Näpsänakkelin labradorit

Näpsänakkelin esikoispentue on saatu maailmaan!

- kaksi tyttöä, viisi poikaa.

Miilu astutettiin helatorstain aikoihin Justlike Gigantonilla (lisätietoa alla) ja juhannuksen jälkeen ultrassa näkyi neljä pentua köllivän. Heinäkuun Miilu kasvatteli masua ja lauantaina 29.7.2006 ensimmäinen Näpsänakkelin pentue tuli maailmaan!

SYNNYTYS

Miilulta mittailtiin lämpöjä jo 56 vuorokaudesta alkaen ja tasaisesti näyttivät 37.5-37.8 astetta. Perjantaina 28.7 (63 päivää astutuksesta) aamusella lämmöt oli laskenut 36.6. Niimpä synnytystä alettiin odottaa ja kaiken maailman synnytystekstit kertailtiin varmaan kymmenettä kertaa läpi. Päivän mittaan Miilu petaili jonkun verran, mutta pääsääntöisesti pysytteli rauhallisena. Illan suussa meille heräsi epäilys että eteneekö homma mihinkään, kun avautumisvaihe oli niin "hiljainen" ja piti omien yöunien takaamisesksi soittaa eläinlääkärille ja kysyä neuvoa. Eläinlääkäri kehoitti huolella odottamaan huomiseen ja kertoi, että labradorinnoutajat yleensä selviävät synnytyksestä hyvin. Tämä tieto helpotti ja niimpä unen päästä saatiin kiinni.

Kuitenkin muutamaan kertaan piti yön aikana käydä Miilun tilannetta katsomassa ja käyttää koiruus tarpeillaan. Viiden aikaan lauantaiyönä Miilu alkoi käydä entistä levottomammaksi ja petaili ja avautumisvaiheen "oireet" kävivät yhä selvemmiksi. Seitsämän jälkeen mitattiin lämpö ja se oli edelleen alhaalla - taas yksi aihe ensikertalaisen huolestua. Kirjoissa ja kansissa kun sanotaan, että lämmöt nousee avautumisvaiheen aikana ja lisää juuri ennen työntövaihetta, niin mistäs noin alhaiset lämmöt sitten johtuisi... Taas puhelin kouraan ja eläinlääkäriin yhteyttä. Hän kertoi, että normaalilta kuulostaa ja että lämpö nousee vasta ponnistusten alettua...jes, taas katosi huoli!

Miilu alkoi läähättää entistä kiivaammin, tärisi hieman ja oli melko rauhaton, halusi koko ajan ulos eikä mikään paikka tuntunut kelpaavan. Tätä kesti tunnin, jonka jälkeen lirahti - siinä meni pentuveet! Klo 9.20 alkoi selvät poltot ja Miilu alkoi ponnistamaan. Tuumattiin Jarin kanssa, että kyllä se tästä ja yhtäkkiä hoksattiinkin, että pikkuinen pennun jalka sieltä jo pilkottaakin! Klo 9.30 ensimmäinen Näpsänakkelityttö tupsahtikin maailmaan. Miilu hieman ihmetteli, että mikäs toi on, mutta alkoi sitten pentuaan hoitaa. Kyllä vaan saa ihmetellä luonnon luomia emonvaistoja, kun katsoo Miilun toimintaa pentujensa kanssa!

Toinen narttupentu syntyi klo 10.20 ja kolmas pentu klo 10.37. Miilu alkoi olla jo hieman uupunut ja neljäs (klo 11.10) ja viides (klo 11.45) tuntuikin tulevan hieman vaimeammilla ponnistuksilla. Käytiin kävelyttämässä Miilua pihamaalla ja kuudes pentu putkahtikin itsekseen maailmaan klo 12.25. Kaikki pennut syntyivät helposti muutamalla ponnistuksella. Kuudennen pennun, kahden nartun ja neljän uroksen, jälkeen Miilu rauhoittui ja alkoi hoitamaan koiravauvojaan.

Mahassa kuitenkin tuntui vielä "möhkylä", mutta kun Miilu kovin rauhoittui niin ajateltiin, ettei siellä pentua enää ole. Kuitenkin klo 18.30 alkoi uudelleen heikot poltot, pari-kolme peräkkäin viiden minuutin välein. Polttojen aikana lorahti uudelleen pentuveet, joten puhelu eläinlääkärille oli paikallaan, kun epäily pennun jäämisestä kohtuun oli varmistunut. Lääkäri meinasi aluksi, että kyllä ne sieltä itsekseen tulee, mutta juoksutteluista huolimatta ei poltot voimistuneet ja Jari lähti Miilun kanssa käymään eläinlääkärin luon asian varmistamiseksi.

Lääkäri totesi, että kyllä siellä luultavammin pentu on ja antoi oksitosiinipiikin polttojen voimistamiseksi, kalkkipiikin kaiken varalta kalkkikramppia ehkäisemään sekä antibioottia ehkäisemään kohtutulehdusta. Miilu pääsi kotiin pentujen luokse ja pian alkoi selvästi voimakkaammat poltot. Pian näkyi häntä ja sieltä melkoisen kuivassa pussissa tulikin seitsemäs pentu, viides poika, joka saatiin elvytettyä elävien kirjoihin! Ihmeellistä, että pennussa oli elonmerkkejä, vaikka sikiövedet meni silloin klo 18.30!

Ponnistukset jatkuivat ja uusi vesipää ilmaantui emättimen suulle. Muutamalla työnnöllä sieltä syntyi kahdeksas pentu ehjässä sikiöpussissaan. Tämä tyttöpentu oli kuitenkin kuollut, eikä antanut mitään elonmerkkejä elvytysyrityksistämme huolimatta. Tämän jälkeen supistukset loppuivat ja Miilu rauhoittui.

Ensimmäiset kuusi pentua ovat erittäin terhakkaita ja yöllisten syöttämisien tuloksena myös tuo seitsämäs pentu näyttää hyvin pärjäävän ja oppi käymään tissillä alkuvaikeuksien jälkeen. Saas nähä mikä on "häntäheikin" kohtalo, jatkaako elämäänsä.

Synnytys meistä "maailmaan saattajista" oli mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Muutamia asioita huomasi, että seuraavaa Näpsänakkelipentuetta suunnitellessa tehdään toisin. Nyt kaikki on hyvin, kun synnytys on ohi ja Miilukin saa levätä

Toivon mukaan kaikki menee hyvin tästä eteenpäin ja saamme kasvatettua Näpsänakkelin ensimmäisen pentueen kunnialla maailmalle!

ENSIMMÄINEN VIIKKO

Ensimmäiset päivät meni kaikilla hieman opetellessa uuteen elämään. Pennut ovat virkkuja ja terhakkaita mustia "makkaroita". Paino nousi jokaisella 50-100g päivässä ja viikon ikään mennessä jokainen oli tuplannut painonsa, tuntuu kuin pennut kasvaisivat oikein silmissä! Maitoa siis on riittämiin ja Miilun ruokahalukin on palautunut normaaliksi. Evästä menee, mutta niin kuuluukin mennä!

Ensimmäisen viikon aikana tuhisijat eivät juuri muuta teekään kuin syövät ja nukkuvat. Ovat silti niin hellyttävän söpöjä, että pentulaatikon äärellä kuluu äkkiä pari tuntia, ellei kolmaskin! Pentujen kynnet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, joten ne leikattiin ensi kerran lauantaina. Helppo homma nukkuvilta pennuilta!

Tuttavat ovat innolla ottaneet vastaan "perheuutisen" ja osa on jo käynyt koiravauvoja tervehtimässä. Miilu ottaa innolla vastaan kaikki vieraat, mutta muita meidän omia elukoita Miilu pitää tarkkaan silmällä ja katsellaan viestittää muille, että nämä on minun!

TOINEN VIIKKO

Pentujen toinen elinviikko on alkamaisillaan kun jotkut tarmonpesät koittavat jo jaloilleen nousta. Horjuvaa on meno, mutta yksi jos toinenkin saa muutaman askeleen otettua! Parilla suurimmalla pojalla aukesi silmät 9 päivän ikäisenä ja aikalailla kaikilla oli silmät auki 10 päivän ikäisenä. Pentujen vauhdikasta kehitystä on kyllä mielenkiintoinen seurata!

Toisen viikon lopulla pennut ovat kehittyneet hurjasti! Askelia otetaan jo reippaaseen tahtiin ja kaveria haastetaan leikkiin tassulla "läimäyttämällä" ja pikkuiset hännätkin heiluu jo niin terhakkaasti! Ollaampa me kaksjalkaisetkin saatu muutamia kertoja "leikkiä" vauvojen kanssa, ilman naskalihampaita jytyyttäminen tuntuu lähinnä "huvittavalta" :) Ja tässä vaiheessa hommaa on alkanut kertyä laatikon puhtaana pitämisessä kun vauvat pissivät jo melkoisia länttejä ja sanomalehdetkin alkaa olla rullilla kun pienet jo niin tarmokkaasti pesässään peuhaavat!

Miilu on ollut laatikosta "pitkiäkin" aikoja pois ja imetysvälit ovat selvästi pidentyneet. Kun laatikossa on hiljaista Miilu nukkuu rauhassa laatikon vieressä viileämmällä paikalla, mutta kun sen sortin ininät alkaa, että nyt olisi ruoka-aika, niin hyvin Miilu hommansa hoitaa.

Pentueilmoitus lähti kennelliittoon ja nimiksi tytöille tulee Rapatuikki ja Haili. Pojista tulee Kuru, Vimpa, Teisti, Toutain ja Elaska. Samoihin aikoihin kun kennelnimi oli viime syksynä päätetty, niin Jari tuumasi, että ensimmäinen Näpsänakkeli on sitten Rapatuikki. Rapatuikki kun on kolmipiikki-kalan "lempinimi", niimpä koko pentue päätettiin ristiä "kaloiksi". Ja juuri tuo Näpsänakkelin Rapatuikki on se "Tikla"-tyttönen, joka meille itsellemme jää!

KOLMAS VIIKKO

Pentujen kolmas elinviikko on aluillaan ja laatikossa käy melko kuhina, kun koko katras on hereillä. Kauaa eivät vauvat jaksa touhuta vaan pian taas uni saa vallan. Kolmen viikon merkkipäivän kunniaksi pennuille tarjoiltiin "juhla-ateria" lautaselta ;) Emon maidon vastikkeeseen lisättiin hieman keitettyä kananmunaa ja kun pennut hoksasivat idean niin kuppi oli pian tyhjä. Liekkö pieni annos vai labradorin kuuluisa ruokahalu? ;) Sen jälkeen pennuille on useampana kertana päivässä annettu ruokaa, emon maidonvastikkeeseen tai piimään ollaan sekoitettu papanoita, jauhelihaa, kananmunaa yms ja hyvin maistuu.

Hammaskalusto vauvoilla alkaa olla jo melko hyvä ja pienillä naskaleilla varpaan jyttyyttäminen ei ole enää niin huvittaa kuin hetki sitten kun hampaita verhosi vielä pehmeät ikenet. Pennut ottaa jo melkoisia laukka-askelia ja temmellystä riittää. Vauvat alkavat näyttää koirilta...pieniltä koirilta!!

Kolmannen viikon lopuilla pennut pääsivät ulos ihmettelemään maailmaa. Toiset tutustelivat hieman varovaisemmin ja toiset taas panivat painiksi hetken nuuskuttelun jälkeen! "Paritellen" pennut pihalla kävivät, niin samalla oli hyvä tutkailla pentujen käyttäytymistä! Luonne-eroja on jo selvästi nähtävillä. Pihalla pennuista sai hienoja kuviakin !!

NELJÄNNESTÄ KUUTEEN VIIKKOON

Aika kuluu todella vaudilla ja pennut kasvavat silmissä. Pennut ovat pikkuhiljaa pihamaalla laajentaneet reviiriään. Heti pentujen herättyä koko katras viedään pihalle, joten sisäsiisteyskasvatus on alkanut. Kaikki pennut on tosi reippaita ja pihamaalla temmeltävät ja tutkivat paikkoja innokkaana, eikä turhaan äänistä hetkahda! Vieraita kun tulee, niin lauma on innolla hännät heiluen tervehtimässä, niin aikuiset, lapset kuin koiratkin otetaan lapukan ystävällisyydellä vastaan!

Luonne-erot ja ulkonäölliset erot ovat alkaneet selkiytymään ja pennut tunteekin jo ilman merkkejä miltei poikkeuksetta, vaikka saman värisiä natiaisia kaikki ovatkin! Aikaa ja vaivaa pennut kyllä vaativat ja täytynee sanoa, ettei aikaa paljon muille jutuille enää työpäivän jälkeen jääkään kuin hoitaa tätä seitsenpäistä katrasta! Pentujen onneksi olemme saaneet työvuorot sovittua niin, ettei vauvojen tarvitse olla keskenään kotona muutamaa tuntia kauempaa.

Pennuille on annettu kiinteää ruokaa ja hyvin näyttää maistuvan. Tissiltä ollaan vierotettu ja näin kuuden viikon iässä pennut eivät enää paljoa Miilua näekään. Tasaisesti ovat kaikki kasvaneet, vaikka jonkin verran painoeroja tietenkin on.

Oma rakas Tiklamme on jo selvästi erottunut joukosta ja se onkin meidän kaksijalkaisten lellikkipentu! Tästä se yhteistyö alkaa hioutumaan :)

Ensimmäinen "riistatesti" tehtiin pentujen ollessa kuusi viikkoisia ja täytyy sanoa, että todella kasvatamme riistaviettisiä, metästyslinjaisia lappiksia!! Kaikki kantoivat riistaa, toiset hieman touhukkaammin kuin toiset, mutta kaikkia homma kiinnosti, eikä kukaan heittänyt heti kättelyssä "hanskoja tiskiin". Toiset seurasivat tavilla vedetyn pienen jäljen muitta mutkitta ja voi sitä hännän heiluntaa kun pentu pääsikin päämäärän luo!! Kyllä tuommoinen innokkuus tuntuu palkitsevalta!

KUUDENNESTA VIIKOSTA LUOVUTUKSEEN

Kyllä vain seitsenpäinen pentulauma saakin melkoiset mylläkät aikaan kun ovat virkeimmillään. Onneksi on iso piha ja ne saa huoletta siellä temmeltää. Hyvä vain, ettei minulla ole mitään kovin kummoista puutarhaa, sillä jo noita muutamaa hassua pehikkoakin on melko kivasti karsittu :)

Vaikka alkuun ajattelin, että miten näistä söpöliineistä raskii luopua, niin kyllä tässä vaiheessa pennut jo alkavat olemaan niin riiviöitä, että mielellään päästää ne maailmalle, kun on huolella perheet valinnut ja tietää pentujen pääsevän hyviin koteihin! Kun pennut olivat sen seitsämän viikkoa niin viikonlopun aikaan lähti neljä maailmalle ja pirttiin tuli hiljaista. Tottahan kolmekin pentua vielä vauhtia pitää yllä, mutta hiljaista siihen nähden, että niitä oli seitsämän. Haikea olo iski vasta viimeistä pentua luovutettaessa kun tajusin, että Tiklalta lähtee nyt leikkikaveri! Toisalta hyvä niin, nyt on aikaa enemmän juuri Tiklalle... ja niistä leikkikavereista: jäihän tänne meidän lisäksi Rilla, Miilu ja Sinna... ai leikkikaverin puutetta?

Näin on ensimmäiset Näpsänakkelit saatu maailmalle ja innolla seuraamme pentujen kasvua metsästyskoiriksi!

Kuvia pikkuisista löydät täältä!

Isänä Justlike Gigantoni, "Miro"

s. 4.1.2004
Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Silmät: Ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia
Nome: FIN-KVA
Näy: NUO-H
Käytetään käytännön metsästykseen
Kasvattaja: Justlike/Sören Norén
Omistaja: Eero Jussilainen, Muurola
Miro tietokannassa

Miro nomekokeissa 2005: