Etusivu Minä Päiväkirja Kaverit Kuvat			Vanhemmat kirjoitukset 21.10.2005 Kerrotaanpas kuulumisia pitkästä aikaa. Ne on kyllä äkkiä kerrottu, kun meillä ei juuri muuta ole viikonloppuisin tehty kuin metsästetty. Viime viikonloppu oli Timmyllä "vapaa", kun isäntä ja emäntä olivat juhlimassa. Tänään perjantaina palattiin taas ruotuun. Timmy lähti kohti Kuusamoa; mökkeilemään ja metsästämään reiluksi viikoksi. Osan ajasta Eero on Kuusamossa meidän mökin ympäristössä, mutta pariksi päiväksi hän on ostanut metsästysluvan myös jostain päin Posiota. Meidän mökiltä ei ole Posiolle kuin vajaa 50 km. Aikovat muuten yöpyä metsässä. Se onkin sitten viimeinen linnustusviikko tälle vuodelle. Toivottavasti tulee onnistumisia niin metsästäjälle kuin noutajalle. Syksyn saanto on ollut metsästyksen suhteen ihan mukava. Jossain vaiheessa menin laskuissa sekaisin, mutta saalis lähentelee 30 kappaletta erilaisia siivekkäitä. Osa niistä on meidän pakastimessa odottamassa treenailua. Pakatimessa on myös 10 kappaletta hirven jalkoja Timmyn "puruleluksi". Pakastimestamme on tullut Timmyn aarrearkku; oikein kirjaimellisesti. Kun kansi avataan, Timmy ryntää välittömästi pakastimen luokse; luulee, että sisältö on kokonaisuudessaan sen omaisuutta (no niin se kyllä melkein onkin). Olemme käyneet kahtena viime sunnuntaina pitkästä aikaa Oululaisten tollereiden tapaamisessa Valkeisjärvellä. Paikalla on ollut kymmenisen koiruutta omistajineen. Toisella kertaa teimme siipidameilla ja dameilla hakuruudun. Timmy kävi ekana ruudulla. Kovin oli laiskannäköistä meininkiä; sunnuntaipäivänä sunnuntainoutoa. Tyhjensi kuitenkin ruudun ja tällä näytöksellä taipparitkin olisi menneet läpi. Ekana toi ikioman daminsa, seuraavaksi kaksi siipidamia ja lopuksi kaksi muiden damia. Hyvä, että siipidamitkin kelpasivat. Toisessa oli näet variksen siipi. Olen tässä vähän aprikoinut, että kuinkas käy varisten kanssa, kun on koko syksyn kannellut vähän makoisampia siivekkäitä. Toiselle tapaamiskerralle otin pakastimesta pussillisen vesilintuja ja yhden variksen mukaan. Teimme halukkaille hakuruudun dameilla ja muutamalle halukkaalle (ml. Timmy) hakuruudun linnuilla. Alkuhaihatusten jälkeen ruutu tyhjeni vauhdilla. Yllätys, yllätys - varis kotiutui ruudusta viimeisenä. Muutama kuva tuli näpsästyä noista ekoista damitreeneistä. Ne löytyvät tuolta kuvat-sivulta. Minulla oli oikein kaksin kappalein kuvaajia mukana (tytär ja häen kaveri). Ilmeisesti olin jotenkin väärin ilmaissut valokuvauksen tarkoituksen, kun kamerassa oli 80 % tyttöjen kuvia ja 20 % koiruleista :). Kävin puhtaasti katselijana Oulun KV-koiranäyttelyssä tämän kuun alussa. Oli tosi mukava keskittyä pitkästä aikaa vain katseluun ja tuttujen kanssa jutusteluun. Eikä yhtään harmitta, että Timmy oli näytelyn sijasta metsästämässä. Mielestäni tuomari tykkäsi pienemmistä tollereista, joten Timmyä hän ei ehkä olisi kovin korkealle noteerannut. Eli tämän ihmeellisempää meillä ei ole kuukauteen tapahtunut. Kaisa 14.9.2005 Viikonloppu meni mökkeilyn ja metsästyksen merkeissä. Sää oli mitä parhain ulkoilemiseen. Ja saalistakin tuli, kylläkin vain yksi ukkoteeri, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Lauantaina heräsimme - minä, Eero ja Timmy - ennen kuutta ja lähdimme käyskentelemään mökin maastoon. Tällä reissulla näimme muutamia lintuja ja yhtä Eero yritti ampuakin, vaan olivat turhan kaukana. Oli mukava huomata, että Timmy osasi toimia hienosti metsässä (mulle oli tälle syksylle eka metsästysreissu). Kun olimme passissa yhdessä pöpelikössä, Timmykin oli paikallaan ja hiiren hiljaa. Kun äkkäsimme kaksi lintua ja pysähdyimme, Timmy pysähtyi myös. Minulla ja Eerolla oli väliä noin 10 metriä. Timmy oli Eeron tykönä ja vilkuili minua. Yhdessä vaiheessaa meinasi lähteä minun tykö, mutta kun näytin kädellä "seis"-merkin ja osoitin sormella alas, Timmy ei tullut ja laittoi maate. Wau! Enpä olisi uskonut, että "kaukokäsimerkit" toimivat :). Tällä aamureisulla emme saaneet saalista. Metsässä vierähti huomaamatta kolme tuntia. Kaikista hauskin (?!?) tilanne sattui, kun palasimme mökille takaisin ja seisoimme kaikki kolme terassilla. Yhtäkkiä kolme teereä laskeutui siihen rappusten viereen. Samantien linnut huomasivat meidät ja lähtivät uudestaan lentämään. Yksi linnuista valitsi väärän suunnan ja tuli meidän kanssa sinne terassille. Molemmat katsoimme haavi auki lintua ja vähän väistelimme, ettei lintu vaan päähän kopsahda. Lintu löysi reitin terassilta pois ja Timmy tietenkin lähti perään juoksemaan. Lintu lensi viitisen metriä, laskeutui, Timmy meni perässä, lintu jälleen lähti lentoon, kunnes taas laskeutui ja Timmy edelleen perässä. Tätä jatkui aika pitkään kunnes lopulta koira ja lintu olivat sen verran kaukana, ettemme Timmyä enää kunnolla nähneet, joten komensimme sen takaisin. Kaikki tämä tapahtui niin äkkiä, ettei me Eeron kanssa oikein ehditty reagoimaan ollenkaan. Jälkeenpäin meitä nauratti, että olisi kannattanut herätä vasta yhdeksältä ja jäädä siihen mökin portaille passiin, niin olisimme saaneet kolme lintua pataan. Iltasella Eero lähti Timmyn kanssa uudestaan metsälle. Eipä poikien kauan tarvinnut reissussa olla, kun tuli saalista. Kun Eero osui teereen, Timmy lähti välittömästi noutamaan, vaikkei maaston vuoksi ollut mitään nähnyt (ilmeisesti ei nähnyt, vaan mistäpä tuota tietää, mitä nämä koirulit näkevät). Nenä toimi loistavasti, kaato löytyi ja tuli Eerolle kouraan. Palkkioksi Eero oli antanut linnun sydämen. Mitä herkkua se olikaan. Timmy oli loppureissun kävellyt Eeron repun perässä :). Illalla kun palasivat mökille ja teeri laitettiin katajan oksalle vähäksi aikaa roikkumaan, Timmy istui ja palvoi sitä (kts. etusivu + muut valokuvat). Välillä nousi kahdelle jalalle ja nuuhki, vaan ei koskenut. Siinä se Timmyn lauantai-ilta sitten vierähti. Ensi viikonloppuna Timmy ja Eero lähtevät jälleen yhdelle mökille. Teemana luonnollisesti metsästys. Mökille tulee myös Timmy ystävätär Maisa (Donnan Bettiina) Ilpo-isännän kanssa. Saapas nähdä, miten metsästys onnistuu, kun kaksi noutajaa paikalla. Toivottavasti eivät kuitenkaan rupea saaliin päältä tappelemaan. Timmy on ainakin täysin hurahtanut tähän hommaan ja varmaan hyökkää hakemaan siihen katsomatta kumpi on ampuja. Ilmoitin Timmyn tänään Helsingin joulukuun näyttelyihin. Aika viime tinkaan jäi jälleen kerran ilmoittautuminen, mutta onneksi muistin ja jopa ehdin tällä kertaa halvimpaan erään. Muita näyttelyitä en jaksanut tähän hätään edes katsella, joten saattaapi olla, ettei meitä muissa näyttelyissä tänä vuonna enää näy. 07.09.2005 Kerrotaanpas vähän viime aikojen kuulumisia. Ihan ensiksi käytännön metsästyksestä. Timmy on kahtena viikonloppuna osallistunut vesilintujen metsästykseen. Saaliiksi on tullut kaikkiaan 12 kpl erilaisia lintuja, jotka Timmy on noutanut vedestä, kaislikosta ja maalta. Tällä hetkellä linnut ovat pakkasessa ja odottavat, ei uunia, vaan noutoharjoituksia. Tarkoitus on käyttää niitä talven aikana erilaisiin noutojuttuihin. Hyvin on pelannut niin koira kuin itse metsästäjä (tullut osumia). Osallistuimme jälleen taippareihin viikonlopun aikana. Mikään yllätys ei ollut, että lauantaina varikset jäivät metsään. Sen sijaan yllätys oli SUURI, kun sunnuntaina Timmy toi metsästä kaksi kappaletta variksia. Timmy oli sitä mieltä, että nämä riittää, vaan pahuksen tuomari :) oli eri mieltä. Tosi harmi juttu, kun ei enempään suostunut. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen, että toi edes ne. Tuomari tuumasi, että vastaavanlaista toimintaa on ennenkin nähnyt tollereiden esittävän, mutta joskus myös noutohalua. Tollerit kun hänen mielestä ovat vähän tämmösiä :o . Sinänsä viikonloppu oli tosi mukava. Yövyimme Kuopiossa Timmyn "tyttökaverin" Maisan (Donnan Bettiina) luona. Oli meillä välillä vähän ahdasta levitetyllä sohvalla, kun tuo nuoriparikin änkesi samaan petiin. Mukava oli myös tavata Nina, joka osallistui sunnuntaina taippareihin oman tollonsa kanssa. Valitettavasti heille ei käynyt sen paremmin kuin meillekään :(. Nyt taipulut unohdetaan vähintään puoleksi vuodeksi. Ehkä kokeilemme vielä ensi kesänä täällä Oulussa, tai sitten ei. Kun ei kerta varikset tule metsästä, niin ne ei tule. Syytä en tiedä. Taippari-Leena kyllä meinasi, että jos kokeilisimme ns. mölli-taippareita, oisko siitä hyötyä. Tuumasi, että "olen nähnyt teidän koiran töissä ja hienoa työtä tekee". Niin tekee, mutta miten tämä draivi saataisiin taippareihinkin?!? Sunnuntaina huomasin, että jännitin aivan vietävästi. Vaikka kuinka yritin rauhoitella itseäni, oli pieni tutina päällä ja hyvä, ettei tarvinnut lähteä odotellessa metsään "asioimaan". Koirahan vaistoaa tämmöiset asiat, miten sitten lie vaikuttaa esitykseen. En tiedä. Eero taas sanoi, että pääasia, että koira toimii käytännössä. Onhan se kyllä näinkin, mutta oishan tuo kiva saada se Fin MVA tittelikin :). Näinköhän tuo haaveeksi jää. On ollut niin kiirusta, etten ole ehtinyt näyttelyasioiden suhteen tekemään mitään. Josko loppuviikosta olisi mahdollisuus katsoa, mihin näyttelyihin sitä voisi tälle vuodelle vielä ehtiä. Alustavasti ohjelmassa on joulukuussa messarissa käynti. Oulusta järjestetään linja-autokuljetus ja ajattelimme näyttely-Leenan kanssa hypätä sen kyytiin. Kova tasohan siellä on, mutta se ja sama. Kiva nähdä suurin piirtein kaikki menestyneet tollerit livenä. Etelän koiruuksia harvemmin täällä pohjoisessa näkee, eikä mekään niin kauheasti olla etelä-Suomen näyttelyitä kierretty. Tulevana viikonloppuna matkaamme Kuusamoon mökille ja luonnollisesti lauantaina on ohjelmassa kanalintujen metsästystä. Saapas nähdä, saiskos tältä reissulta jo jotain uuniin laitettavaakin :). Kaisa 20.8.2005 Niinhän siinä kävi, että Timmy pääsi kuin pääsikin tänään sorsametsälle; pepulleen menneen taipparikokeen jälkeen mies meinasi, ettei mukaan oteta koiraa, jolla ei ole asinomaista näytökoetta suoritettuna :). Aamulla aikaisin ovat miehet reissuun lähteneet, eivätkä vielä ole palanneet (klo noin 21:00). Määränpää oli jossain tuolla Liminganlahden suunnalla, meren rannalla. Soittelin tuossa joku aika sitten arvioitua kotiintuloaikaa, kun niin kiinnosti kuulla väliaikatietoja (siis tämä oli se itse pääasia). Useampi lintu on kuulemma saatu ja Timmy on kaikki noutanut. Timmy ei ole ennen veneestä veteen hypännyt (ei kyllä ole kokeiltukaan), mutta tänään se hyppäsi epäröimättä, kun lintu tipahti ja Eero käski hakemaan. Veneeseen takaisin kapuaminenkin sujui ilman suurempia hankaluuksia. Huomenna on myösmmetsästyspäivä. Näissä merkeissä menee useampi tuleva viikonloppu. Taitaa Timmylle yöllä uni maittaa. Variksia emme metsästyskauden alkamisesta huolimatta ole täysin unohtaneet. Tässä on mennyt usempi viikko, ettemme ole treenanneet ollenkaan. Tarkoitus on lähiaikoina tehdä muutamat kunnon taipparitreenit. Kaveriksi lähtevät ainakin Leena kahden kultsun kanssa sekä Pasi ja Piipa Runo-tollerin kanssa. Toivottavasti vain löydämme kalenterista ajankohdan, joka sopii meille kaikille. Leenan kultusut ovat jo NOU-1 tuloksen saaneet ja muutenkin Leena on näissä asioissa meitä aimo harppauksen edellä. Toivottavasti löytyy vinkkejä, miten me saadaan Timmy ne varikset hakemaan myös itse kokeessa. Olen ilmoittanut Timmyn tyrkylle kaksiin taippareihin tälle syksylle. Vielä ei ole tullut tietoa, mahdummeko kumpaankaan mukaan. Mahdollisuudet ovat vähän heikommat, kun järjestäjä ei ole "oma seura". Muistaakseni ne järjestetään Pietarsaaressa ja Suonenjoella parin viikon päästä. Mihinkään näyttelyihin en ole vielä tälle syksylle Timmyä ilmoittanut. Kiinnostaisi käydä niin noutajien erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä kuin myös messarissa haistelemassa tunnelmaa. Onhan noita muitakin, mutta täytyy ensin kaivaa kalenteri esiin ja katsoa, miten se mies on sopinut metsästyskeikat. Seuraavaksi täytyy sitten tarkastaa näyttely-Leenan (eri kuin tuo taippari-Leena) kalenteri. Mukavampi lähteä reissuun, kun on mukana kakkoskuski, jos sattuu tarvitsemaan. Varsinkaan joulukuussa Helsinkiin ajaminen yksin ei hirveästi kiinnosta. Ei kait tässä tämän kummosempia ole tapahtunut tai tapahtumassa. Kaisa 07.08.2005 Tulimme vasta tänään eilisestä Joensuun KV-koiranäyttelystä. Tässä lyhyesti kommenttia. Meillähän meni paremmin kuin uskalsi toivoa. Kun tuomari tuli Timmyn luo, hän sanoi: "Herranjestas, mikäs herra se täällä töröttää." Hän ihaili myös Timmyn valkoisia merkkejä ja tuumasi, että on taidettu Fairyllä puhdistaa. Tosiasiassa Timmyä ei ole pesty aivan äsken. Uimassa on kyllä käyty mutta vedessä ei ollut Fairyä :) Ei voi olla kuin tyytyväinen reissuun; sääkin oli mitä parhain. Mutta nyt väsyneet matkailijat painuvat pehkuihin. Kaisa ja Karoliina 31.7.2005 Kylläpäs nyt keljuttaa. Eli tämän päivän taipparit meni penkin alle. Meidän koira, joka on niin perso makkaralle, ei tänään ollut edes makkarasta kiinnostunut saati sitten variksista?!? Vesinouto meni ok. Timmy haki häntä heiluen lokit. Siis ihan oikeesti heilutti uidessaan häntää. Ja lähtö oli aivan loistava. Vaan kun menimme hakuruutuun, kaikki muuttui. Yleensä Timmy lähtee hakemaan sieltä suunnasta, mihin vaakku nakataan. Tällä kertaa se lähti juoksemaan päin vastaiseen suuntaan ja meni haistelemaan erästä tiettyä aluetta. En osaa sanoa, mikä ihana tuoksu sieltä Timmyn nenään leijaili, mutta jotain sellaista, että voitti niin varikset kuin makkaran ja osin vielä isännän käskytkin. Timmy ei edes yrittänyt etsiä variksia. Viimeksi sentään etsi ja löysikin kaikki, vaikkei suuhun ottanutkaan. Eikä muuten viimeksi pissinyt kertaakaan. Muut katselijatkin ihmettelivät, miksi meidän koiruus käy sitä samaa paikkaa haistelemassa. Ja koipi nousi korkealle. No ei maailma tähän kaatunut. Nyt me lähdemme Kuusamoon mökille, eikä katsotakkaan variksia. Uudestaan aiomme taippareissa vielä käydä, ehkä jopa tälle syksylle jossain päin Suomea. Tiedämme, että noutohalua Timmystä löytyy, vaikka koetulokset eivät puhukkaan sen puolesta. Eero-isäntä kyllä meinasi, ettei Timmy pääse syksyllä metsälle ollenkaan :), mutta luulenpa, että 20.8. mennessä mieli on muuttunut. Kaisa 27.7.2005 Nyt on Riikan reissu tehty. Kotona odotti pari viikkoa sitten aamulla klo 04.00 Suomen iloisin tolleripoika. Piha ei meinannut riittää, kun Timmy juoksi onnessaan tanner tömisten isäntää, emäntää ja autoa ympäri. Kun peräkontti avattiin, Timmy hyppäsi sinne istumaan matkalaukkujen sekaan. Me kannettiin laukkut sisälle, mutta Timmy vain istui autossa ja odotti eikä millään olisi halunnut tulla pois. Tulimme siihen tulokseen, että Timmy halusi näin varmistaa, ettei toista kertaa jää matkasta. Parin viime viikonlopun näyttelyt menivät mukavasti. Suuret kiitokset vielä kerran handleri Kirsille ja valmenta/autonkuljettaja Leenalle Haukiputaan näyttelyistä. Hyvinhän se onnistui nuorella tytöllä uros koiran kanssa kehässä. Lauantaina laatuarvostelu oli ERI, mutta paras uros -kehässä ei tullut sijoitusta. Sunnuntaina Timmy sai myös ERIn ja sijottui paras uros -kisassa kakkoseksi. Sunnuntain tuomarin kopeloinnista Timmy ei jostain syystä kauheasti tykännyt. Tiedä sitten mistä johtui, kun lauantaisen tuomarin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Nivalan KV-näyttelyssä oli ilmoitettuja tollereita vain 5, kaksi urosta ja kolme narttua. Alun perin tuomarina piti olla Kirsi Niemisen, mutta osanottajia yhteensä koko näyttelyssä oli niin paljon, että meidän tuomari muuttui. Uusi tuomari oli Ing-Marie Hagelin, Ruotsi. Lisäksi oli tuomariharjoittelija, mieshenkilö, jonka nimeä en valitettavasti muista. Timmy oli ainut avoimen luokan uros. Kehässä meni hyvin ja tuloksena oli laatuarvonsana ERI. Paras uros -kehässä olivat molemmat urokset ja tuomari sijoitti valioluokassa esiintyneen Nordwart Daidaloksen PU-1:ksi. Timmy jäi hyväksi kakkoseksi ja sai toisen vara-Cacibinsa. Nartuissa kukaan ei saanut ERIä. Kaikkien kolmen näyttelyn arvostelut voitte lukea tulosten joukosta. Nivalan jälkeen olemme keskittyneet sitten taippareihin. Seuraava yritys saada NOU1-tulos on Oulun seudulla 30. - 31.7. Meidän koe on sunnuntaina 31.7. alkaen klo 9:00. Tällä kertaa ohjaajana toimii Eero-isäntä, Timmyn varsinainen metsästyskaveri. Timmyllä on ollut noin neljän viikon tauko treenauksessa. Reilu viikko sitten kokeilimme ekan kerran edellisen taipparikokeen jälkeen, miten varisten siipien nouto sujuu. Ja hyvin sujui. Onneksemme saimme ostettua viime viikolla noutotreeneistä variksia, jotta olemme pystyneet testaamaan noutoa kokonaisilla linnullakin. Viime maanantain tollotapaamiseen otimme varikset matkaan ja teimme hakuruudun. Ensin annoimme kaikkien muiden halukkaiden kokeilla noutoa ja Timmy pääsi viimeisenä hakuruutuun. Jokainen varis tuli metsästä näytöstyyliin. Joku läsnäolijoista tuumasikin, että jos ei tuolla suorituksella saadan koetta läpi, niin sitten ei millään. Niinpä niin. Tänään olimme OSN:n taipparitreeneissä. Ohjelmassa oli vesinouto sekä hakuruutu, varisten sijasta ruudussa oli muutama sotka. Vesinouto sujui taattuun Timmyn tyyliin. Hakuruudussa Timmy ensin teki tuttavutta sotkan kanssa. Haisteli, mutta ei sen kummemmin kiinnostanut. Mutta sitten kun linnut piilotettiin ruutuun ja se viimeinen nakattiin, heräsi meidänkin noutaja. Tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että Timmy ajattelee, ettei ole mitään haastetta, kun linnut (tai vaikka kani) on nokan edessä, mutta kun sitä pitää lähteä hakemaan, siinä on sitä jotain. Näin kai se noutavalla koiralla pitääkin olla :). Toivotaan, että sama pätee ensi sunnuntaina varisten kanssa. Perjantaina teemme vielä kenraaliharjoituksen ja sitten vain toivomme, että kokeessa kaikki sujuu niin kuin treeneissä. Kuulumisia tulosten kera ensi sunnuntaina. Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä. Kaisa 4.7.2005 Nyt on sitten Timmy tehnyt ekan ulkomaan matkansa - päiväseltään Piteåssa Ruotsissa KV-näyttelyssä. Reissu oli tosi mukava, vaikka suurta menestystä ei tullutkaan. Lähdimme lauantaina ajelemaan puoli seitsämän aikoihin ja Piteåssa olimme noin puoli yhdeltätoista. Sää suosi näyttelypaikalla. Välillä oli vähän liiankin tukalat oltavat. Onneksi taivaalla oli pilviä, että välillä saatiin olla varjossa. Totta kai aurinko paistoi, kun oli meidän tollojen vuoro esiintyä. Kehä oli alkanut Suomen aikaan kymmeneltä. Ensin esittäytyi 40 labaradorinnoutajaa ja sitten olivat vuorossa tollerit. Seitsämästä ilmoittautuneesta tollerista 3 oli täältä Suomesta, 2 Norjasta ja vain 2 Ruotsista. Uroksia oli neljä ja narttuja kolme. Timmy esiintyi kehässä hyvin ja sai kohtuullisen arvostelun. Timmy oli tuomarille liian iso ja liikkeitä hän ei noteerannut ollenkaan. Tällä kertaa ei saanut SA:ta (suomalaisittain eriä). Arvostelun voit lukea tulosten joukosta. Vain yksi uros, joka oli muuten Norjasta, oli tuomarin mielestä SA:n arvoinen. Tuomari oli tiukka täti (muilta kuultua, itsekin voinen allekirjoittaa). Edellä olleista labradorinnoutajista muistaakseni vain 5 koiraa sai SA:n (=erin). Perjantaina Pia tuli Joensuusta Artun (Artur Sirius Pro), Nellin (Decoymans Piper Roxanne) ja Veeran (labradorinnoutaja, Strongline's Karelian Maid) kanssa meille yökylään. Mukana oli myös Mimmu Irlannin terrierinsä Voltin kanssa (oli muuten näyttelyssä RYP-3). Säpinää, säihkettä ja vaarallisia tilanteita riitti, kun viisi koiraa viuhtoi edes takaisin. Sattui siinä yksi pieni haaverikin. Veera tuli Timmyn makkara-apajalle, josta Timmy ei tykännyt laisinkaan, eivätkä juoruavat emännät olleet tarkkoina. Rähinä siitä syntyi ja Veerasta tuli korvamerkitty lapukka. Onneksi jälki oli pieni eikä sillä ollut vaikutusta näyttelyssä. Ruotsin rajan yli pääsimme niin mennessä kuin tullessa ilman pysäytystä. Se ja sama oliko passi mukana, sitä ei koko reissulla kukaan kysynyt. Ruotsin näyttelyissä tai ainakin tuolla Piteåssa, koirat tarkastettiin ennen kuin pääsi näyttelyalueelle. Ei se mikään sen kummempi tarkastus ollut; hampaat katsottiin ja turkkia tutkittiin kirppujen varalta. Tämä vaan tiedoksi kaikille muille menijöille. Me kun oltiin sujuvasti kävelemässä tämän tarkastus paikan ohi, kun emme tienneet tästä käytännöstä. Kun menin hakemaan Timmyä mökiltä viime viikon lopulla, odotti minua iloinen maaliläikkäinen koira. Jo ajaessani pihaan äkkäsin, että Timmyn valkoiset merkit ovat lisääntyneet. Luonnollisesti läikät olivat ei sallitulla alueella; kaulassa ja pepun päällä. Ehdin jo vähän tuskailla, miten maali saadaan ilman suurempaa vahinkoa pois. Tiedoksi kaikille vastaisuuden varalle: antakaa maalin kuivua ja kammatkaa tiheällä kammalla. Hyvin lähtee, eikä lähdet karvat mukana, eikä edes koira tykkää kyttyrää. Ihan hämmästyin, kun maali lähti niin helposti pois. Oisko näillä tolloilla sen verran rasvainen turkki, ettei maali pääse imeytymään kunnolla. Seuraavaksi ohjelmassa on Haukiputaan ryhmänäyttelyt ensi viikonloppuna. Lauantaina esiintyy 15 tolloa ja sunnuntaina 7. Kehässä Timmyn kanssa esiintyy kummitäti Kirsi. Saas nähdä, miten paritsalla sujuu. Kaisa 26.6.2005 Tuli viime viikolla Piteån näyttelyn liput ja laput. Yllätys oli suuri, kun tuli esille, että näyttelyyn on ilmoitettu vain 7 tolleria ja niistä kolme, kaksi urosta Timmy & Arttu ja yksi narttu Nelli, on ainakin täältä Suomesta. Missäs Ruotsin tollerit luuraa??? Pian kanssa mietittiin, missä vika, kun näin vähän koiria ja kyseessä on sentään kansainvälinen näyttely. Mulla ainakin kävi heti mielessä, että tuomari ei ole mieluinen naapurimaan tollojen omistajille. Tuomari on muuten ruotsalainen. Se ja sama. Me nyt kuitenkin ollaan sinne menossa, kävi miten kävi. Ainakaan osallistujien määrää ei voi syyttää, jos tuomaria ei Timmy miellytä. Vietettiin juhannus Kuusamosssa mökillä. Tapojensa mukaan, Timmy juoki ensin tuhatta ja sataa mökkiä ympäri, kun sinne torstai-iltana pääsimme. Paikka on enemmän kuin mieluinen. Ulkona saa olla aamusta iltaan ja vielä irti. Öttiäisiä oli yllättävän vähän. Eivät olleet haitoksi Timmylle eikä omistajille. Timmy löysi itselleen uuden harrastuksen. Pelasimme mölkkyä ja Timmy oli se mölkyn noutaja. Palautukset tapahtuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta hakuinto oli korkea. Siinä sitä sitten nakeltiin enempi vähempi kuolaista mölkkyä. Mutta olipa ainakin kaikilla hauskaa. Emäntäväki tuli sunnuntaina kaupunkiin, mutta miesväki, mukaan lukien Timmy, jäivät vielä mökille. Ohjelmassa on maalausta ja noutoharjoituksia. Loppuviikosta käymme hakemassa Timmyn Ouluun ja lauantaina matkaamme Piteåån. Tässä onkin seuraavien kolmen viikonlopun aikana yhtä näyttelyä. Ensin Piteå KV, sitten 2 x ryhmänäyttely Haukiputaalla ja lopuksi vielä Nivalan KV-näyttely. Haukiputaalla meillä onkin Kirsi (Timmyn kummitäti) handlerina, kun itse olen miehen kanssa Riikassa lomailemassa. Seuraavat kuulumiset Piteån näyttelyn jälkeen. Kaisa 12.06.2005 Perjantaina 10.6. kävimme kokeilemassa ensimmäistä kertaa taippareita lävitse. Koe järjestettiin Valkeisjärvellä ja meillä tuomarina oli Markku Bräyschy. Kaiken kaikkiaan osallistuneita koiria oli 25. Meidän kanssa samassa ryhmässä oli kahdeksan koiraa. Timmy oli ryhmän ainoa tolleri. Kolmannessa ryhmässä oli mukana vielä toinen tolleri. Päivä oli tosi lämmin, mutta se ei sinänsä menoa haitannut. Ehkä kumpparit hieman hiosti jalassa, mutta ehdottoman tarpeelliset olivat. Ei siksi, että olisin joutunut vedessä kahlaamaan, mutta reitti itse suorituspaikalle oli enemmän kuin kostea. Arvonnassa Timmy sai numerokseen kuusi. Yllättävän äkkiä odotusaika meni, noin puolitoista tuntia jouduimme odottamaan omaa vuoroa. Olimme rannalla, josta näimme, miten edellä olevat koirat suoriutuivat vesinoudosta. Joka kerta kun ammuttiin ja heitettiin lokki veteen, Timmy katsoi suorituspaikalle, ynisi ja heilutti häntää. Lopulta koitti meidän vuoro. Siihen mennessä viidestä koirasta oli ainakin kaksi hylätty. Juuri meidän edellä olevan sileäkarvaisen noutajan tulosta en tiedä. Minulle oli yllätys, kuinka paljon ihmisiä itse suorituspaikalla oli katsomassa. Ei sillä kyllä ollut vaikutusta suoritukseen - ei koiran, eikä ohjaajan. Vesinouto sujui totuttuun tapaan. Ensimmäistä heittoa (rannalta lokin heitto) Timmy lähti hieman laiskanlaisesti hakemaan. Haki kuitenkin lokin ja toi sen rantaan asti. Seuraavaksi lokki heitettiin veneestä ja samanaikaisesti ammuttiin. Timmy on täysin laukaisuvarma, itse asiassa ampumisella on hakuintoa parantava vaikutus. Luvan saatuaan Timmy lähti kuin tykinkuula lokkia noutamaan. Tapansa mukaisesti Timmy loikki ja teki "leipiä" niin pitkälle kuin mahdollista. Jälleen Timmy palautti lokin rannalle ja suoritus oli hyväksytty. Heti perään oli vuorossa varikset. Alueelle oli piilotettu viisi varista ja kuudes heitettiin. Jälleen ensin ammuttiin ja sen jälkeen sain laittaa Timmyn hakemaan. Timmy lähti intoa täynnä hakemaan ja siinä vaiheessa vielä uskoin, että varikset palautuvat minulle. Toisin kävi. Timmy haki ja haki - into oli loistava. Kyllä ne varikset löytyivät, mutta Timmy ei ottanut yhtäkään suuhun ???????. Kutsuin Timmyn sivulle ja laitoin uudestaan hakemaan, mutta lopputulos oli sama. Eipä tuomarilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa meille hylsy. Olen kovasti miettinyt, mikä meni pieleen. Sinänsä en kauheasti pettynyt, kun tiistain kenraaliharjoitus antoi viitteitä siitä, että nyt ei varikset kiinnosta. En tiedä, olemmeko harjoitelleet liikaa variksilla vai oliko ohjaaja väärä (emäntä paikalla, isäntä reisussa). Timmy on kyllä päässyt riistan makuun ja eräs treenien vetäjistä kertoi, että riistan jälkeen varikset ei oikein maistu. Olemme viime viikkoina välttäneet riistan käyttöä treeneissä. Toiseksi viimeisellä harjoituskerralla vedettiin kuitenkin jälki jäniksellä ja halusimme testata, vieläkö jänis palautuu ohjaajalle. Kyllähän se palautui, mutta sen jälkeen ei varikset ole oikein palautuneet ja kokeessa ei sitten ollenkaan. Mutta selittelyt ei auta. Pidetään tässä pieni tauko ja sitten yritetään uudeestaan. Kokemuksena taipumuskoe oli mukava. Tuomari ohjeisti hyvin ennen kutakin suoritusta ja kysyä sai. Mitään suoritusta ei aloitettu ennen kuin ohjaaja ilmoitti olevansa valmis. Hävetä ei tarvinnut, vaikka kaikki ei sujunutkaan niin kuin piti. Suosittelen muillekin. Kaisa 07.06.2005 Oli tänään taipparien "kenraaliharjoitus". Vesinouto meni loistavasti, mutta variksia hakiessa Timtim oli paljon kiinnostuneempi koiven nostamisesta kuin hakutehtävästä. Kyllähän Timmy ne varikset toi, mutta mutkan kautta ja muutaman koivennoston yhteydessä. Pelko onkin, että eivätpä taida mennä nämä ensimmäiset taipparit läpi. Toisaalta tavoitteita ei pidäkään laittaa kovin korkealle. Tämä on vasta ensimmäinen yritys. Karoliina 01.06.2005 Vihdoinkin on vähän aikaa kertoa kuulumisia. Olemme toukokuun harjoitelleet taippareita varten. Tiistaisin olemme käyneet ONS:n järjestämässä koulutuksessa Valkeisjärvellä. Tällä hetkellä näyttää tosi hyvältä. Vesinouto on ehdoton numero yksi, Timmy hakee vaikka nakkaisimme veteen elefantin. Jänis jää hyväksi kakkoseksi, Timmy seuraa jälkeä hyvin ja tuo kaniinin pyytämättä ohjaajalle. Variksetkin Timmy hakee, mutta hieman pitkin hampain. Olemme talvella harjoitelleet teerin siivillä joten pettymys oli suuri kun haettavana olikin varis. 10.06. on tarkoitus yrittää ensimmäistä kertaa taippareita läpi. Saa nähdä kuinka käy. Sen verran olen lukenut muiden kertomuksia koetilanteesta, että tiedän kaiken olevan mahdollista (jopa vesinouto saattaa mennä pepulleen vaikka onkin mieluista). Olemme myös käyneet tolleritapaamisissa kevään aikana. Tosi mukava treffata muita paikallisia tolloja <(O.o)> Kaikki paikallaolijat ovat huomanneet, että meillä on todella letkeälanteinen koira, mutta minkäs teet kun on niin ihania tyttöjä. Saa nähdä tuleeko ensi näyttelyssä peppupuolen lihaksista ekstrapisteitä :) Seuraava näyttely on ihan Ruotsin puolella. Tuttu sai houkuteltua (eipä kyllä kauheasti tarvinnutkaan) lähtemään 2.7. Piteån kansainväliseen näyttelyyn. Tässäpä kiihkeimmät tällä kertaa. Viimeistään taipparikokemuksista seuraavan kerran! Kaisa ja Karoliina (& Timmy) Oikolukijana Nina
								Harrastukset Tulokset Vieraskirja