TENAVATÄHTI



1990 - 1995



TENAVATÄHTI
FOORUMI
KILPAILIJAT KERTOVAT
SOOLOLEVYT
KOKOELMALEVYT
MUUT TUOTTEET
LEHTIJUTTUJA
GALLERIA
SUOSITUIMMAT LAULUT
LINKIT
MUUTA
SIVUJEN TEKIJÄ

VIERASKIRJA: 
 LUE
 KIRJOITA


index sitemap advanced
site search by freefind

KILPAILIJAT KERTOVAT


Jouni Isoherranen (-91)

Isäni, Jaakko Isoherranen, kertoi minulle kilpailusta ja kehoitti minua yrittämään mukaan. Myös muu perhe ja kaverit olivat sitä mieltä että kisasta voi vaan olla hyötyä tulevaisuuden musiikkiuralla. 1990 seurasin jo tenavatähtiohjelman, mutta en ehtinyt lähettää koenauhaa tarpeeksi aikaisin. Sitten 1991-kisaan minulla olikin nauha jo hyvissä ajoin valmis ja minut valittiin mukaan. La Bamba biisin valitsin näkemästäni samannimisestä elokuvasta. Rock/Latino-rytmi ja kitaransoitto viehätti todella kovasti siinä kappaleessa.

Koenauhan äänitin isäni jazz-bändin kanssa heidän bändikellarissa, lähellä Oulua. Kisakappale oli automaattisesti se valitsemani biisi, enkä halunnutkaan muuttaa sitä, koska biisi toimi niin hyvin. Oli minulla vielä sitten toinen Ritchie Valensin hidas kappale varalla, Donna, jos joutuu/pääsee toiselle kierokselle. Mukaan pääsy oli tottakai suuri menestys jo sinänsä, koska kuulin että koenauhoja oli tullut todella paljon, eli fiilis oli korkealla ja 9-vuotiaan ajatuksissa kulki; mitä kaikkea tämä sirkus tuo mukanaan? Lopullinen taustanauha, joka oli täysin sen studiobändin käsialaa, tuli melko pian postissa ja siitä alkoi armoton treenaus isän kannustuksella.

Koko nauhoitus-sessio meni todella nopeasti. Olin siellä isäni ja siskoni kanssa. Ei ollut kun yksi treeni ja sitten lavalle. Kampaus, ruoka ja hotelli olivat kaikki erinomaisesti järjestetty. Näin tottakai muutkin kilpailijat, mutta en tuntenut ketään, joten rupattelu jäi lyhyeksi. Nopea Studio-nauhoitus ei ehtinyt jännittää pientä kulkijaa, vaan kaikki tapahtui niin paljossa adrenaliinissa, että hauskaa se vain oli! Koko perhe, sukulaisia myöten, kannusti koko kisan ajan ja oli positiivisesti tenavatähti hengessä tv:en äärellä joka viikko. Koulussa kaverit ja opettajat puhuvat varmaan vieläkin siitä tenavatähdestä ja kävin myös esiintymässä siellä isäni kanssa koulunjuhlissa. Kadulta ei tultu hiasta vetämään, mutta aina kun mainitsi asiasta, sitten ihmiset muistivat ja kyselivät siitä koko showsta.

Tenavatähteyden parhaat puolet ovat kokemus muusiikkibisneksestä niin nuorena poikana ja kaikki hienot muistot, vaikka olikin niin nuori. Huonoja puolia en näin nopeasti keksi, mutta voi sen joku ottaa liian vakavasti ja lopettaa vaikka pahimmassa tapauksessa hyvin alkaneen musiikkiuran, jos sattuu omasta mielestä epäonnistumaan tai tuomarit ei tykkää esityksestä. Jos nykyään tenavatähteys tulee julki, niin siitä saa aina porukan hyvälle tuulelle, ja sehän oli jo niin kauan aikaa sitten että aika olis parantanu jopa omat huonot muistot, jos niitä olisi. Näin jälkikäteen muistelen aina silloin tällöin lapsi-aikoja. Olihan se hienoa kun pikkupoikana taksi haki minut jalkapallotreeneistä lentokentälle, ja sitten koneella Helsinkiin ja limusiinilla studiolle, purkittamaan yks kappale, joka sitten kokoelmalevyllä myi melkeen 40.000 kappaletta ja siitä kultalevy seinälle. Niin ja tavattiin me myös studiossa Kirka, Alexandran kanssa :)

Hienoja muistoja vaan ja varmasti opin paljon siitäkin ajasta, joka auttoi minua jatkamaan musiikkiuraa eteenpäin. Nykyään toimin freelance basistina keski-euroopassa, Belgia (Gent), Ranska (pariisi)... Olen valmistunut musiikinmaisteriksi 2007. Keikkailen paljon ympäri eurooppaa. Jazz ja muu alternative musiikki on lähellä sydäntä.

KATSO KUVIA JOUNIN MUUSIKON URALTA:
Ensimmäinen vaihtovuosi Belgiassa, Gentissä 2004. Kuva on Jazz-Jami Klubista nimeltä Afkikker.

Drum&Bass ja Bodydrumming yhtye Pish Posh, Breakdance projekti Belgiasta 2005 lähtien.

Keikkakuva Hollanista, Eindhovenin Folkwoods festivaalilta 2006, Folk-Rock bändi FOLLIA!

Keikkakuva Oulusta, Mielimusafestarit 2007, Oululainen bändini belgialaisella vieras trumpetistilla, Modern Fusion-Jazz.

Keikka Englannissa, New Castlestä, alternative-rock, Humble Grumble bändin kanssa ensimmäinen 2008 UK-kiertue.

Kuva Ranskasta, Toulousesta 2009. Afrikkalaisen, Burkina Fasolaisen-muusikin soittajat, pariisilaisesta bändistäni.



Veera Varkki (-92)

"Nuorempana harrastin musiikkia; soitin pianoa n.10 vuotta ja haaveilin laulajan urasta ihan pikkutytöstä asti.
Kavereiden kanssa meillä oli yhtye joskus 10 vuotiaana. Käytiin muutamalla pienellä keikalla. Isoin keikka oli Linnanmäen Peacokissa jossa laulettiin kappale Pojat.

Ensimmäiseen Tenavatähti-ohjelmaan en vielä uskaltanut lähteä, piti ensin nähdä minkälainen ohjelma on kyseessä.
Myöhemmin sitten päätin hakea ja pääsinkin laulunäytteellä, joka oli c-kasettitallenne.

Itse olisin alunperin halunnut laulaa jotain menevää. Mielessä oli Paula Koivuniemen tummat silmät ruskea tukka, mutta äitini mielestä se ei sopinut lastenlaulukilpailuun ja siksi kappale vaihdettiin Lintuun.
Pääsin sillä sitten kuitenkin semifinaaliinkin, vaikka olin kovassa flunssassa alkuerissä eikä suoritus mennyt ihan niin hyvin kun olisin toivonut. Tenavatähti-levylle pääsin myös.

Finaaliin pääsy oli hilkulla. Kahdeksan muistaakseni sinne pääsi ja itse olisin ollut yhdeksäs.
Levytystilanteessa vielä sanottiin että olisin päässyt finaaliin jos olisi ollut menevämpi kappale.

Myöhemmin kävin kokeilemassa Suomen Tähti -kilpailussa, mutta se ei vienyt eteenpäin...

Nykyisin ihan harrastepohjalta laulesken karaokea ja käyn lapsuudenkodissa soittamassa pianoa.

Tuntuu hassulta että vieläkin tulee yhteydenottoja Tenavatähden tiimoilta, vaikka siitä on jo 16 vuotta. :)
Ihan mukavaahan se on että vieläkin muistetaan."


Sanna Laukkanen (-94)

"Mun laulutaival alkoi Tenavatähdestä vuonna 1994. Olen kotoisin Kempeleestä ja lauloin ala-asteikäisenä Musarit-nimisessä kuorossa. Tenavatähdessä oli joka vuosi Kempeleen edustajia mukana, joten Musareissa oli paljon hyviä, nuoria laulajalupauksia. Jostain se ajatus syntyi kuoron johtajan päähän vuonna 1994, että jospa Sanna pyrkisi tänä vuonna Tenavatähteen. Tykkäsin sellaisesta kappaleesta kuin Pedro ja Juanita, jota olimme Musareiden kanssa keikoilla laulaneet, joten valitsin sen. Se on Juhani Rasinkankaan Musareille tekemä kappale. Demon nauhoitin kuoron johtaja Ismo Koskelan luona. Koska minun luokallani oli jo yksi aiempien vuosien Tenavatähtiedustaja, ja Musareissa heitä lauloi useampia, koko ajatus Tenavatähdestä oli sillä tavalla tuttu, etten osannut jännittää sitä vielä siinä vaiheessa.

Eräänä keväisenä koulupäivänä kuoronjohtaja, Ismo, tuli onnittelemaan minua Tenavatähteen pääsemisestä! Vähän aikaa päässä suttasi tyhjää ennen kuin tajusin, mistä olikaan kyse! Isäni oli kotona ja hän oli huomannut postin tuoman hyväksymiskirjeen. Hän taisi soittaa koko Kempeleen asukkaat läpi ylpeänä ja onnellisena minun Tenavatähteen pääsemisestä: soitettujen listalla oli niin naapurit kuin entiset ja silloiset opettajanikin. Itse olisin halunnut pitää asian enemmän salassa, mutta se olikin jo myöhäistä siinä vaiheessa.. :)

Tenavatähdestä lähetettiin taustanauha, jonka avulla harjoittelin kuukaudenpäivät kukkamaljakko mikrofonina. Kesäkuun alussa lähdettiin Helsinkiin nauhoituksiin, ja minulla olikin mukana hyvät tukijoukot: äiti, isosisko, pikkusisko, täti ja serkkupoika. Meillä oli aivan mahtava reissu, ja Tenavatähti taisi olla mieleenpainuva kokemus ihan meille kaikille. Maatilalla asustelevalle 12-vuotiaalle tytölle jo pelkästään Helsinkiin pääseminen oli harvinaista herkkua, saati sitten että sai asustella hotellissa!

Nahoituksissa aikataulu oli aika tiukka, mutta muistan vieläkin ne todella hyvin! Ennen nauhoituksia minulle laitettiin hiukset ja sain istua maskeerattavana. Siellä me sitten istuttiin sillä vihreällä puistonpenkillä Seppo Hovin haastateltavana. Kaikki kävi niin nopeasti, hyvä että mukana pysyi. Muistan, että kun kuulin muiden laulajien esitykset, totesin itsekseni että minulla ei ole mitään mahiksia jatkoon, mutta on hienoa päästä näinkin pitkälle. No toisin kävi, ja pääsin semifinaaleihin. Tuomareiden pisteiden näkeminen oli aika pysäyttävä hetki, enkä millään meinannut uskoa päässeeni jatkoon. Seuraavassa erässä lauloi tyttö, jonka isä toi minulle jatkoon pääsyn kunniaksi jätskin.

Oman ryhmän nauhoitusten jälkeen jäin katselemaan muiden ryhmien esityksiä ja kannustamaan muita laulajia. Oma suoritukseni ei ehkä ole kovinkaan muistamisen arvoista, se oli ensimmäinen kerta kun lauloin mikrofonin kanssa yleisölle. Mutta Tenavatähti oli loistava aloitus "laulu-uralle" ja mielettömän hieno kokemus. Tunnen kyllä olevani etuoikeutettu, kun sain olla mukana! Erityisen hyvin muistan ne kulissit ja sen talon, joka sinne studioon oli rakennettu ja jonka taakse laulajat poistuivat oman suorituksensa jälkeen. Muistan, kuinka ihmettelin, että eihän siinä ole kuin etuseinä vaan!

Tenavatähden jälkeen esiinnyin muutamalla keikalla Musareiden kanssa ja mukana oli myös Konsta Hietanen. Me taidettiin olla jonkun aikaa kirjeenvaihdossakin. Tenavatähden kilpailijat olivat sen verran nuoria, ettei sitä osannut ottaa niin vakavasti kilpailuna, vaan ennemminkin mukavana kokemuksena, jota oli aiemmin saanut katsella vain TV:stä. Perheeni oli jo tottunut siihen, että Sanna on jokapaikassa mukana, joten Tenavatähden jälkeen tuli uudet kujeet.

Laulamista olen harrastanut omaksi iloksi ja muiden harmiksi näihin päiviin saakka. Tenavatähtireissun jälkeen äiti osti kotiimme karaokevehkeet, jotka kulutimme puhki pikkusiskon kanssa. Onneksi meillä ei ollut seinänaapureita.. häätö kai siinä ois pian tullut. Tenavatähti sai aikaan valtaisan innostuksen laulamista kohtaan, ja kilpailun jälkeen kehityin kovasti laulajana. Yläasteella esiinnyin kaverin kanssa eri paikoissa ja tehtiin muutama demo. Lukio- ja yliopistoaikana olen lauleskellut jonkun verran bändin kanssa ja esiintynyt monenlaisissa tilaisuuksissa. Se on ollut mukavaa vastapainoa opiskelulle.

Lapsena Tenavatähti oli iso juttu, jota katsottiin telkkarista koko perheen kanssa. Kun tulin opiskelemaan Rovaniemelle, tutustuin erääseen Kittiläläiseen tyttöön, joka osasi edelleen ulkoa kaikki Tenavatähtikappaleet. Itse en ole tuonut Tenavatähtitaustaani esiin ja olen ennemminkin koittanut vältellä koko aihetta.. mutta ylpeänä nyt tunnustan kuuluvani Tenavatähtijoukkoon, ja se ansaitseekin nöyrän kiitokseni ikimuistoisesta kokemuksesta ja lauluinnostukseni sytyttämisestä.

Laulamisen myötä olen saanut esiintymisvarmuutta, enkä osaa enää jännittää esiintymisiä. Siitä on kyllä hyötyä nykyisessä lakimiehen ammatissanikin."

KATSO SANNAN 'NYKYKUVA'!


Eeva Tukia (-92)

"Tenavatähtikilpailuun pyrkiminen tuntui luonnolliselta koska lauloin lapsena muutenkin jo lähes kaikissa koulun tilaisuuksissa ja perhejuhlissa. Varsinkin, kun itseäni pari vuotta vanhempi Aleksandra "Ake" Babitzin oli osallistunut edellisenä vuonna kilpailuun, halusin itsekin ehdottomasti mukaan. Ake on perhetuttu ja katsoin häntä lapsena ylöspäin ja edelleen pidän häntä loistavana laulajana. Kaikki, jotka tiesivät aikeistani pyrkiä ohjelmaan mukaan, kannustivat. Minun äitini Virve Rosti oli eniten tukena hoitamalla kaikki käytännön järjestelyt.

Ilmoitin aluksi äidille haluavani laulaa jonkun hänen lauluistaan. Luojan kiitos äitini vastusti ideaa. Hän ehdotti kappaletta jolla lopulta osallistuin. Se sopi hänen mielestään lapsen laulamaksi ja itse pidin kovasti menevästä kappaleesta. Koenauha tehtiin studiolla. Tunsin syyllisyyttä siitä, sillä luokkakaverillani joka pyrki samana vuonna, ei ollut sellaista mahdollisuutta ja hän lähetti oman nauhansa ilman säestystä.

Olin tottakai iloinen kun kuulin, että pääsen mukaan kilpailuun. Aloin heti harjoitella laulua kotona. Muistan, kun äitini halusi kuulla laulun ennen kuin lähdimme ohjelman nauhoituksiin. Olin kiusaantunut ja lauloin selin äitiin päin katsellen ulos ikkunasta. Hän huomasi ajoissa muutaman kohdan joissa olin ymmärtänyt sanat väärin.

Nauhoituksissa unohdin lauluni sanat ainakin kerran. En olisi halunnut Seppo Hovin mainitsevan äitiä haastattelussa ollenkaan ja jännitin todella paljon. Muistin hymyillä vain niinä hetkinä kun näin äitini yleisössä. Isoveljeni istui kilpailijoiden takana yleisössä enkä ole ollenkaan varma sainko hänen läsnäolostaan itsevarmuutta. Juttelin jonkun verran kanssakilpailijani Maija Perttulan kanssa ja pidin hänestä kovasti. Taisin Jukka Vikstenin steppiesityksen aikana kuiskatakin Maijalle jotain.

Olin hyvin iloinen päästyäni jatkoon. Se, etten päässyt finaaliin asti ei harmittanut. Arvasin etukäteen etten pärjäisi kilpailijoille jotka olivat kanssani semifinaaleissa. Ajattelin kauhulla, miten olisin selvinnyt finaalin suorasta lähetyksestä, kun nauhoituksissakin jo jännitti niin paljon.

Kun koulu jälleen tenavatähtikesän jälkeen jatkui, kaverit kehuivat lauluani eikä kukaan kiusannut koulussa millään tavalla aiheesta. Muistan kun istuin 10-vuotiaana veljeni kanssa hampurilaisella ja itseäni vanhempi tyttö käveli ohitsemme ja sanoi: "Onks toi se sun kultas joka polkee sun fillarilla?". Se tuntui silloin nöyryyttävältä, nykyään hauskalta. Nuorempana taisin hävetä vähän "tenavatähtitaustaani", mutta nykyään tuntuu ihan mukavalta kun on tuollainen muisto lapsuudesta.

Se, että äitini on laulaja ei tietääkseni vaikuttanut sijoitukseeni kilpailussa tai siihen, että ylipäänsä pääsin mukaan kilpailuun. En kyllä kuitenkaan usko, että finaaliin mielellään olisi otettu tunnetun muusikon lasta. Niin ainakin päättelin siitä, miten Kirkan tytär Ake sijoittui siitä huolimatta että oli niin hyvä.

Kilpailun jälkeen olen laulanut yhdessä televisio-ohjelmassa, tuttavien häissä ja hautajaisissa ja tietenkin karaokessa! Yhdellä äidin levyllä laulan taustaa. Tänä päivänä laulan vain omalle lapselleni, joka vaikuttaa nauttivan esityksistäni. Monesti mietin, että olisi ihanaa laulaa julkisesti. Aika näyttää miten käy."


Jarkko Välimäki (-90)

"Kaikki alkoi siitä, kun näin tv- mainoksen jossa haettiin osallistujia uuteen Tenavatähtikilpailuun. Olin täyttämässä myöhemmin samana vuonna jo kolmetoista vuotta ja olin kisaan melkein yli-ikäinen. Päätin kuitenkin ihan omasta tahdostani laittaa kisaan demonauhan ja sen perusteella minut valittiin 30 onnellisen televisiokisaajan joukkoon. Olin ollut jo kaksi vuotta aiemmin useita kertoja tv- nauhoituksissa, joten esiintyminen televisiossa uudestaan ei pelottanut alkuunkaan noin ennakkoajatuksena. Vuonna 1988 olin mukana YLEn lastenohjelmasarjassa "Laulupuu" ja niitä tulikin useita jaksoja. Siellä laulettiin ja leikittiin yhdessä, mutta oli mulla siellä jokunen soolokin.

Kappaleeksi tenavatähtikisaan valikoitui aika sattumalta tuo "Jos se voisi olla totta". Pidin siitä kovasti ja se oli hidas ja romanttinen kappale, joka sopi hyvin äänelleni ja luonteelleni. Kisan esiraadille lähetettävän demonauhan tein Järvenpäässä jonkun muusikon (en muista enää nimeä) kanssa, joka soitti siihen taustat. Sama nauha soi sitten kilpailussakin säestystaustanani. Osasin kappaleen ennestään, joten en sitä sitten ennen kilpailua enää juurikaan harjoitellut. Jännitys oli alussa kova, koska esiinnyin vasta eräni toiseksi viimeisenä. Kuitenkin, kun sain mikrofonin käteeni pystyin jo keskittymään hyvin, vaikka jouduin nielemään muutaman sanan. Tuo "nielettäminen" oli siihen aikaan oire jännittämisestä.

Tuomas Astikainen oli muistaakseni ainoa kilpailija, jonka kanssa kunnolla juttelin, mutta emme ole jälkikäteen pitäneet yhteyttä. Daraleen ja hänen kuoronsa kanssa olin paljon tekemisissä neljä vuotta kisan jälkeen. Olimme mukana "Kuuntele mua" musikaalissa, jota esitettiin Järvenpää- talossa pariin kertaan. Siinä lauloin mm. dueton "Rakasta mua silloinkin" yhdessä Daraleen kanssa.

En ollut kovasti pettynyt, etten päässyt ihan finaaliin saakka, koska tuomaristosta tultiin puhumaan kanssani jälkikäteen, että minulla on ikää jo sen verran paljon ja äänenmurros pian ovella, ettei finaaliin/levylle voida minua ottaa.

Kyllä tämä Tenavatähti- juttu silti kaikin puolin hyvä ja mieleen jäänyt kokemus oli. Pakko myöntää, että joskus ärsytti, kun kaikki koululaiset Järvenpäässä tunnistivat ja varmaan monet vanhemmatkin. Mutta olihan tuo sama ilmiö jo vuonna 1988 sen laulupuuhomman jälkeen. Ne pätkät esitettiin vielä uusintoinakin ainakin kerran, joten ne eivät unohtuneet. Vielä 19- vuotiaanakin sain kerran kuulla "kuittailua" tenavatähteydestä, kun Järvenpään kävelykadulla vastaan tullut tyttö alkoi laulaa "jos se voisi olla totta". Mutta en oikeastaan keksi tenavatähteydestä mitään kunnollisia haittapuolia.

Mutta kaikki tämä ja lukuisat muutkin esiintymiset pienestä pitäen niin laulajana kuin pianistinakin johtivat lopulta siihen, että päätin lähteä musiikin alalle. Oikeastaan en ollut pienestä pitäen mitään muuta alaa koskaan vakavasti harkinnutkaan. Kirjoitin ylioppilaaksi Helsingin Sibelius- lukiosta vuonna 1996 ja sen jälkeen päätin lähteä ulkomaille. Kysymykseen tulivat lähinnä kaksi todella kovaa perinteistä klassisen musiikin huippumaata, eli Saksa ja Itävalta, joista päädyin ensiksi mainittuun. Hain Detmoldin musiikkikouluun Saksaan ja selvisin hienosti kaksipäiväisestä pääsykoerääkistä. Alun perin minusta piti tulla musiikkipedagogi kouluun, mutta vaihdoin vuoden jälkeen kokonaan pianoalalle ja olen nyt Diplomi- Pianopedagogi. Valmistuin sieltä kesäkuussa 2001. Toki lauluakin harrastelen ja opiskelin sitäkin pari vuotta sivuaineena. Esiintymiset ovat enää lähinnä kauniita hitaita ja yleensä hartaita kappaleita häissä tai hautajaisissa. Viimeksi olen esiintynyt Warkaus-salin äitienpäiväkonsertissa vuonna 2006 ja lauloin laulun "äidin sydän". Eli tuostakin on jo aikaa..

Olen ollut opettajana neljässä eri musiikkiopistossa eri puolilla Suomea. Tänä syksynä 2007 aloitin Etelä- Pohjanmaan musiikkiopistossa (pääpaikka Seinäjoella) Alavuden toimipaikan johtajana ja opetan pianonsoittoa, vapaata säestystä ja yhteismusisointia. Lisäksi tehtäviini kuuluvat lähes kaikki toimipaikan säestykset. Täytyy sanoa, että on mukavaa olla pienellä paikkakunnalla aika tärkeässä asemassa musiikin ja musiikkikasvatuksen saralla. Olen onnellinen, kun pystyin tekemään rakkaasta musiikkiharrastuksestani ammatin, enkä vaihtaisi toiseen alaan mistään hinnasta parempien rahojen toivossa. Opetus tuntuu kutsumustyöltä ja on mahtavaa innostaa lapsia ja nuoria musiikin pariin!!"

LEHTIJUTTUJA JARKOSTA:
Jarkko taistelee iskelmälaulukilpailun voitosta; "Jos se voisi olla totta"
Jarkko Välimäki tekee keskiuusmaalaista historiaa; Saksaan musiikkikorkeakouluun (Keski-Uusimaa 28.2.1997)
Laulupuu laulaa talvesta (Keski-Uusimaa 12.3.1988)


Riikka Puolakka (-94)

"Innostuin osallistumaan Tenavatähteen, koska siskoni oli edellisenä vuotena kilpailemassa. Olin silloin kuulemma sanonut äidilleni, että minä olen ensi vuonna tuolla. Äiti oli tietysti naurahtanut asialle, mutta minä kun jotain päätän niin minä myös päätän.:D Siskoni oli innostunut asiasta ollessaan Arja Korisevan konsertissa ja kuullessaan kappaleen 'Miten kaunis onkaan maa'. Ja tietysti koko perhe seurasi ohjelmaa ihan alusta alkaen..koko perhe kun ollaan musikaalisia.

Kilpailukappaleeni löytyi ihan sattumalta todennäköisesti.. Olen aina ollut reipas joten kaipasin jotain reipasta musiikkiakin. En olisi voinut kuvitellakaan laulavani samaa kappaletta kuin siskoni. Olemme niin erilaisia muutenkin. Minä olen räväkkä ja menevä. Siskoni on taiteellinen ja rauhallinen.

Koenauhan kisaa varten äänitin jossain studiossa, minne isä minut vei. Kokemus oli mukava jo siihen mennessä, vaikkei ollut tietoa, että pääsisin televisioon asti. Taustanauha tuli ihan koneellisena.

Mukaanpääsystä ilmoitettiin kirjeitse. Kyllähän se yllätti, koska vanhempani eivät varmaan ottaneet minua ihan tosissaan. Ajattelivat varmaan, että antaapa lapsen yrittää, kun kerran niin kovasti haluaa. Itse olin innoissani asiasta, koska samalla pääsi matkustamaan pääkaupunkiseudulle maatilan rauhasta.

Nauhoitus oli joskus keväällä -94, kun ne esitettiin sitten kesällä. Ohjelman teko ei vienyt oikeastaan kovinkaan kauan. Ainoastaan yhden laulajan piti ottaa laulu uusiksi, kun hän unohti sanat... Muistan, kun hän alkoi itkeä ja minä menin lohduttamaan.

Kuvauksissa piti aika paljon odotella, että pääsi maskeeraukseen ja studioon. Ennen kuvausta käytiin ohjelman rakenne läpi ja kierrettiin lava ja esiintymispaikat. Lisäksi näytettiin mistä pitää kävellä esiintymisen jälkeen. Muistan, että istuttiin kahviossa ja mutusteltiin leipää.

Toisiin kilpailijoihin en juuri tutustunut. Seppo Hovin kanssa tuli jutusteltua...keskustelimme esimerkiksi omista harrastuksistani. Siskoni tutustui yhteen tyttöön karsinnoissa ja he ovat vieläkin yhteyksissä ja näkevät vähintään vuosittain. On hauska nähdä kuinka hänkin on muuttunut vuosien jälkeen.

En osannut jännittää kilpailussa.. jotenkin sitä oli niin "hullu" silloin, ettei esiintymistä edes ajatellut. Ei harmittanut vaikka en päässyt jatkoon, koska kokemus oli hauska. Ja eniten tykkäsin siitä, että yövyttiin koko perheen kanssa hotellissa. Silloin se tuntui niin hienolta.

Perhe suhtautui hyvin Tenavatähteen osallistumiseeni. He olivat mukana alusta asti. (vaikkakin pienen naureskelun jälkeen he huomasivat minun olevan tosissani). He kannustivat ja tukivat minua. Sisko antoi arvokkaita ohjeita.

Koulussa siitä puhuttiin aika paljon ja lähes kaikki katselivat esitystä televisiosta. Se ehkä jännitti eniten, että mitä kaverit tykkää. Hyvin he kyllä suhtautuivat. Opettajat kannusti ja telkkarilähetyksen jälkeen minä sitten esiinnyinkin aika paljon, kuten esimerkiksi kevätjuhlissa.

Kokemus oli hauska ja sitä on mukava muistella näin vanhempana. Ei oikeastaan mitään huonoja puolia tule mieleen Tenavatähdestä."



Suvi Vuorinen (-93)

"Sain kipinän osallistua Tenavatähteen, kun katsoin ohjelmaa vuonna 1990. Se tuntui sellaiselta, että halusin mukaan. Pidin laulamisesta ja olin silloin tällöin esiintynyt. Taisin yrittää pari kertaa ennen kuin lopulta pääsin mukaan -93.

Kilpailukappaleeni oli äidin idea ja koenauha äänitettiin kotona ilman säestystä jossakin huoneessa, jossa oli vähän parempi akustiikka. Kun tieto mukaanpääsystä tuli, sain kevään aika myös taustanauhan harjoittelua varten.

Harjoittelin sitten melkein kyllästymiseen asti kotona olohuoneessa. Yleisönä oli aina vähintään äiti, välillä muitakin.

Kuvauksissa oli yksi koenauhoitus. Toisten erien koenauhoituksia ja varsinaisia nauhoituksia pääsi seuraamaan. Olisikohan ollut niin, että meidän koenauhoituksemme jälkeen oli toisen erän varsinainen nauhoitus ja sitten meidän. Koenauhoituksien tarkoituksena oli käydä rutiinit läpi ja Seppo Hovi haki sopivia kysymyksiä. Minulta hän kysyi sitten vielä jossain välissä erikseen, tiedänkö, miksi kotipaikkakuntani vaakunassa on aapiskukko. Kun tiesin, hän esitti senkin kysymyksen varsinaisessa nauhoituksessa.

Jotain puuteria meille laitettiin naamaan, mutta muuta meikkiä ei. Kampauksiin ei koskettu tai ainakaan minulla. Ruokailla sai maikkarin kahvilassa. Siellä tuli bongailtua joitakin sen ajan tv-kasvoja ja se oli jännää.

Laulaessa piti seistä tietyssä kohtaa ja se näytettiin meille ennen koenauhoitusta. Myös se kerrottiin, mitä kautta poistutaan ja kierretään kulisseista takaisin omalle paikalle. Se oli joko koenauhoituksessa tai varsinaisessa, kun menin kyykyssä yhden kameran ali ja löin olkapääni... Varsinaisen nauhoituksen aikana oli tauko ennen pisteiden antamisia. Yleisesti ottaen päivä oli aika raskas sen vuoksi, että olin flunssassa. Esiintyminen myös jännitti jonkin verran.

Tutustuin nauhoituksissa yhteen kilpailijaan toisesta erästä, jota nauhoitettiin samana päivänä. Meidän piti alkaa kirjeenvaihtoon, mutta se sitten jäi. Myöhemmin olen tavannut jonkun samana päivänä nauhoituksissa olleen pariin otteeseen yleisurheilukilpailuissa. Hänen äitinsä tunnisti minut kisapaikalla. :)

Tulosten jälkeen minua harmittivat huonot pisteet.

Perhe suhtautui osallistumiseeni mielenkiinnolla. Erityisesti vanhemmat olivat kannustamassa. Äiti oli mukana nauhoituksissa.

Kaverit ja koulu eivät muistaakseni suhtautuneet mitenkään erityisesti. Sen jälkeen, kun erä oli esitetty televisiossa, jotkut kaverit sanoivat, että heidän mielestään minun olisi pitänyt päästä jatkoon.

Pälkäne on niin pieni paikka, että siellä ihmiset tuntevat toisensa. En tiedä, tunnettiinko minua mitenkään erityisen paljon enemmän sen jälkeen, kun olin ollut kisassa. Televisiolähetyksen jälkeisenä päivänä olin toisella paikkakunnalla yleisurheilukisoissa, joissa minut tunnettiin myös ennen kisaa. Kilpailuiden kuuluttaja päätti sitten kuitenkin kertoa kaikille, että kentällä oli "julkimo", koska olin ollut edellisenä päivänä televisiossa...;)

Tenavatähti tarjosi hienon kokemuksen monelle laulamisesta innostuneelle lapselle. Omakohtaisesti koettuja huonoja puolia en keksi.

En pidä sen videolle tallennetun alkueräni katselusta. Sen vuoksi video on nyt minulla eikä vanhempieni luona. Nyt, kun aikaa on jo kulunut, sitä on ihan hauska välillä hämmästyttää ihmisiä kertomalla, että on ollut kisassa mukana. Koska olin mukana vain alkuerissä, kukaan ei muista minua kisasta."

LEHTIJUTTU SUVISTA!



Juha Roms (-93)

"Kokemukseni kilpailusta olivat oikein positiivisia. Toisin kuin monet muut, vanhempani eivät ollenkaan patistaneet minua kilpailuun. Tein kaikki demot kilpailuun pääsemistä varten itse kotona CASIO-synalla ja mikrofonilla, äänenlaatu oli varmasti hirvittävän huono! Yritin kilpailuun kokonaista 5 kertaa, ennen kuin viimein tärppäsi - itse tekemälläni kappaleella. Olin 12 vuonna 1993, eli se oli viimeinen vuosi, kun olisin enää voinut edes yrittää. muistan että melkein hyppäsin kattoon kun VipVision-tuotantoyhtiöltä saapui kirje, jossa sanottiin, että olen mukana.
Kun pääsin alkueristä semifinaaliin olin tyytyväinen, koska se merkitsi jo sitä, että pääsisin Tenavatähti- levylle.
Finaaliin pääsy (kuten kuvanauhaltakin varmasti näkyi) oli niin suuri yllätys, että melkein pyörryin! Kun juoksin televisiotalosta ulos, en huomannut että edessäni oli suuri peili, ja juoksin sitä päin. Isku oli kova mutta sen arvoinen!
Itse finaalista en paljoakaan muista. Muistan olleeni erittäin pettynyt siihen, että takanani oli lapsikuoro. Hauskaa toki oli, vaikka en sijoittunutkaan. Projektit alkoivat seurata toisiaan.

LUE KOKO JUHAN TARINA JA KATSO KUVAT!!