyhäpäiviä Ruotsi-Suomen luterilaisessa kirkossa vuoden 1772 pyhäuudistukseen saakka. Almanakassa ne olivat merkittyinä punaisella värillä vuoteen 1773 asti. Vuodesta 1774 lähtien osaa niistä merkittiin kalenteriin yhä mustalla värillä, mutta päivät eivät enää olleet pyhäpäiviä.
Sivulla luetellaan myös kalentereissa ennen olleita pyhimysten päiviä, mutta ne ovat katolisen kirkon ajalta (1500-luvulta ja sitä ennen). Luterilainen kirkko ei ole pyhimyksiä hyväksynyt. 1990-luvun lopulla luterilainen kirkko kuitenkin julkaisi nykyaikaisen version pyhien ihmisten muistopäivistä. Siinä on mukana myös alla mainittuja pyhimyksiä.
Joissakin 1700-luvun almanakoissa (vuoteen 1773 asti) jaettiin pyhäpäivät kahteen ryhmään: sunnuntai- ja juhlapäiviin sekä "vähempiin" pyhäpäiviin. "Vähempiä" pyhäpäiviä ( eli pikkupyhiä) olivat mm.: Paavalin kääntymyspäivä, Mattias, Filippus ja Jaakob, Pietari ja Paavali, Jaakob, Bartolomeus, Matteus, Simon ja Juudas, Andreas, Tuomas, käyntipäivät, 3. pääsiäispäivä, 3. helluntaipäivä sekä 3. joulupäivä eli Johannes evankelista. Nelipäiväisistä joulu-, pääsiäis- ja helluntaijuhlista siis kolmas päivä on ollut juhla-arvoltaan pienempi kuin ensimmäinen, toinen ja neljäs päivä.
Apostolien päivät:
Pietarin ja Paavalin päivä (29.6.) Vietetty Roomassa jo 200-luvulta alkaen Pietarin ja Paavalin yhtäaikaisen marttyyrikuoleman muistoksi. (He kuolivat vuosien 62-69 tietämillä.) Pietari ja Paavali olivat erityisasemassa apostolien joukossa.
Apostoli Pietari oli kotoisin Galilean Betsaidasta. Hän asui Kapernaumissa kalastajana. Hän oli Jerusalemin seurakunnan johtaja. Perimätiedon mukaan hän kuoli ristillä Roomassa Neron vainoissa. Häntä pidetään ensimmäisenä paavina. Pietari oli "kallio, jolle Kristus rakensi kirkkonsa." Pietarilla on yleensä kädessään yksi tai kaksi avainta. Toinen Pietarin tunnus on ylösalaisin käännetty risti.
Paavali oli kotoisin Kilikian Tarsoksesta. Hän teki lähetysmatkoja mm. Kyproksella, Vähässä-Aasiassa, Tessalonikassa, Efesoksessa ja Korintissa. Paavali kirjoitti suurimman osan Uudessa testamentissa olevista kirjeistä. Hänet vangittiin Jerusalemissa ja vietiin Roomaan vankeuteen. Hän kärsi perimätiedon mukaan marttyyrikuoleman myös Neron vainoissa. Paavali oli "kaikkien kansojen apostoli". Paavalin tunnus on miekka. Hänet mestattiin miekalla.
Pietarin ja Paavalin päivän evankeliumitekstinä luettiin Matt. 16: 13-19.(Nykyisin sama teksti luetaan apostolien päivän toisen vuosikerran evankeliumitekstinä.) Katolisena keskiaikana järjestettiin Suomessakin Pietarin ja Paavalin päivänä korkeimman arvoluokan kirkkojuhlia.
Onkiminen oli kalastaja Pietarin päivänä suosittua. Kautta maan oli tapana kylvää nauris Pietarina. Paikoin päivä on ollut myös lehtokaskien hakkuuaika. Jos tuuli on pohjoisessa ja on kylmä, tulee huono puolukkavuosi. Päivää kutsuttiin myös Kesä-Pietariksi.
Andreas (30.11.) oli kotoisin Betsaidasta Galileasta. Hän levitti evankeliumia Kreikassa. Andreasta pidetään venäläisten apostolina. Hän on myös mm. Skotlannin suojelupyhimys. Patraksen kaupunkia pidetään hänen marttyyrikuolemansa paikkana. Andreas oli kalastaja, kuten veljensä Pietari. Päivän evankeliumissa kerrottiin Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista. (Matt. 4: 18-22).
Päivän säästä on ennustettu talven ilmoja. Yleensä Antin päivää on pidetty taitteena kylmempään säähän. "Antti turkin antaa." "Antti talven aloittaa." "Antti aisoilla ajaa." Kansan keskuudessa päivästä tuli suurkalastajien kokous- ja juhlapäivä. Sanontoja mm.:"Anna, Antti, ahvenia". Entisaikojen suomalaisten metsämiesten parissa Andreaasta tuli Antero Vipunen, vipuansojen virittäjä.
Jaakob (Sebedeuksen poika) (25.7.) oli Genesaretin rantaseudun kalastaja. Hänet mestattiin vuonna 44. Legendan mukaan hän saarnasi evankeliumia Espanjassa. Hänet on tiettävästi haudattu Espanjaan Santiago de Compostelaan, josta keskiajalla muodostui pyhiinvaelluskohde. Ennen määränpäätä vaeltajat heittivät pois syntitaakkaa kuvaavan kiven. Jaakobin päivän evankeliumissa kerrottiin Jeesuksesta ja Sebedeuksen pojista (Matt. 20: 20-23). Jaakobia kutsutaan Jaakob vanhemmaksi erotukseksi Jaakob Alfeuksen pojasta.
Kansanperinteessä Jaakko heittää kylmän kiven järveen ja lopettaa uimakauden. Jaakon päivänä ohitetaan kesän korkein piste. Yöt pitenevät. Syyskesä alkaa. Jaakko määrää myös sään: "Mitä Jaakkona, sitä Lauriin." Kirkas ja lämmin Jaakko tietää kylmää joulua. Ennenvanhaan Jaakkona pidettiin markkinoita. Ukonilmoja torjuakseen piti Jaakkona välttää kolinatöitä. Jaakon päivän pyhittäminen näkyi paikoin pirtin lattian puhdistamisena ja lehtien lattialle levittämisenä.
Johannes (evankelista) (27.12.) kuoli noin vuonna 100. Johannes oli Jerusalemin seurakunnan johtajia. Hän oli myös Sebedeuksen poika. Hän asui perimätiedon mukaan Efesoksessa ja oli karkoitettuna Patmos-saarella. Johannes evankelistan päivän evankeliumina kerrottiin Johanneksen evankeliumin loppu eli "kaiken tämän todistaja" (Joh. 21: 19-24). Johannes evankelista oli merkittynä myös vuoden 1772 jälkeen almanakkaan vuoteen 1928 asti mustalla värillä. Päivä tuli takaisin apostoli Johanneksen päivän nimellä almanakkaan vuodesta 2001 alkaen siten, että sitä vietetään jos päivä on sunnuntai.
Filippus ja Jaakob (1.5.) (myöhemmin muistopäiväksi tuli 3.5.) Filippus oli kotoisin Betsaidasta. Filippus kuoli Hierapoliissa, jossa hänet legendan mukaan ristiinnnaulittiin ja kivitettiin. Jaakob Alfeuksen poika legendan mukaan ristiinnaulittiin ja lyötiin kuoliaaksi Egyptissä, jossa hän oli saarnannut evankeliumia. Jaakobia kutsutaan Jaakob nuoremmaksi erotuksena Jaakob Sebedeuksen pojasta. Pyhän Filippuksen ja Jaakobin päivän evankeliumitekstinä oli "tie, totuus ja elämä." (Joh. 14: 1-14.)
Bartolomeus (24.8.) (lienee sama kuin Natanael) Bartolomeus saarnasi evankeliumia Mesopotamiassa, Intiassa ja Armeniassa. Hän sai marttyyrikuoleman ristinpuussa. Sitä ennen hänet oli nyljetty elävänä. Pyhän Bartolomeuksen päivän evankeliumitekstinä oli: "se, joka palvelee on suurin." (Luuk. 22: 24-30). Päivää kutsuttiin myös nimillä "Bartelsmässa tai Bårsmässa."
Päivä oli myös kansanperinteessä tärkeä säänhavaintopäivä, Pärttyli. Se merkittiin usein ensimmäiseksi syyspäiväksi. Muuttolinnut valmistuvat lähtöön. Keltaisia lehtiä näkyy yhä enemmän puissa. Vedet jäähtyvät. Bartolomeus heittää kolmannen kylmän kiven järveen. Pärttylinä ei enää sopinut kylvää ruista. Päivänä voitiin ruveta nauttimaan viljellyn maan antimista. Bartolomeus määrää säätä eteenpäin: 'Mitä sää Pärttylinä, sitä sää sinä syksynä'. "Päivän Perttulin perästä, ei lähde kuura kuusikosta, halla ei haon takoa." Pärttylinä ennustettiin myös koko talven ilmoja. Bartolomeus on kuvattu Perttelin kunnanvaakunassa.
Tuomas (eli Didymos) (21.12.) julisti legendan mukaan evankeliumia mm. Intiassa. Hänen sanotaan vieneen kristinuskon itään. Hänet tapettiin miekalla tai peitsellä. Pyhän Tuomaan päivän evankeliumitekstissä kerrottiin epäilevästä Tuomaasta (Joh. 20: 24-29).
Tuomas tuo kristikunnalle joulun ja julistaa joulurauhan. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi." Joulun valmistelun pitäisi olla jo loppuun suoritettuina. Kaiken ulkonaisen piti olla valmiina, kun Tuomas saapui. Hyvät ruoat ja juomat kuuluivat Tuomaan päivään.
Matteus (evankelista) (21.9.) eli Leevi Alfeuksen poika. Hän oli alun perin publikaani. Pyhän Matteuksen päivän evankeliumissa kerrottiin siitä, kun Jeesus kutsuu Matteuksen (Matt. 9: 9-13). (Nykyisin sama teksti luetaan 4. sunnuntain helluntaista 3. vuosikerran tekstinä.)
Päivää sanottiin Syys-Matiksi.
'Mukula-Matti' oli paras aika nostaa perunat. Syys-Mattia kutsuttiin myös Hauta- ja Nauris-Matiksi. Silloin nostettiin myös nauriit. Sitä kutsuttiin myös Rapa-Matiksi syysteiden huonon kunnon vuoksi. "Matti puhteet tuo, Matti puhteet vie." Syys-Matti siis aloittaa puhdetyöt, Talvi-Matti (Mattias) lopettaa.
Simon Kananeus (Kiivailija) ja Juudas (Jaakobin poika) Taddeus (28.10.) Erään perimätiedon mukaan Simon ristiinnnaulittiin ja sahattiin kappaleiksi. Juudas, joka mahdollisesti on sama kuin Taddeus (tai Lebbeus) nuijittiin ja ristiinnaulittiin. Simonin ja Juudaksen päivän silloisessa evankeliumissa Jeesus antaa matkaohjeet apostoleille (Matt. 10: 5-15).
Simon päivänä maa ja vedet alkavat jäätyä. "Simo siltoja tekee." Juudas Taddeus on talven alku. Simon päivää pidetään myös onnettomuuden päivänä mm. Keski-Euroopassa. Keski-Euroopassa Simon on kaikkien tohvelisankarien suojeluspyhimys. Simo on myös teurastaja, Sika-Simuna: "Simo sikoja pistää, että pyhiksimiehiksi makkaraa saa."
Mattias (24.2.) ja karkausvuosina (25.2.) Mattias valittiin apostoliksi Juudas Iskariotin tilalle. Mattiaan päivän evankeliumissa kerrottiin Jumalan salaisuuden tuntemisesta (Matt. 11: 25-30). Päivän epistola oli Apostolien tekojen ensimmäisen luvun lopusta.
Päivän kansanomainen nimi oli Talvi-Matti (tai Kevät-Matti). Sitä kutsuttiin myös Kakara-Matiksi ja Varis-Matiksi. Kakara-Matti on saanut nimensä siitä, kun hevosen lantakokkareet kalisevat jääpalloina hevosmiesten jaloissa. Varis-Matti kertoo varisten vilkastuvasta elämästä. Matti oli kevätkauden alkupäivä: "Matti kevään tuopi." Jos Matin päivänä pyrytti, lunta tuli vielä monta kertaa ennen kevättä. Talvi-Mattiin on liittynyt omituisia kieltoja: Jos tällöin kampasi tukkansa, se alkoi irrota. Jos ompeli, puri käärme kesällä. Mattina ei saanut päivällä maata, vaan oli oltava jalkeilla aamusta iltaan.
Paavalin kääntymyspäivä (25.1.) Tätä Apostoli Paavalin muistojuhlaa on vietetty 900-luvulta alkaen. Paavali eli Saul (Saulus) oli kutsuttu pakanain opettajaksi. Kristittyjen vainoaminen oli hänestä välttämätöntä, kunnes kaikki muuttui. Hän sai ilmestyksen matkalla Damaskokseen. Sen vaikutuksesta hän kääntyi kristinuskoon. Hänestä tuli evankeliumin julistaja. Paavalin päivän evankeliumissa kerrottiin opetuslasten tulevasta palkasta (Matt. 19: 27-30). Päivän epistola oli Apostolien tekojen yhdeksännestä luvusta.
Kansanperinteessä karhu kääntää kylkeään. Paavalin päivä on talvennapa. Talvenselkä katkeaa. Myös Heikin päivänä on samanlaiset uskomukset. Paukkupakkanen merkitsee kesähelteitä. Auringonpilkahdus merkitsee hyvää papuvuotta. Paavalina syötiin hernerokkaa, koska päivän säästä ennustettiin hernesatoa. Sumu merkitsee hallaa heinäkuussa. Lumesta oli satanut Paavalin päivään mennessä puolet. "Paavali parasta talvea.""Paavali talvenselän taittaa."
Kaikki apostolien päivät olivat pyhäpäiviä vuoteen 1772 asti. Apostolien päivät poistettiin pyhäpäivien listalta jo 1741, mutta ne palautettiin takaisin kansan vastustuksen vuoksi. Apostolien päivistä korkeimmassa juhla-arvossa oli ainoastaan Pietarin ja Paavalin päivä. Myös Johannes evankelistalla oli suuri juhla-arvo. 1800-luvun lopulla Pietarin ja Paavalin päivän tekstit siirrettiin 5. kolminaisuudenpäivän jälkeiseen sunnuntaihin. Siitä tuli erityinen apostolien päivä.
Käyntipäivät eli kanttaiviikko (p+36 ja p+37) Helatorstaiviikon maanantai ja tiistai (aluksi myös keskiviikko). Alkuaan juhla, jolloin käytiin pappien johdolla kulkueina pelloilla ristiä, siunattua leipää ja pyhäinkuvia kannellen, kelloja soittaen ja rukouksia lukien. Päivät tunnetaan Ranskasta v. 470 tienoilta alkaen. Koko katolinen kirkko omaksui ne 900-luvulla. Päivistä tuli yleisiä paasto- ja rukouspäiviä. Uskonpuhdistuksen jälkeen kulkueet jäivät vähitellen pois ja keskityttiin rukoushetkiin kirkoissa. Rukoushetkiin kuului saarna rukouksen voimasta, hyödystä ja välttämättömyydestä. Keväisten rukouspäivien alkuperäisenä tarkoituksena lienee ollut avun pyytäminen maanjäristysten, tulvien, tulipalojen ja petojen aiheuttamissa tuhoissa. Sittemmin rukousaiheet koskettivat yleensä toimeentuloa ja hyvää satoa.
Kanttaipäivien kirkollinen vietto määrättiin pakolliseksi myös Ruotsi-Suomen vanhimmassa kirkkolaissa vuodelta 1571. Suomessa käyntipäivät säilyivät aina vuoteen 1773 asti luterilaisen kirkon kalenterissa. Aamulla pidettiin rukoukset ja iltapäivällä mentiin töihin. Kanttaiviikon maanantai ja tiistai olivat luonteeltaan puolipyhiä. Vaikka kanttaipäivät poistettiin pyhäpäivien listalta 1773, niistä on mainintoja kansanperinteessä vielä 1800-luvun loppupuolelta. Kansanperinteessä kesän sää muodostui kanttaiviikon sään vastakohdaksi.
3. ja 4. pääsiäispäivä (p+2 ja p+3) olivat pyhäpäivinä vuoteen 1772 asti. 3. pääsiäispäivän evankeliumina oli "Jeesus ilmestyy apostoleille, kirjoitusten täyttyminen" (Luuk. 24: 36-48). 4. pääsiäispäivän evankeliumissa Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen Tiberiaanjärvellä (Joh. 21: 1-14).
3. ja 4. helluntaipäivä (p+51 ja p+52) olivat samoin pyhiä vuoteen 1772 asti. 3. helluntaipäivän evankeliumissa kerrottiin "lampaiden portista" (Joh. 10: 1-10. Nykyisin sama teksti kerrotaan 2. sunnuntain pääsiäisestä kolmannen vuosikerran evankeliumitekstinä.) 4. helluntaipäivän tekstinä kerrottiin Joh. 6: 44-51.
3. joulupäivä eli Johannes evankelista ja 4. joulupäivä eli Viattomien lasten päivä olivat pyhiä vuoteen 1772 saakka. Kolmannen joulupäivän evankeliumina luettiin Johanneksen evankeliumin loppu eli kaiken tämän todistaja (Joh. 21: 19-24). Viattomien lasten päivän aiheena oli pako Egyptiin ja Betlehemin lastenmurha (Matt. 2: 13-18).
Marian etsikkopäivä (Visitatio Mariae) eli Heinä-Maija (Heinä-Maria) (2.7.) Vietettiin pyhäpäivänä 1200-luvulta alkaen sen vierailun muistoksi, jonka Maria teki Elisabethin luo. Paavi Urbanus VI vahvisti päivän vuonna 1389. Baselin kirkolliskokous määräsi sen viettämisestä uudelleen vuonna 1441. Agricolan kalenterissa 1544 päivä on merkitty suureksi juhlapäiväksi. Päivä poistettiin Suomi-Ruotsin luterilaisessa kirkossa pyhäpäivien listasta vuonna 1772. Se säilyi almanakassa mustalla värillä merkittynä v. 1907 saakka. Marian etsikkopäivän evankeliumissa kerrottiin Marian ja Elisabetin kohtaamisesta (Luuk. 1: 39-56. Nykyisin sama teksti luetaan Marian ilmestyspäivän toisen vuosikerran (Luuk. 1: 39-45) ja kolmannen vuosikerran (Luuk. 1: 46-55) teksteinä.).
Jos Marian etsikkopäivänä sataa, sataa monta viikkoa kansanperinteen mukaan. Silloin aloitettiin heinänteon valmistelut. Marian etsikkopäivänä ei saanut tehdä mitään "kolinatöitä", muuten ukkonen sinä kesänä saa aikaan tuhoja.
Katolinen kirkko on vuodesta 1970 lähtien viettänyt Neitsyt Marian Elisabetin luona käynnin juhlaa 31.5., koska se kuuluu ajallisesti Herran syntymisen ilmoittamisen 25.3. ja Johannes Kastajan syntymäjuhlan (24.6.) väliin. Saksalaisella kielialueella päivä on kuitenkin entisellä paikallaan (2.7.)
Jälki-Marian päivä(15.8.) eli Marian taivaaseenottamisen päivä (Assumptio Mariae). Marian kuolinpäivää on vietetty jo 300-luvulta alkaen. Silloin sitä vietettiin tammikuussa. Viisisataaluvulla se siirrettiin elokuun 15. päivään. Suomessa juhla oli keskiajalla suosittu. Myöhemmin käsitettiin Heinä-Maija (etsikkopäivä) pääjuhlaksi ja taivaaseenastumispäivälle jäi jälkijuhlan merkitys. Kansanomainen Jälki-Maria nimitys vakiintui kalenteriin. Uskonpuhdistuksen jälkeen juhlan vietto lakkasi vähitellen, mutta kalenterissa sen nimi säilyi mustalla merkittynä aina vuoteen 1907 asti. Päivään liittyi katolinen tapa vihkiä ja pyhittää erilaiset taikavoimaiset yrtit ja ruohot kirkossa. Ortodokseilla tätä päivää vietetään nimellä Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen.
Esim. Nousiaisissa oli suuri "Jälki-Marian kirkkomessu", jota vietettiin 15.8. lähinnä seuraavana pyhänä.
"Jälki-Marian päivänä pantu ruis ei loista". Päivää sanottiin myös Nälkä-Marin päiväksi.
Marian syntymäpäivä (8.9) (nativitas). Sitä vietettiin 1500-luvun lopulle asti kirkollisena juhlana, mutta päivä säilyi kalenterissa aina vuoteen 1907 asti. Luterilaisesta kirkosta päivä katosi siis pyhäpäivien listalta uskonpuhdistuksen jälkeen vähitellen, mutta mm. ortodokseilla on Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian syntymä suuri juhla. Samoin se on suuri juhla katolisessa kirkossa.
Marian sikiämä (8.12.) (conceptio). Sitä ei ole vietetty protestanttisessa kirkossa uskonpuhdistuksen jälkeen, mutta nimi säilyi Suomen almanakassa 1800-luvun lopulle asti.
Marian temppeliintuomisen päivä (21.11.). Tämä katolisen kirkon juhla tunnetaan myös nimellä Marian uhripäivä. Luterilaisessa kirkossa sitä ei vietetä. Ortodokseilla päivä tunnetaan nimellä Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian temppeliinkäynti. Marian vanhemmat veivät Marian temppeliin, jotta hänet kasvatettaisiin Herran palvelijaksi.
Ristinpäivä (3.5. Kevät-Risti). Tällöin kannettiin isokokoista ristiä kulkueessa kylvöpellolle ja rukoiltiin hyvää satokautta. Almanakassa oli myös toinen ristinpäivä eli pyhä risti (14.9. Syys-Risti) eli ristin kohottaminen (exaltatio crusis).
Golgatalla suoritettiin kaivauksia vuonna 326. Silloin löydettiin kolme ristiä, joista yksi oli Kristuksen. Perimätiedon mukaan löytäjä oli keisari Konstantinuksen äiti Helena. Ristin löytämisen paikalle rakennutti Helena temppelin. Ristiä säilytettiin kirkossa vuoteen 614, jolloin Persian kuningas Chosroes ryösti sen. Keisari Herakleios sai voiton persialaisista. Kuningas Chosroes murhattiin vähän tämän jälkeen ja hänen seuraajaansa Kavadh-Siroe solmi Herakleiosin kanssa rauhan vuonna 628. Rauhassa risti saatiin takaisin. Risti palautettiin suurin juhlallisuuksin Jerusalemiin. Läntisessä kristikunnassa nämä kaksi tapahtumaa saivat kumpikin oman juhlansa: Ristinmessu, ristin löytäminen on 3.5. ja ristin kohottaminen 14.9.
Suomessa vietettiin ristin löytämistä varhain keskiajalla, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen ristinlöytämisjuhla menetti vähitellen merkitystään. Agricolan Rucouskiriassa molemmat päivät on merkitty punaisella. Kalenterissa uskonpuhdistuksen jälkeen mustalla värillä merkittynä oli ristinpäivä (3.5.) vuoteen 1928 asti ja toinen päivä (14.9.) oli 1800-luvun lopulle saakka. Vanhoissa kalentereissa molemmilla päivillä oli sama nimi, aluksi n. vuoteen 1770 asti Pyhä risti ja sen jälkeen ristinpäivä. Monet kirkkomme on omistettu Pyhälle Ristille.
Ristinpäivä (3.5.) oli yleisesti karjan uloslaskupäivä, kalamiesten päivä ja vainajien kulkupäivä. Ristinpäivänä syötiin kalakeittoa, jotta kalaonni säilyisi. Silloin myös tehtiin taikoja lehmien hyvinvoinnin varmistamiseksi. Ristin päivänä uskottiin hyvien henkien olevan liikkeellä.
Ortodoksisessa kirkossa vietetään 14.9. Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin ylentämistä.
Johannes Kastajan kaulanleikkaus (29.8.) oli myös entinen pyhä. Agricolan Rucouskiriassa päivä on myös mainittu. Vietto pyhänä lakkasi 1500-luvulla. Päivä oli virsikirjojen kalendariossa 1845 asti ja almanakassa vielä vuonna 1907. Päivänä ei saanut kylvää ruista eikä muokata peltoa. Evankeliumitekstissä kerrottiin Johannes Kastajan mestauksesta. Ortodokseilla päivän nimenä on Herran edelläkävijän ja kastajan Johanneksen mestaus. Ortodokseilla päivän karjalankielinen nimi oli Kuiva Iivana. Se oli paastopäivä, jolloin oli lupa syödä vain kuivaa ruokaa.
Apostolien jako (15.7). Apostolit jakautuivat saarnaamaan evankeliumia ympäri maailman. (Osa lähdeteoksista kertoo, että päivänä juhlistettiin sitä, että Rooman kirkoissa sekaisin olleet Paavalin ja Pietarin pyhäinjäännökset saatiin eroteltua toisistaan ja ne pantiin järjestykseen).
Pietari vankeudessa (1.8.) Entinen pyhä. Päivää vietettiin muistoksi Pietarin vankeudesta Jerusalemissa ja Roomassa ennen hänen marttyyrikuolemaansa. Vanhoissa kalentereissa päivä esiintyy muodoissa: 'S. Petrus in vinculis' tai 'ad vincula'.
Pietari Kathedra (22.2.) (Petrus Cathedra) Entinen pyhä. Päivä oli muisto apostoli Pietarista, joka puhui ja saarnasi piispantuolista. (Apostoli Pietarin piispanistuimen juhla). Päivästä käytettiin Ruotsissa myös nimiä 'Petter katt' tai 'Per i stolen'. Pietarin päivänä talvi taittui. "Pietari paastosta kevähän suo." Päivää kutsuttiin Kevät-Pietariksi ja paasto-Pietariksi.
Maria Magdaleenan päivä (22.7.). (Magdalan Maria) Entinen pyhä. Maria oli ylösnousseen Herran ensimmäinen todistaja. Päivä oli myös merkitty vuoden 1575 evankeliumikirjaan. Siinä evankeliumitekstinä mainittiin "fariseus ja syntinen nainen" (Luuk. 7:36-50). Päivää ei kuitenkaan enää ollut seuraavissa evankeliumikirjoissa.
Evankelista Luukkaan päivä (18.10.) Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja. Hän oli ammatiltaan lääkäri.
Evankelista Markus (25.4.). Vanhimman evankeliumin kirjoittaja. Hän kärsi marttyyrikuoleman Egyptin Aleksandriassa. Hänen jäännöksensä kulkeutuivat Venetsiaan, jossa Markuksen kirkko on omistettu hänelle. Markus avaa Etelä-Suomessa pellon maamiehille auroineen ja antaa käen kukunnallaan ilmoittaa suven sanoman: kesä on saapumaisillaan. Kaikkialla maassa seurattiin Markun yön säätä. "Markku käell kielen antaa ja sahrat pelloll kantaa." "Jos Markun yö on kylmä, niin on 40 kylmää yötä peräsin." "Jos Markun varpaat palelee, niin tulee kylmä kesä."
Sielujen päivä (2.11.) on kenties ollut pyhäpäivä vielä 1500-luvulla. Uskonpuhdistuksen jälkeen se yhdistettiin pyhäinpäivään. Ruotsi sai vuonna 1983 uuden pyhäpäivän: "Söndagen efter Alla helgons dag". Sitä kutsutaan myös nimellä "Alla själars dag".
Pyhimysten päivistä:
Suuri vaikutus Suomen keskiaikaisen kirkon jumalanpalveluselämään ja kansanomaiseen hurskauteen on ollut katolisen kirkon uskolla pyhimyksiin. Yleisesti palvottujen pääpyhimysten rinnalla oli olemassa tuhansittain muita kirkon tunnustamia pyhimyksiä, joihin tunnettiin mielenkiintoa vain rajoitetulla alueella.
Kalenteri oli keskiajalla pääasiassa piispan määräysvallassa ja oli siten kussakin hiippakunnassa erilainen. Pyhimyskalenterien eroavaisuuksia saattoivat lisätä myöskin pyhimysjuhlien luokittelussa esiintyvät erilaisuudet. Oli juhlia, jotka olivat muutoin mustalla monistettuun kalenteriin merkitty punaisella värillä, loistokappaleissa joskus sinisellä ja korkea-arvoisimmat kullanvärillä. Nämä olivat korkeamman asteen juhlia (festa fori), joina kansan oli lopetettava työnsä ja julkinen elämä oli alistettava pyhäjärjestykseen. Muut juhlat (festa chori) olivat kirkon omia juhlapäiviä ahtaammassa merkityksessä. Niiden pyhittäminen rajoittui pappien kirkon alttarilla ja kuorissa toimeenpanemiin pyhiin menoihin. Suurimmilla juhlapäivillä oli vigiliansa. Silloin juhlan vietto aloitettiin jo aattoiltana. Niillä oli myös oktaavinsa eli kahdeksan päivän päästä pidettävä jälkijuhla.
Turun hiippakunnan keskiaikaisen pyhimyskalenterin runko oli 1300-luvun dominikaaninen kalenteri täydennettynä ruotsalaisten hiippakuntien kalentereista otetuilla pyhillä. Arkkipiispa Henrik Kaarlenpojan 1396 Turun tuomiokirkon pyhäinjäännösten juhlaa varten antamassa anekirjeessä luetellaan kymmenen pohjoismaista pyhimystä. Niitä suositeltiin valtakunnan patronuksina, joihin myös Pyhä Henrik kuului. Näistä eivät kaikki kuitenkaan päässeet meillä tunnetuimpien joukkoon. Pyhimysten suosiota osoitti myös kirkkojen suojeluspyhät. Jokainen kirkko oli omistettu jollekin pyhimykselle tai pyhälle. Kussakin kirkossa oli sen vihkimispäivä tärkeä juhla. Sen tilalle tuli kirkon suojeluspyhimyksen muistopäivä.
Suomen kansallispyhimys on Pyhä Henrik, jolla oli kaksi juhlapäivää: kuolinpäivä (20.1.) sekä pyhäinjäännösten siirtojuhla (18.6.). Kuolinpäivää sanottiin yleisen tavan mukaan syntymäpäiväksi. Näitä päiviä vietti koko Suomen kirkko suurina yleisjuhlina, joille jo aattoilta oli vigiliana omistettu ja ainakin keskiajan lopulla kuolinpäivällä oli myös oma oktaavinsa. Päätilaisuus oli itse juhlapäivän messu. Sen evankeliumina oli Joh. 4: 34-39. Silloin kerrottiin siis Jeesuksen sanoista elonkorjuuta odottavista vaalenevista vainioista sekä siitä sadosta, jonka leikkaajat saavat korjata aikaisemmin työtä tehneiden kylväjien vaivannäön hedelmänä. Juhlan kuluessa luettiin jatkuvana lukukappaleena Henrikin legenda. Henrik kastoi suomalaisia. Hän tuli Eerik Pyhän ristiretkien mukana Suomeen. Henrik kuoli 20.1. 1156 Köyliönjärven jäällä. 1600-luvulla Heikin ja Henrikin päivä siirrettiin päivän verran taaksepäin. Ruotsissa Henrikin muistopäivä oli aina 19.1. (Muistopäivää on suunniteltu vietettäväksi myös luterilaisessa kirkossa vuoden 2001 alusta lähtien.) Pyhän Henrikin ohella kuuluu Suomen kotimaiseen pyhimyshistoriaan Piispa Hemming.
Vanhan kirkon marttyyreista olivat meillä korkeimmassa juhla-arvossa Laurentius (10.8.), Katariina (25.11.) sekä Ursula (21.10.). Pyhimysten joukkoon kuului myös kirkkoisiä, paaveja ja muita tunnustajia. Keskiajalla eläneistä pyhistä nostettiin suurimpaan juhla-arvoon Tuomas Akvinolainen (7.3.). Pohjoismaisista pyhimyksistä suosituimmat olivat Norjan Olavi (29.7.), Ruotsin Eerik (19.5.), Pyhä Sigfrid (15.2.), Pyhä Eskil (12.6.), Pyhä Birgitta (7.10.) sekä Pyhä Knut (7.1.)
Pyhimysten ja marttyyrien päiviä olivat mm.:
Pyhä Knut (7.1.) (vanha 7.1.; uusi 13.1.) vuodesta 1708 alkaen uudella paikalla. Päivän taustalla on kaksi tanskalaista pyhimystä: Tanskan pyhä Knut-kuningas sekä herttua Knut Lavard. Knuut Pyhä hallitsi Tanskaa 1080-1086. Hänet murhattiin 10.7. 1086. Knuut Lavard puolestaan murhattiin valtataistelussa 7.1.1131. Nuutin päivä on siis varsinaisesti Knuut Lavardin kuolinpäivä. Nuutti on joulurauhan loppumisen päivä.Vanhemmissa ruotsalaisissa kalentereissa tammikuun kolmannentoista nimi on Herran Ilmestymisen oktaavi (Octava epiphanie Domini) tai kahdeskymmenes päivä joulua (tjugonde dag jul). Viimeksi mainittu nimitys esiintyy muutamissa Ruotsin keskiaikaisissa maakuntalaeissa. Se tarkoittaa päivää, jolloin joulurauha loppuu. Useiden muiden keskiaikaisten lähteiden mukaan joulurauhan on katsottu loppuvan jo 7.1. Koska näin oli kaksi joulurauhan loppumista tarkoittavaa päivää, on Nuutti kirkollisesta vaikutuksesta saattanut hypähtää jälkimmäiseen joulurauhan loppumispäivään, joka on kirkollisen epifania-juhlan jälkipyhä. Joulurauha loppui Nuuttiin, olipa se sitten 7.1. tai 13.1. Varakkaat ovat voineet juhlia viikkoa kauemmin kuin talonpojat ja köyhä kansa jopa samalla paikkakunnalla. Vanhassa talonpoikaisessa Suomessa kylien miehet lähtivät riehakkaana joukkona kiertämään talosta taloon kestitystä vaatien. Miehet saattoivat pukeutua naiseksi, naiset mieheksi. Mukanaan he kuljettivat kummalliseksi olioksi puettua Nuuttia, jota kutsuttiin nuuttipukiksi. Nuutti ja kumppanit vaativat oluttynnyreistä viimeiset tipat. Ellei kestitystä saatu, esitettiin karkeasanainen haukkumalaulu. Olut koottiin rekeen ja saalis kuljetettiin kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.
Erakko-Paavali (10.1.) munkki
Felix pappi (14.1.)
Marcellus (16.1.) Paavi.
Pyhä Antonius (17.1.) kuoli n. 356. Egyptiläinen Antonius vetäytyi autiomaahan rukoilemaan ja paastoamaan. Hänen johdollaan muodostui erakkoyhteisö. Antonius on alkukirkon kuuluisin autiomaaisä. Häntä pidetään luostarijärjestelmän perustajana. Erakkojen askeettista elämäntapaa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Näin syntyi luostarilaitos. Suomalaisessa kansanperinteessä Pyhä Antonius on sikojen suojeluspyhimys.
Pyhä Henrik (20.1. tai 19.1.) ks. myös yllä. Englantilaissyntyinen Henrik tuli Ruotsiin vuonna 1153 ja toimi Upsalan piispana. Hän teki legendan mukaan kuningas Eerikin kanssa ristiretken Suomeen. Henrik jäi Suomeen järjestämään kirkollisia oloja. Lalli nimisen talonpojan sanotaan surmanneen hänet Köyliönjärven jäällä. Piispan ruumis haudattiin silloiseen kirkolliseen keskukseen Nousiaisiin. Vuonna 1300 ruumis siirrettiin Turun tuomiokirkkoon. Piispa Henrikistä tuli jo keskiajalla Suomen suojelus- ja kansallispyhimys. Heikki on tärkeä merkkipäivä. Karhu kääntää silloin myös kylkeään. Heikki katkaisee talven selän. Sään suhteen Heikki on Paavalin (25.1.) pari. "Kun on helppo Henrikki, niin paukkuu Paavalina." Heikin markkinat Turussa olivat ennen kuuluisat.
Sebastianus ja Fabianus (20.1.) Sebastianus oli legendan mukaan kristitty keisarillisen henkivartioston upseeri, jonka Diocletianus määräsi surmattavaksi nuolin. Hän selvisi teloituksesta, mutta myöhemmin hänet nuijittiin kuoliaaksi. Hänet haudattiin Rooman katakombeihin. Fabianus oli Rooman paavi, joka surmattiin noin v. 250.
Agnes (21.1.) Legendan mukaan hän oli 13-vuotias kuollessaan.
Emerentiana (23.1.)
Eerik Translatus (24.1.) Pyhän Eerikin luitten muuttaminen Vanhasta Upsalan kirkosta Uuteen vuonna 1273.
Brigida (1.2.) irlantilainen nunna.
Blasius (3.2.) Piispa Sebastiasta. Hänet mestattiin Liciniuksen aikana noin vuonna 316. Ruotsissa päivästä käytettiin myös nimeä Blåsmässa.
Ansgar (3.2.). Frankkilaissyntyisestä Ansgarista tuli 'Pohjoismaiden apostoli'. Ansgar syntyi 801 Amiensissa. 14-vuotiaana hän joutui munkiksi Corveyn luostariin. Vuosina 826-827 hän julisti kristinuskoa Tanskassa, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Svealaisten kuningas Björn pyysi Ludvig Hurskaalta kristinuskon saarnaajia Ruotsiin. Ansgar lähetettiin vuonna 829 Mälarin saaressa sijaitsevaan Birkan kauppakaupunkiin. 831 hänestä tuli Hampurin arkkipiispa. Hänelle uskottiin koko Pohjoismaiden lähetystoiminnan johto. Hän jatkoi työtään Bremenistä Hampurin-Bremenin arkkipiispana. Ansgarin aikana kristinusko juurtui Pohjolaan. Ansgar kuoli Bremenissä 3.2. 865. Hampurissa on Ansgarille omistettu patsas ja Birkassa kiviristi. Paavi Nikolaus I kanonisoi Ansgarin, josta tuli Skandinavian suojeluspyhimys.
Agathe (5.2.)
Dorothea (6.2.)
Apollonia (9.2.) Neitsyt Aleksandriasta. Hän kärsi kuoleman 200-luvulla. Hän on hammaslääkäreiden suojelupyhimys.
Skolastika (10.2.) Benedictus Nursialaisen sisar.
Pyhä Valentinus (14.2.) Pyhä Valentinus oli rakastavaisten auttaja ja ymmärtäjä.
Pyhä Sigfrid (15.2.) ("Siffermässa") Länsi-Götanmaan ja Smoolannin apostoli. Ruotsissa muistopäivä oli merkittävä. Suomalaisessa kansanperinteessä kanat ja siat saivat etsiä Sipin päivästä alkaen osan ruoastaan ulkosalta. "Sihverinpäivän suoja on tuhon tuoja."
Polykarpos (23.2.) Polykarpos oli Smyrnan piispa, Hän oli perimätiedon mukaan evankelista Johanneksen oppilas. Hänet luetaan apostolisten isien joukkoon. Hänet tuomittiin poltettavaksi roviolla, mutta tuli ei tarttunut häneen, joten pyöveli pisti hänet tikarilla kuoliaaksi.
Perpetua & Felicitas (7.3.) Kaksi nuorta kathagolaista naista, Perpetua ja Felicitas, kärsivät muiden kristittyjen kanssa marttyyrikuoleman vuonna 203.
Tuomas Akvinolainen (7.3.) oli kotoisin Akvinon hiippakunnasta Napolin läheltä. Hän liittyi dominikaaniseen kerjäläismunkistoon. Tuomas on keskiajan skolastiikan kuuluisin edustaja, joka sovelsi teologian tutkimukseen Aristoteleen filosofian menetelmiä. Hänen tunnetuin teoksensa oli "Summa theologiae". Hän kuoli ollessaan matkalla Lyonin toiseen kirkolliskokoukseen 1274. Hänet julistettiin pyhimykseksi vuonna 1323 ja kirkonopettajaksi 1567.
40 marttyyria (9.3.) 40 kristittyä, roomalaista sotilasta poltettiin elävinä vuonna 320 Sebastessa. (Silloin se oli Armeniaa, nykyisin Turkkia.) Kansanperinne kertoo: "Millainen on ilma 40 marttyyrin päivänä, sellaisena se jatkuu 40 päivää eteenpäin."
Gregorius (12.3.) Rooman paavi. Paavina hän oli 'Jumalan palvelijoiden palvelija'. Hän aloitti suuren käännytystoiminnan. Luther ja muut uskonpuhdistajat väittivät kirkon rappion ja pimeän keskiajan alkavan Gregoriuksesta. Vanha kevätpäiväntasauspäivä. (Mainitaan mm. Gananderin sanakirjassa 1789: "Kriu krau Kreun päivä, tasain yö, tasain päivä".)
Pyhä Kristoforos (15.3.). "Kristuksen kantaja". Keskiajalla muistopäivä oli Jaakon päivänä 25.7. Hänet kuvattiin Suomessakin vedessä kahlaavana jättiläisenä, joka viheriöitsevään sauvaansa nojaten kantaa Kristusta virran yli.
Pyhä Gertrud (17.3.) k. 1302. Gertrud tuli jo viisivuotiaana Helftan benediktiiniluostariin. Jos Kertun päivää vasten yöllä sataa, eivät juurikasvit sinä vuonna menesty. Etelä-Pohjanmaalla Kerttua kunnioitettiin paikallispyhimyksenä, erityisesti karjan suojelijana.
Joosef (19.3.) Neitsyt Marian puoliso. "Kirkas Joosepin päivä antaa hedelmällisen vuoden."
Apotti Benediktus Nursialainen (21.3) kuoli vuonna 543. Hän eli kolme vuotta erakkona Subiacossa Rooman lähistöllä, kunnes perusti vuonna 529 Monte Cassinon luostarin. Siellä hän loi kuuluisan luostarisääntönsä, jossa hän yhdisti idän ja lännen parhaat munkkiperinteet. Benediktiiniluostareista tuli Euroopan henkisen ja aineellisen kulttuurin keskuksia. Paavi Pius XII julisti Benedictuksen 'Euroopan isäksi', paavi Paavali VI 'Euroopan suojeluspyhimykseksi'. Benediktuksen tunnusmerkki oli käärme. Etelä-Pohjanmaalla Pentin päivä tunnettiin Mato-Penttinä. Silloin käärmeet eli "madot" nousevat talvikätköistään.
Ambrosius (4.4.) kuoli v. 397. valittiin Milanon piispaksi v. 374. Hän puolusti kirkon oppia areiolaisuutta ja pakanuutta vastaan. Hän alkoi käyttää jumalanpalveluksissa vuorolaulua. Saarnoillaan hän pyrki syventämään kuulijoidensa kristillistä tietoutta ja elämää.
Tiburtius (14.4.) Tiburtius oli myös ensimmäinen kesäpäivä, suvipäivä. Kansa puhui suviöistä: 12.4.-14.4. Jos suviöinä kylmää, kylmiä öitä on vielä yhdeksällä viikolla tai kylmää 40 päivää yhteen menoon. Marttyyrit Tiburtius, Valerianus ja Maximus kärsivät kuoleman yhdessä.
Anselm (21.4.) kuoli 1109. Hän oli Canterburyn arkkipiispa vuodesta 1093 vuoteen 1109. Häntä kutsutaan skolastiikan perustajaksi. Anselmin tunnetuin argumentti on ns. ontologinen jumalatodistus.
Pyhä Yrjänä (Georgius)(23.4.) kuoli 303 keisari Diocletianuksen vainoissa. Yrjänän juhlaa on juhlittu 300-luvun lopulta aluksi Palestiinassa ja myöhemmin koko kristikunnassa. Hänet tunnetaan paimenten pyhimyksenä, karjan suojelijana ja lohikäärmeen tappajana. Hän on myös partiolaisten suojeluspyhimys. Pyhästä Yrjänästä tuli myös Englannin suojelupyhimys. Päivänä oli tapana ajaa karja ulos laitumelle. Silloin huudettiin: "Pyhä Yrjö, pane hurtat kiinni." Tällä tavoin sudet olisi karkoitettu mailta kesäkaudeksi. Yrjön aattoyötä kutsuttiin siis huutoyöksi. Lisäksi kerrottiin, että "jos Yrjönyönä on pakkanen, niin on 40 yötä pakkasta."
Abbedissa Valburg (1.5.). Hän kuoli 25.2. 779. Hänen luunsa siirrettiin pyhimykseksi julistamisen jälkeen 1.5. Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon. Suomalaisen Vapun päivän kirkollista perinnettä ovat muutamat tavanomaiset työkiellot: Vappuna ei saa kylvää, touko ei menesty. Vappuna ei saa kalastaa, muutoin menettää kalaonnensa.
Johannes ante portam latinam (6.5.) Apostoli Johanneksen kirkon vihkmisen muistojuhla Roomassa.
Eerik Pyhä (18.5.) Ruotsin kuningas ja kansallispyhimys. Hän käänsi suomalaisia kristinuskoon. Hänet mestattiin vuonna 1160. Päivästä tuli Pohjoismaissa suuri kirkkojuhla. Erkin päivään liittyy sananparsia, jotka osoittavat kesäntulon edistymisvaihetta ja muita siihen kuuluvia asioita. Odotettiin, että Erkiltä alkaisi kesä: "Käki Erkin kainalos, pääskynen pivon pohjas." "Erkki suven säätää.""Erkki karjamaata kyntää." "Erkin aikainen sade ja juhannuksen aikainen pouta ovat kultaa kalliimmat."
Piispa Hemming (22.5.) Turun piispaksi 1338. Hän kuoli 1366. 1346 Hemminki lähti pyhän Birgitan kehotuksesta viemään Birgitan viestiä paaville Avignoniin. Hemminkiä kunnioitettiin pyhimyksenä jo 1400-luvulla Turussa. Vuonna 1514 vietettiin Turun tuomiokirkossa suurin juhlallisuuksin hänen autuaaksi julistamisensa juhlaa.
Urbanus (25.5.) Paavi 200-luvulta. Urpon päivää pidetään varsinaisen kesän alkamispäivänä. Jo Agricolan kalenterissa luki: "Urbanus Suven alcu." Urpo määrää kesän sään. "Urpo suveksi sääntää, Perttu toiseksi kääntää."
Petronella (31.5.) Apostoli Pietarin tytär. Pohjois-Suomessa Petronellan päivän vastaista yötä on tarkkailtu kuin suviöitä: "Jos Petronellan päivää vasten yöllä vesi jäätyy astiassa, ei tule kuppiin ei kippoon panemista, mutta jos ei jäädy, niin ohra kasvaa vaikka kannon nokassa."
Nikodemus (1.6.).
Justinus (1.6.) löysi kristinuskosta 'ainoan luotettavan ja hyödyllisen filosofian'. Hän kulki Vähä-Aasian ja Kreikan kautta Roomaan. Justinus kärsi marttyyrikuoleman Roomassa.
Erasmus (2.6.) piispa. Tunnettiin myös nimellä Elmo. Merenkulkijoiden suojelupyhimys. Hänet esitetään ankkuriköysi ja köysikela vierellään. Hänet muistetaan Pyhän Elmon tulista.
Pyhä Bonifatius (5.6.). Lähetysmatkalla Manner-Euroopassa mm. friisien maassa. Vuonna 719 paavi Gregorius II valtuutti hänet germaanien käännyttäjäksi. Hän perusti lukuisia luostareita. Bonifatiusta pidetään Saksan ja koko länsimaisen kulttuurin apostolina.
Primus ja Felicianus (7.6. tai 9.6.?)
Barnabas (11.6.) apostoli. Hän työskenteli yhdessä Paavalin kanssa lähetysmatkoilla.
Eskil (12.6.) Ruotsin Södermanlannin apostoli, joka kivitettiin kuoliaaksi vuonna 1080. Eskon päivä on hampun- ja nauriinkylvöpäivä.
Johannes ja Paavali (26.6.) Roomalaiset marttyyriveljekset.
Sampson (27.6.)
Enwald (1.7.)
Pyhä Margareta eli Marketta (13.7., siirrettiin 1700-luvulla 20.7.) Kristitty neitsyt Antiokiassa, piinattiin ja mestattiin. Hänet on esitetty taistelemassa lohikäärmettä vastaan. Hänellä on kädessään kolmihaarainen keihäs tai ristipäinen sauva. Suomalainen talonpoika käsitti tunnusmerkin lähinnä haravaksi. Päivä oli ensimmäinen heinäpäivä. Päivä oli vanhastaan ollut keskikesä ja karhunpäivä. Kirkollisena tapana oli käydä Marjetan kirkossa
Botvid (28.7.) ruotsalainen marttyyri Södermanlannista. Hän kääntyi kristityksi Englannissa. Hänet kuvataan usein toisessa kädessään kirves ja toisessa kala.
Olavi Pyhä (29.7.) oli Norjan kuningas, joka kääntyi vuonna 1015 Normandiassa kristinuskoon. Kristinusko juurtui Norjaan. Jouduttuaan vuonna 1028 tappiolle taistelussa Tanskan ja Englannin kuningasta Knut Suurta vastaan Olavi joutui lähtemään maanpakoon. Yrittäessään palata valtaan hän sai surmansa 29.7. 1030 Stiklestadin taistelussa. Olavia alettiin pian kunnioittaa pyhimyksenä. Trondheimin tuomiokirkosta, jossa Olavin maalliset jäännökset ovat, tuli pyhiinvaelluspaikka. Olavin kunnioitus levisi Ruotsiin ja Tanskaan. Suomessa hänen mukaansa saivat nimensä mm. Turun dominikaaniluostari ja Olavinlinna. Olavin päivänä ei saanut työtä tehdä. Jos Olavin päivänä sataa, sataa pitkään kansanperinteen mukaan. Päivää pidettiin ensimmäisenä syyskesän päivänä.
Pyhä Sixtus (6.8.) piispa Roomasta, mestattiin Valerianuksen vainoissa vuonna 258.
Donatus (7.8.) piispa.
diakoni Pyhä Laurentius (10.8.) kuoli 258 Roomassa Valerianuksen vainoissa. Hänet kärvennettiin kuoliaaksi tulikuumassa paistinparilassa. Laurentiuksen haudasta tuli suosittu pyhiinvaellusten kohde. Laurentiuksen kunnioitus levisi Pohjoismaihin saakka. Häntä pidetään kaikkien tulta käsittelemään joutuvien suojeluspyhimyksenä. Lisäksi hän on köyhien suojelija. Kansanperinteessä heinänteko oli Laurin päivään mennessä oltava lopussa. Lauri oli ensimmäinen rukiinkylvöpäivä. Ilmojen puolesta päivä on pelätty hallan aika. Kesä alkaa loppua. Lauri heittää toisen kylmän kiven järveen. Laurin yönä nähdään paljon tähdenlentoja. Päivä oli ensimmäinen vuoden neljästä suuresta lampaiden keritsemispäivistä. Sanontoja: "Lauri hallahousu." "Lauri lampaat keritsee, Perttuli humalat silpii." Vuoden 1575 evankeliumikirjassa (Juusten) on mainittu Laurentiuksen päivän evankeliumiteksti (Joh. 12: 24-26).
Clara (11.8.) k. 1253. (Klaara Assisilainen) Clara omaksui köyhyyden ihanteen. Klarissojen sääntökunnasta tuli fransiskaanien sisarjärjestö, joka toteutti ehdottoman köyhyyden.
Susanna (11.8.)
Tiburtius (11.8.)
Pyhä Augustinus (28.8.) kuoli 430 vandaalien piirittäessä Hippoa. Augustinus oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä. Augustinus vaikutti laajasti katolisen ja protestanttisten kirkkojen teologiaan ja koko länsimaiseen ajatteluun.
Egidius (1.9.) apotti.
Hieronymus (30.9.) kuoli 420. Hän oli aluksi paavin sihteeri Roomassa. Hän asui loppuikänsä Betlehemissä. Hieronymus käänsi Raamatun heprean ja kreikan kielistä latinan kieleen. Käännös, Vulgata, on edelleen roomalais-katolisen kirkon virallinen Raamatun versio.
Assisin Franciscus (4.10.) kuoli 1226. Hän omaksui ehdottoman köyhyyden ihanteen ja luopui maallisesta tulevaisuudensuunnitelmastaan. Hän halusi tulla Kristuksen kaltaiseksi köyhyydessä, rakkaudessa, rukouselämässä, saarnatoiminnassa ja kärsimyksissä. Hän perusti oman sääntökunnan. Suomessakin oli keskiajalla kolme fransiskaaniluostaria: Viipurissa, Raumalla ja Kökarissa.
Pyhä Birgitta (7.10.) kuoli 1373 Roomassa, oman luostarijärjestön perustaja. Hän oli keskiajan tunnetuin ruotsalainen. Hänet naitettiin 13-vuotiaana Ulf Gudmarinpojan kanssa. Puolison kuoltua Birgitta omistautui uskonnollis-poliittiselle elämälle. Hän sai paavilta luvan naisille tarkoitetun luostarijärjestön perustamiseen. Birgitta kuoli 23.7. 1373. Hänet julistettiin pyhimykseksi 7.10. 1391. Pyhimykseksi julistamisen jälkeen hänen nimensä lisättiin myös Turun hiippakunnan kalenteriin punaisella. Paavi Johannes Paavali II julisti Birgitan yhdeksi koko Euroopan suojeluspyhimyksistä 1999.
piispa Dionysius ja muut (9.10.)
Calixtus (14.10.) oli vapautettu orja, jonka paavi Zefyrinus otti diakonikseen ja uskoi hänen huolekseen Via Appian varrella olleet kristilliset hautapaikat, katakombit. Rooman ensimmäinen kristillinen hautausmaa, Callixtuksen katakombi, on hänen kuuluisa muistomerkkinsä. Calixtus oli paavina Zefyrinuksen jälkeen vuosina 217-222. Vanhoissa almanakoissa luki 14.10. Calixtus eli talvipäivä. Sitä pidettiin ensimmäisenä talvipäivänä.
Ursula (21.10.) yksi 11000 neitsyestä. Ursula oli legendan mukaan englantilainen ruhtinaantytär, joka yhdessä muiden neitsyeiden kanssa johti ristiretkeä Roomaan. Kotimatkalla he joutuivat hunnien hyökkäyksen kohteeksi.
Kuningas Kustaa II Aadolf (6.11.)
Martti Luther (10.11.) uskonpuhdistaja. Suomalaisen virsikirjan kalenteriin 1671. Vähitellen almanakkaan. Päivä on myös Martti-paavin kuolinpäivä (10.11.655)
Martinus (11.11.) kuoli 397. Martinuksesta tuli 371 Toursin piispa ja hän osoitti huolta köyhiä kohtaan. Legendan mukaan hän piiloutui hanhien koppiin välttyäkseen piispanvirasta. Äänekkäät hanhet kuitenkin paljastivat hänet. Siten hänen muistopäivänään tuli tavaksi valmistaa ateriaksi martinhanhi. Keski-ja Pohjoispohjanmaalla Martti on ollut erityinen makkarajuhla. Maiden jäädyttäminen annettiin Martin tehtäväksi: "Martti maita vahvistaapi."
Elisabet (19.11.) k. 1231. (muistopäivä myöhemmin 17.11.) Elisabet oli Unkarin kuninkaan Andreas II:n tytär ja Thüringenin maakreivin Ludwig IV:n puoliso. Thüringenin Elisabeth tuli kuuluisaksi armeliaisuudesta. Hän oli sairaiden ja köyhien auttaja. Hänet on usein kuvattu almuja jakavana ja köyhien jalkoja pesemässä.
Cecilia (22.11.) neitsyt Roomasta. Häntä kunnioitetaan kirkkomusiikin ja erityisesti kirkkokuorojen suojeluspyhimyksenä, koska hän legendan mukaan kuollessaan lauloi sydämessään urkujen soidessa.
Pyhä Klemens (23.11.) Hänet tunnetaan merimiesten suojelupyhimyksenä. Kertoman mukaan hänet upotettiin mereen ankkuri kaulassaan. Hän oli myös Rooman paavi. Häntä pidetään yhtenä apostolisista isistä. Kansanperinteessä Klemetti talven tuo.
Pyhä Katariina (25.11.) kristitty neitsyt Aleksandriasta. Legendan mukaan kun hänet piti surmata teilissä, pyörä särkyi rukouksen voimasta. Tämän jälkeen hänet mestattiin. Siinain vuorella sijaitseva luostari on omistettu Katariinalle. Kansanperinteessä Katariina oli lampaiden suojelija. Päivä oli vuoden tärkein lampaiden keritsemispäivä. Kaisan päivänä pitäisi aina olla suojasää: "Jos Kaisan suvet katoo, katoo koko vuodentulo."
Pyhä Barbara (4.12.)
Pyhä Nikolaus (6.12.) Vähän-Aasian lounaisosassa sijainneen Myran piispa 300-luvulla. Nikolaus oli moninainen hyväntekijä ja lasten suojelija. Nikolausta pidetään yhtenä joulupukin esikuvana. Nikolauksesta tuli mm. laivurien, vankien, kauppiaiden, leipurien, tyttöjen, poikien ja koululaisten suojelupyhimys. Vanhoilla suomalaisilla Nikolaus on ollut metsälintujen suojelija.
Pyhä Lucia (13.12.) kuoli noin vuonna 304 keisari Diocletianuksen vainoissa. Lucia on kuuluisa syrakusalainen marttyyri. Ennen gregoriaanista kalenteriuudistusta vietettiin 13:ntena joulukuuta sydäntalven juhlaa, josta alkaen päivä alkoi pidentyä. Siksi Lucian päivän viettoon on liittynyt monia alkuaan pakanallisia tapoja ja uskomuksia. Lucia oli varsinkin keskiajalla suosittu pyhimys. Hän on sokeiden suojelupyhimys.
Pyhä Anna (Marian äiti) (9.12. tai 15.12.), Vietettiin Turun hiippakunnassa 15.12. Silloisen ajanlaskun mukaan Annan päivä oli vuoden lyhin päivä. Annan päivä siirrettiin 1600-luvulla joulukuun 9. päivään. 9.12. sitä vietettiin muuallakin. Maria-aiheisten legendojen välityksellä Annan kunnioitus yleistyi 500- ja 600-luvulta lähtien. Kansanperinteessä joulun läheisyydestä kertoo: "Anni oluet panee" tai "Anna leipoo." Yön pituus ja päivän lyhyys kuvastuvat seuraavasta: "Onpa yötä yökötellä Annan päivän aikaan."
Pyhä Stefanus (26.12.) kristikunnan ensimmäinen marttyyri, tunnetaan hevosten suojeluspyhimyksenä. Tapanina ajettiin hevosella.
Tuomas-piispa (29.12.) Canterburyn arkkipiispa Thomas Becket surmattiin 29.12. 1170.
Pyhä Sylvester (31.12.) Rooman paavi (314-335).
Katso myös Katolisen kirkon pyhimyslista
tai Upsalan hiippakunnan kalenteri
Esim. Turun keskiaikaisen hiippakunnan kalenteri.